keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Arkihaaste / päivä 7 / viimeinen päivä

Tänään mie heräsin klo 6.10. Manailin sitä, miksi ihmeessä miun pitää nyt herätä kun lapsikin nukkuu. Hautasin pään takaisin tyynyyn ja onnistuin torkahtamaan hetkeksi.
 
Ellu heräsi klo 6.30. Hoidin tytön aamuhommat ja lähdettiin puuron keittoon. Mieskin heräili perästä. Ukkokulta painui universtaalle ja mie yritin järjestää miulle ja Ellulle kaveritreffejä, mutta siitä ei tullut mitään. Päätin sitten pakata tytön vaunuihin hoitolaukkuineen ja lähteä ihmisten ilmoille.

Aamu
Naama
 Kotikaupunkimme ei maksa enää kuntalisääkään, joten suurinpiirtein ainoa vauvaperheille tarjottu huvistus avoimen päiväkodin lisäksi on ilmainen bussilla ajelu. Tosin osa-aikaisena manduca-mammana kritisoin hiukan sitä, että ilmaiseksi saa ajella, jos kuljettaa alle nelivuotias rattaissa tai vaunuissa - jos kuljetat vauvaa kantoliinassa tai manducassa, joudut maksamaan. Ymmärrän toki perusteet sille, miksi kantoliinailijavanhempi voi kipittää kuskin luokse maksamaan, mutta onhan tää vähän hassua, että vaunupaikoilla on aika usein ne 3,5-vuotiaan vaunut ja lapsi ja vanhempi matkustavat ilmaiseksi linja-auton takapenkillä... Ei tosin pitäisi valittaa, viedään vielä tämäkin etuus! Mutta siis, olisi kiva, että kulkuvälineestä riippumatta pikkulapsi-vanhempi -parivaljakot saisivat matkustaa maksutta. Tulisi enemmän tilaakin busseihinkin!

Ellu nukahti yllättäen bussiin ja koisasikin melkein tunnin. Mie kävelin kaupungilla ja piipahdin parissa kaupassa,  mutta en ostanut mitään. Oli kuitenkin kiva katsella ja jutella myyjien kanssa, kun tiistai-aamuna ei liikkeellä ollut kauheasti muita.

Päivän kuva

Kotikaupunkiamme mainostetaan usein iloisten ihmisten kaupungiksi, jossa humppa raikaa ja kissanpojatkin pestään. Ja vaikka asunkin mielelläni täällä, niin aina välillä katson tätä kaupungintalon edustalla kohoavaa taideteosta ja mietin, kertooko paikkakuntalaisista kuitenkin jotain se, että paraatipaikalla kohoaa tuollainen tumma ja synkkä teos, jonka nimi on osuvasti Muuttolinnut.

Tukka

Ellu heräsi, laitettiin aurinkolasit päähän ja käveltiin kirpputoreille. Tehtiin kierros (Ellulle löytyi paita, miulle reppu) ja käytiin kahvilassa välipalalla. Olin ihan varma, että tuolla on ainakin ennen ollut jonkinlainen lasten puuhanurkka, mutta eipä tietysti enää. Tyttö oli vähän pettyneen oloinen, tai sitten vain hämmentynyt siitä, kun ympärillä kukaan ei puhunut suomea:


Käytiin marketissa ostamassa hiukan synttäritarvikkeita ja lähdettiin odottelemaan bussia kotiin. Ja miun lempikengät hajosivat! Nappasin kuvan pysäkillä kun ne olivat vielä (suht) hjät, mutta bussiin astuessa korko oli jo melkein kokonaan irti. Eeeeeih! Noh, aika kurjassa kunnossa ne olivat jo silloin, kun korot olivat vielä kiinni. Maailman parhaat kengät jalassa, ja hameen kanssa niiiin nätit!

Päivä

Ennen kotiin menoa pyörähdettiin vielä pikkuruisella kirpputori-kierrätysmyymälässä, ja tadaa, siellä oli miulle uudet kengät! Eivät yhtä suloiset kuin rikkimenneet lempparini, mutta aitoa nahkaa ja napakat. Toivon meille lukuisia onnellisia vuosia yhdessä.

Kirpparireppu - ei ihan haikailemani tyylikäs nahkareppu, mutta riittävän lähelle näillä tuloilla

Kotona syötiin välipalaa ja Ellu opetteli kiipeämään huoneensa pöydälle... Päiväunille tyttö kävi vasta kolmen maissa ja nukkui tunnin, miekin torkahdin sohvalle. Ehdin juuri alkaa puuhata ruokaa ennen kuin mies tuli kotiin.

