perjantai 21. maaliskuuta 2014

Arkihaaste / päivä 2

Sain edelliseen postaukseen kommentin, että tällä haasteella ainakin tutustuu bloggaajaan paremmin. No joo, ihan varmasti, ja kertaus on opintojen äiti: toinen päivä, aikalailla samansisältöinen kuin edellinen. :D Huomenna luvassa sitten vaihtelua, voi tätä jännitystä: meneekö ne Prismaan? Keinuuko ne pihalla? Vai iik, heittäytyykö ne vallan hurjiksi ja lähtevät kirppikselle?

Mutta vakavissaan, miusta miun arki on kivaa! Tämä on nyt tämä elämäntilanne, olen odottanut tätä vuosia ja varmasti kaipaan tähän aikanaan takaisin. Nautin siis näistä päivistä, kun kohokohtia ovat vaunureissu postiin ja leivän leipominen.

Aamulla mie heräsin hiukan ennen kellonsoittoa ja herätin miehen, joka vaiensi herätyskellon, ettei Ellu herää. Tyttö nukkuikin vielä puoli tuntia ja aikuset sai syödä aamupalan rauhassa. Ja lukea lehden, luksusta!

Aamu

Mies lähti töihin käytyään moikkaamassa iloisen pirteänä hihkuvaa Ellua. Puin Ellun, syötin puuroa (kaura-ruispuuro on muuten uusi herkkupuuro) ja tyttö leikki itsekseen kun mie siivosin keittiön ja latasin perinteiseen tapaan tiskikoneen. Puin itse ja potatin Ellun, ja tyttö taisi itse kaivata hiukan lisää asusteita...:

Tärkeintä
Lähdettiin käymään postissa viemässä paketti ja piipahdettiin samalla ruokakaupassa. Siitä tulikin melkein tunnin lenkki, hyvähyvä! Kaupassa törmäsin huonetoveriini synnytyslaitokselta: oli hauska vertailla, kuinka pienet kääröt olivat kasvaneet ja kuinka kummallakin oli mennyt. Oli jännä yhteensattuma, että kummankin vauvalta oli sairaalasta lähdön jälkeen mitattu kilpirauhasarvoja ja löydetty harmittomaksi osoittautunut sivuääni sydämestä. Oli todella mukavaa nähdä tätä naista, ei ollakaan törmätty aiemmin, vaikka asutaan samassa kaupunginosassa.

Kotona imuroitiin ennen lounasta. Ellu tykkää imurista, nostelee lelujaan sen päälle ja taputtelee. Onneksi tyttö suhtautuu imurointiin noin hyvin, meillä kun on koirien takia pakko imuroida vähintään joka toinen päivä enkä tosiaan haluaisi käyttää Ellun päiväuniaikaa vain siivoamiseen. Imuroinnoin jälkeen Ellu viihtyi itsekseen leikkimässä, mie kuorin kasvikset päivällissoppaa varten.
 
Lounaan jälkeen luettiin kirjoja ja rakenneltiin palikoilla. Sitten tyttö pihalle nukkumaan ja äidin oma hetki alkaa! Aloitin hakemalla postin, kerrankin jotain kivaa, pari (pompin) vaatetta Huudosta ja Kelalta päätös hoitolisästä, jota en ensin meinannut saada mutta saankin nyt hiukan. Jee.

Päivä

Laitoin Huutoon palautteet myyjille ja lueskelin hetken toisten blogeja. Tein leipätaikinan nousemaan, puhuin pari puhelua ja viikkasin edellisen päivän pyykit. Siinähän se pari tuntia hupsahtikin, ja Ellu heräili välipalalle.

Naama
Päivä meni meikittä ja rennosti tukka auki. Ellukaan ei enää nyhdä miua tukasta, jee! Harmi vain, että miun tukka on todella helposti takkuuntuvaa sorttia.

Tukka
Välipalahommien jälkeen tökkäsin leivän uuniin ja sopan tulille. Jännitystä elämään saatiin, kun kattilan pohjaan oli liimautunut perunankuori, joka alkoi käryttämään hellalla... Haju oli mielenkiintoinen. Sapuskat onnistui kuitenkin, ja miehen tultua kotiin syötiin kasvissosekeittoa ja ohrarieskaa.

Ruoka
Ilta meni rennosti. Mie luin melkein tunnin verran kirjaa, mies ja Ellu leikkivät duploilla. Katsotiin Pikkukakkosta, soviteltiin Ellun kypärää (ei tykännyt, mutta kypärä oli hyvä) ja mie yritin tehdä vatsalihashaastetta. Istumaannousuihin selkä ei vielä suostunut, mutta muut onnistuivat. Sain vähän lisävastustakin, ja lankussa jököttämisen sijaan luettiinkin sitten pikku tipun päivästä:

Ilta
 Mies lähti illaksi sählyyn joten puljattiin Ellun kanssa iltapuuhat akkasakissa. Iltarutiineihin meillä kuuluu ensin iltapuurot, sitten vaipanvaihdot sun muut ja lopuksi sylittelyä ja maitoa sohvalla. Silittelemme vielä Ellun uneen, ja tyttö sammahtaa parissa minuutissa. Lähitulevaisuudessa pitäisi jättää pois tuo iltamaito ja sitten silittelyt, mutta en nyt vielä stressaa siitä: jos jokin toimii, niin miksi sitä nyt ihan heti muuttamaan...

Ellun mentyä nukkumaan katsoin Valheiden vankeja ja kirjoitin tämän. (Ja voi luoja, ei miusta ole tällaisiin päiväraportteihin! Huomiseksi pitää keksiä jotain uudenlaista tähän toteutukseen. Häpeän myös näiden kuvien laatua, argh.) Ehdin myös chattailla Facebookissa kaverin kolmekymppisistä, kavereiden kuulumisista ja Pomp de Luxille tehtävästä lisätilauksesta. Tehokasta.

Päivän kuva ei ole se kaikkein onnistunein, mutta ilme on ihana: tv-viihde on alkanut kiinnostaa, ainakin pari minuuttia kerrallaan!

Päivän kuva

Päivän kohokohta oli ehdottomasti huonetoverin näkeminen, ja Kelan kirje. Kerrankin sieltäkin tuli positiivista postia - tai noooh, en kyllä tiedä, miten positiivista se on, että saamme tulorajattua lisää...

Peruskotitorstai. Ei valittamista.

4 kommenttia:

  1. Kiva lukea teidän perustorstaista! =) Meillä on imuroinnin kanssa nykyään suuria ongelmia, sillä Hilda pelkää hirveästi imuria. Hänen läsnäollessaan ei siis voi imuroida ja tunnin ulkopäikkäreitäkään en haluaisi pelkkään imurointiin uhrata... Onneksi meillä ei sentään ole eläimiä tuomassa lisäkarvoja. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla - mie ajattelin, että nämä ovat niin tylsää luettavaa, ettei ketään tule kiinnostamaan. :D

      Meillä Ellu ei varmaan pelkää imuria, koska on vatsasta asti kuullut sitä ainakin joka toinen päivä... Onneksi, muutenhan tässä oltaisiin pulassa! Hildakin varmasti tottuu aikanaan hurinaan. :)

      Poista
  2. Näitä on kyllä kiva lukea !! Mutta voin kuvitella että myös hankala toteuttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulla ei ole tottumusta tällaiseen jatkuvaan kuvaamiseen, ja pikaräpsyjen heikko laatu inhottaa miua. Äh. Kirjoitin äsken kolmannen päivän, ja sehän meni jo aika vaivattomasti!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!