tiistai 18. helmikuuta 2014

Rocking baby



Tiedättekö, mikä keinutuoli on englanniksi?

Se on rocking chair.

Tämä ylioppilaskirjoitusten aika intoutti muistelemaan omia kirjoituksiani kahdeksan (??? Ei kai?) vuotta sitten. Englannin kuuntelun aikaan opinahjossamme tehtiin remonttia, ja vaikka hiljaisuutta oli pyydetty kuuntelun ajaksi, kuului välillä silti poran meteliä. Niin silläkin hetkellä, kun kuulimme lyhyen haastattelupätkän vanhainkodista, jossa ikäihmisiä oli kuntoutettu "rocking" -menetelmällä. Syytän poraa siitä, että miulta jäi kuulematta oleellinen sana, kun tästä terapiavälineestä kerrottiin. Tarinoin sitten pitkät pätkät siitä, kuinka mummojen fysioterapiassa on saatu hienoja tuloksia rock-musiikkia kuuntelemalla ja tanssaamalla. Noh ei vissiin sitten, mummot olivat ihan perinteisesti kiikutelleet kiikkustuoleissa. Englanninopettajani ehdotti miulle tulevaisuutta kirjallisuuden parissa, koska parikin vastauksistani oli ollut niin uskottavan kuuloista puutaheinää, että olisi kuulemma tehnyt mieli antaa pisteitä hienosta yrityksestä.


Sain englannista loppujen lopuksi hienon arvosanan, rock-musiikista ja ei-ihan-niin-nappiin menneistä arvauksista huolimatta. Pidin kouluaikoina englannin kuuntelemisesta ja tekstien suomentamisesta, mutta keskusteleminen tönkköenglannilla oli ihan kamalaa. Vasta työelämässä (pakon edessä) rohkaistuin puhumaan englantia enemmän, muutakin kuin pakolliset tervehdysfraasit. Ja se olikin kivaa! Olen ollut kauhean iloinen siitä, että tämän kotivuoden aikana olen saanut harjoittaa kielipäätäni parin aidosti englanninkielisen äitituttavan kanssa, maahanmuuttajatuttujen lisäksi. Lisäksi meillä on espanjalainen nuori mies opiskelijaystävänä, ja hänen kanssaan puuhaamalla on kyllä tullut opittua paljon uusia sanoja ihan omasta arkielämästään. Tutti on muuten dummy ja ruokalappu bib.

Englannin lisäksi osaan kovin ruosteista saksaa ja ruotsia ja ranskan ja venäjän kankeat alkeet. Venäjän osaamisesta olisi iloa täälläpäin Suomea ja miua kiinnostaisi opiskella sitä, sitten kun tässä elämässä löytyisi taas aikaa.


Ellu muuten tykkää kiikkutuolista, erityisesti, jos vauhteja saa ottaa itse. Ellun mekon (jonka takia näitä kuvia oikeastaan otettiin) ompelin viikonloppuna Noshin froteesta. Ihana väri ja ihana kangas - mekosta tuli kiva, vaikka alunperin olin tekemässä ihan erilaista mekkoa isommassa koossa. Kun helma sitten jäikin mittauksista huolimatta liian lyhyeksi, piti vähän soveltaa.


Ja btw, tyttärestäni taitaa tulla blondi ainakin elämänsä ensivuosiksi. Tässä onkin vähän sulattelemista tällaiselle ikitummalle äidille! Tytöllä ei muuten edelleenkään ole yhtään hammasta. Niitä on kyllä kovasti tehty jo puolisen vuotta. :D

16 kommenttia:

  1. Kaunis mekko! Onko sinulla tuohon jokin kaava vai oletko piirtänyt kaavan jostain neidin omasta vaatteesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein kaavat tosiaan itse, ja siitähän ne ongelmat sitten tulivatkin, kun mallimekko olikin malliltaan ihan liian lyhkäinen. Noh, tuleepahan nyt mekkoja!