Ruoka: Papupihviä, majoneesi-kermaviilikastiketta ja tomaattipastaa
Ruuaksi oli eilisiä papupihvejä ja pastaa - salaattia sai vain Ellu, koska jääkaappi oli typötyhjä ennen kauppareissua... (Laitan papupihvien ohjeen tänne joku päivä, kun sitä oli kyselty!)

 Mies jäi Ellun kanssa hoitelemaan koiria ja mie lähdin suurruokaostoksille ja zumbaan.

Ilta - montako jalkakuvaa saakaan yhteen postaukseen?
Tärkeintä

Ehdin takaisin Ellun iltapuuroksi. Tyttö söi muuten erinomaisen hienosti, kun kameran itselaukaisin piiputti... Kuva olisi kai pitänyt ottaa jokaisesta lusikallisesta!

Oli mukava päivä, Ellu on hyvää kaupunkiseuraa ja on jotenkin kiva tehdä juttuja ihan vain kahdestaakin. Huomenna nähdään sitten kavereitakin, ettei ihan tylsistytä toisiimme. ;) Ja jos materialistisia ollaan, niin oli kiva vihdoin löytää reppu, enkä ehtinyt olla kengätönkään kuin noin kymmenen minuuttia. Välillä käy tuuri.

Ellun mentyä nukkumaan kirjoitin tämän ja join siinä ohessa miehen kanssa teetä, Simpsoneja silmäillen. Tänään siivotessani löysin Ikean kuvaston, joten miulla on iltalukemistakin täksi illaksi!

Tämä oli tämän haasteen viimeinen päivä. Oikeasti tähän olisi kuulunut 15 päivää, mutta ei miulla oikein ole aikaa eikä intoa sellaisen toteuttamiseen. Päiväraporttien sijaan tykkään keskittyä postauksessa aina johonkin tiettyyn asiaan, mutta tämä oli (työläisyydestään) huolimatta oikein kivaa vaihtelua, kiitos Terhi, kun haastoit. :) Ja jäihän tästä hauskat muistot: tämä oli viimeinen kokonainen viikko, kun miulla on vain yksi lapsi, joka on vauva - ensi viikolla Ellusta tulee virallisesti taapero.

10 kommenttia:

  1. Hih. Ollappas hyvä vain. :) Näitä oli oikein mukava lukea.
    Ai kamala, joko jo ensiviikolla.. Voi vitsit, äkkiä se vauvavuosi kului. ♥

    VastaaPoista
  2. Mukava oli lukea arkiviikkoanne! Kirpparikierrokset on kivoja ja joskus tekee ihania löytöjä. Jostain syystä en vain enää osaa katsella itselle mitään vaan katse osuu lasten juttuihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin tuo menee itselläkin, katsastan lasten vaatteet ja omiin löytyihin pitää suurinpiirtein kompastua... :P

      Poista
  3. Mä jos tekisin tän haasteen niin jo kolmannen päivän kohdalla lukijat tekisivät joukkopaon tylsyyden takia. :D
    Sun päiviä oli kyllä kiva seurata ja hyvin jaksoit vetää loppuun asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie luulen, että tässä meidänkin viikossa oli riskinsä jo toisen päivän kohdalla... :P Mutta kiva, että jotkut teistä jaksoivat lukea näitä!

      Poista
  4. Tykkään hirveesti tosta repusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin miekin! Ja voi jesta, miten näppärä se on vaunujen tai manducan kanssa!

      Poista
  5. Vau mitä löytöjä olet tehnyt! :) Mun on pakko nyt kertoa, että meillä täällä ei bussissa kuljeta ilmaiseksi millään verukkeella, ei edes rattaiden vuoksi. Pari vuotta sitten olin Tampereella ystäväni luona ja kuljimme bussilla. Minä sitten kovin suivaantuneena kaverilleni manasin, että tuo nainen ei muuten maksanut matkaansa! Kaverini katsoi minua hieman kieroon, ja sanoi, että hänellä on rattaat, ei silloin tarvitse maksaa. No enpä ollut kuullutkaan tällaisesta! Hyvä etten kovempaan ääneen asiaa ihmetellyt. Taitaa olla ihan yleinen käytäntö muualla paitsi täällä. Tosin enpä ole hetkeen bussilla matkustanut, onhan täälläkin ehkä päästy nykyaikaan mukaan... :D

    VastaaPoista
  6. Tuo reppu oli muistaakseni myynnissä 90-luvun lopulla tai 2000-luvun vaihteessa Yves Rocherilla. Ei kestänyt alakoululaisen kirjamäärää ja pian hajosi :D

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!