sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Arkihaaste / päivä 4

Tänään Ellu itkeskeli taas klo 5.30. Mitä ihmettä? Aika levottomasti tyttö nukahti vielä uudelleen ja heräsi pirteänä ja iloisena puoli kahdeksalta.

Naama ja tukka, sivuponnari

Perusaamuhommien jälkeen lähdettiin nopealle visiitille naapurikaupunkiin, kun miehellä oli siellä asia hoidettavana. Oli ihana ilma ajella, aurinko paistoi ja oli oikein keväinen fiilis.

Aamu
Käytiin parilla kirpputorillakin. En ole aikoihin löytänyt itselleni kirppikseltä mitään, mutta nyt löysin peräti kolme paitaa. Yksi pöytä oli täynnä miun näköisiä vaatteita, harmi vain, että monet niistä olivat miulle liian isoja.

Nämä olisivat nyt olevinaan ne vaatekaapin uudistusprojektin puuttuvat vaatteet: muuten hyvä, mutta neule ei kyllä ollut valkoinen

Keskustassa heitimme nopean manduca-kävelyn. Suunnitelmissa oli ollut mennä johonkin syömään lounasta, mutta kun Ellu nukahti manducaan eikä herännyt turvaistuimeen siirrettäessäkään, päätimme ajella suoraan kotiin. Tyttö heräsikin vasta kotipihassa.


Lounaan jälkeen oltiinkin yllättäen ahkerina. Miehen teki mieli leipoa ja hän tekikin valtavan satsin porkkanakakkua Ellun synttäreitä varten. Mie vietin aikaa läheisten työtoverieni imurin, mikrokuituliinan, koirien karstan, pesukoneen, kuivausrummun ja tiskikoneen kanssa. Ellu pyöri touhuissa mukana.
Tärkeimmät - tai sitten ei....

Tuuletin alakerran matot ja tyynyt terassilla, ja ennen kuin ehdin saada oven kiinni, olivat sekä koirat että Ellu pihalla ihastelemassa kevättä (tai pakenemassa siivousintoista äitiä). Pistettiinkin Ellun kanssa ulkovaatteet päälle ja lähdettiin ulos: tyttö konttaili onnellisen näköisenä pitkin omaa ja taloyhtiön pihaa ja erehtyi jopa seisomaan ilman tukea, kun ei huomannut.

Päivä - tässä kuitenkin tuen kanssa.
Ne oikeasti tärkeimmät

Välipalan ja päiväkahvin jälkeen Ellu meni toisille päikkäreille. Mieskin otti torkut ja mie lueskelin auringonpaisteessa. Aika ihanaa!

Päivälliseksi oli kana-riisi-maissi-täytteisiä uunitortilloja. Ellukin söi samaa, ja tykkäsi valtavasti kun oli saanut ensimmäistä kertaa juustoakin ruokaansa.

Ruoka

Ruuan jälkeen huomattiin, että Ellun kolmaskin hammas on tullut ikenestä läpi. Juhliakseen tätä hienoa saavutusta tyttö teki ensimmäiset pissat pottaan. Aikamoinen saavutus, kun ottaa huomioon, kuinka harvoin ja lyhyesti meillä on  pottaharjoituksia tehty. Äiti oli ylpeä. <3

Illalla käytiin koirineen päivinemme lenkillä ja rukoiltiin miehen kanssa suurinpiirtein kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kävelytiet kuivuisivat pian: koirat (ja olohuoneen lattia) ovat aivan kamalan näköisiä...

Ainut iltakuva- lakkasin kynnet, jee

Ellu meni nukkumaan tavalliseen tapaan, mie kirjoitin tämän ja käymme nyt miehen kanssa katsomaan elokuvaa. Kunhan jompi kumpi osaisi päättää, mikä elokuva tuolta meidän leffavarastosta katsottaisiin.

Päivän kuva

Vähän väsyttää, oli aika touhukas, mutta mukava, päivä!

5 kommenttia:

  1. Ihanan värinen tuo Ellun haalari. :)
    Olette ihan selvästi käyneet Antskun kotikaupungissa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti tunnistettu! ;) Tunnistitko kirpparinkin? Suosittelen kyllä, oli tosi kiva ja siisti!

      Poista
    2. Kirppari ei ole kyllä tuttu. Harvemmin mekään tuolla suunnassa vieraillaan. :)

      Poista
  2. Ihana päivä! Viihtyykö Ellu hyvin autossa? Meillä saman ikäinen poika ja ongelmana autossa viihtyminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellu viihtyy autossa niin hyvin kuin tuon ikäinen nyt voi viihtyä. Aiemmin tyttö nukahti aina autoon, nyt katselee maisemia parikymmentä minuuttia ennen kuin torkahtaa, jos on torkahtaakseen. Se 20 minuuttia on kriittinen raja: jos silloin ei nukuta, niin sitten kyllästytään. Juttelulla tai vaikka jollain laululla tai lelulla saa pelastettua sitten ainakin vielä vartin. Pitkillä sukuloimismatkoilla toinen meistä siirtyy jossain kohtaa takapenkille viihdyttämään tyttöä, katsotaan kännykästä Musarullaa tai luetaan kirjaa - matkapahoinvoinnista Ellu ei onneksi kärsi.

      Tsemppiä teille automatkoihin! Nyt kun ilmat lämpenevät eikä ainakaan koko matkaa tarvitse tumppuja, niin ehkä leluilla (vaikka sitten lallattavilla sellaisilla) puljailu kiinnostaisi hetken sitten, kun maisemat enää eivät?

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!