      Poista
  2. Ihana tuo mekko, iskin heti silmäni siihen. :) Ja Ellu on aina yhtä suloinen ja söpö. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkihan ne ovat, ihanan aitoja ja aurinkoisia varsinkin tässä iässä. :)

      Poista
  3. Ihana mekko!
    mä haaveilin raskausaikana kiikkustuolista, mutta sille ei ollut tilaa :/

    noista hampaista, meilläki niitä ollaan tehty jo pidemmän aikaa mutta ei vaa tuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie sain jo kuukausia ennen positiivista raskaustestiä päähäni, että kiikkutuoli on saatava, jos joskus tuleekin vauva. :D

      Meillä nää myöhäiset hampaat oli odotettavissa, mie olin aikanani noin kymmenkuinen ja mies vuoden ikäinen kun eka hammas tuli. Ellu etenee samaan rauhalliseen tahtiin...

      Poista
  4. Ihana hampaaton hymy Ellulla :)

    Uskallanpa muuten veikata, ettet varmasti ollut ainoa ylppäreiden kokelas, joka raapusti vastauspaperiin rock-musiikkia kuuntelevista vanhuksista. Luultavasti olisin itsekin tehnyt niin, sillä rocking chair oli ihan tuntematon käsite mulle ennen tätä postaustasi. Kiitos siis sivistävästä kirjoituksesta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka päivä sitä oppii jotain uutta! ;)

      Ja en tosiaan ollut ainoa. Abiturienttifoorumilla keskusteltiin kokeesta tiiviisti, ja joitain muitakin oli mennyt samaan lankaan. :D

      Poista
  5. Jos kirjoitit enkun keväällä, niin me olemme sitten kuunnelleet saman kuuntelun. Minä en kyllä muista siitä yhtään mitään. Minustakin on hauska haastaa itseäni puhumaan ei-niin-sujuvia kieliä, vaikka joskus uskallus ei riitä aloittamaan keskustelua englannin sijaan vaikkapa espanjaksi.

    Ai niin, pitää mainita, että näin unta, että olin harjoittelussa teidän kotikaupungissanne. Vähän ihmettelin, kun luulin, että harjoittelupaikka on muualla ja matka on aika pitkä. Sitten ajattelin kuitenkin, että ainakin voin käydä katsomassa Minnaa ja Ellua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, minäkin olin vielä hampaaton Ellun iässä. Olin jo täyttänyt vuoden, kun ensimmäinen hammas puhkesi.

      Poista
    2. Kirjoitin tosiaan englannin keväällä - hih, hauska ajatella, että ollaan hikoiltu samoissa kirjoituksissa!

      Miullakin olisi viikottain mahdollisuus keskustella saksaksi, mutta en tahdo kiduttaa tuttuani. :P Hänen taas pitäisi harjoituttaa suomentaitojaan, mutta juttelemme aina vain englanniksi.

      Ihana tuo siun uni! Jos joskus eksyt tänne päin (vaikka harjoitteluun ;) ) niin karjalaista vieraanvaraisuutta on tarjolla!

      (Ellun isäkin oli siun tavoin hidas hampaidentekijä. Mikäs kiire tässä, mutta hiukan huvittavan näköistä ehkä välillä. :D)

      Poista
    3. Sama toisinpäin jos tänne eksytte! :)

      Poista
  6. Kaunis mekko! Voi kun itsekin jaksaisi ommella vaatteita itse. Mutta kun en meinaa edes verhoja saada lyhennettyä, kun ompelukonetta ohjaa jokin pirullinen voima, eikä se silloin tottele käskyjä.

    Minä olen kirjoittanut varmaan saman kuuntelun kanssasi myös! :) Mutta eihän siitä nyt kahdeksaa vuotta voi olla? Eihän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, miun piti varmistaa mieheltäkin - kahdeksan vuotta! Onneksi se ei näy meissä mitenkään. ;)

      Mie opettelin ompelemaan vasta raskauden loppuaikana kun olin sairaslomalla ja liikuntakiellossa. Aina aiemmin sain pelkän koneen näkemisestä päänsäryn (oikeasti!), mutta nyt meidän yhteistyö on aika... saumatonta. ;) Ainakin yleensä.

      Poista
  7. Ihana rockaava baby :)
    Juuri tänään keinuin kiikkutuolissa ja haaveilin sellaisesta meillekin. Mihinköhän sen saisin mahtumaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitähän on sellaisia pikkuisempiakin, esimerkiksi Kodin Ykkösessä! ;) Jonkun pienen ja modernimman kelpuuttaisin olohuoneeseenkin. Tuolle olemassaolevalle tarvittaisiin isompi olkkari, mutta Ellun huoneessa se mahtuu hyvin olemaan.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!