keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kasvatetaan - tai sitten ei

Kasvatusperiaatteeni ovat yllättäneet miut. Olen yllätyksekseni sellainen "tehköön mitä lystää, kunhan ei henki lähde eikä tule kauhean kalliiksi" -äiti. 

Siis en miekään anna Ellun viedä leluja toisilta tai satuttaa tahallaan tai vahingossa. Enkä työntää haarukoita pistorasioihin, mutta muuten aikasta sama, mitä likka puuhaa meidän omaisuudella. Ainoat kielletyt jutut meillä kotona ovat vessaharjan imeskely ja portaissa kiipeily ilman täysi-ikäisen seuraa, mutta muuten annan tytön mennä ja tyhjentää. Motoriset taidot ja itseluottamus kehittyvät, Ellu saa yrittää ja epäonnistua, ja oppii viihtymään ilman aikuisen viihtystä. 

Tai siis näinhän mie tän julkisesti perustelen. Yksi iso syy on se, että olen liian laiska kerta toisensa jälkeen kieltämään. Nykyään Ellu viihtyy lelujensakin parissa, mutta isoja hupeja ovat olleet dvd-kaapin (jatkuva) tyhjentäminen ja sanomalehtien lukeminen, (joka aika usein meni repimiseksi): jos hommasta ei ole kelleen haittaa, niin miksi miun pitäisi uhrata kotimme hyvä ilmapiiri kieltämällä?


Joku toinen taas voi nähdä homman ihan toisin. Jos mie näenkin tässä myös motoristen taitojen harjoittelua ja hyvää ajanvietettä, niin joku toinen voi nähdä homman ihan toisin: miten lapsi oppii kohtelemaan tavaroita nätisti, jos sitä ei opeteta heti pienestä pitäen, jne. Toinen keskustelunaiheuttaja on Ellun sormiruokailu, josta saan palautetta sekä perussoseruokailijoilta että täyssormiruokailijoilta: Ellu syö iloisen vaihtelevasti sormiruokaa ja sosetta riippuen paikasta ja ateriasta, "perussyöttäjien" mielestä opetan tyttöä sotkemaan ja erään sormiruokailijan mielestä häiritsen syöttämällä tytön taipumusta syödä itse. Luotan siihen, että eiköhän ne ruokatavatkin opita aikanaan mallista, ja kyllä jokainen lapsi on oppinut viimeistään esikouluikään mennessä syömään itse, syötti äiti yksivuotiaana tai ei.

Keskustelua voisi saada aikaan myös perhepedittömyydestä, lapsen siirtämisestä puolivuotiaana omaan huoneeseen, osaimetyksestä ja imetyksen suht varhaisesta loppumisesta, vanhempien omasta ajasta, lastenvaatteista, pottailusta ja yhden yön yöhoidosta. Tai olla saamatta.

Tässä vanhemmuudessa on aika monta juttua, jotka voi tehdä eri tavalla ja joista voi saada riidan aikaiseksi. Muistan, kuinka raskausaikana luin toisten blogeista, kuinka muut tulevat äidit pohtivat samoja asioita kuin mekin: imetys, nukkuminen, harrastukset ja arki pohdittiin, hienolla varauksella "mutta saa nyt nähdä, kuinka se meidän kohdalla onnistuu". Raskausaikana ja pienen vauvan kanssa sitä ehkä oli myös aika ehdoton siinä, että se oma tapa tehdä asioita on ainoa oikea, koska se on juuri meidän perheelle se oikea. Se on pohdittu, kokeiltu ja toimivaksi havaittu, ja jos joku kehtaa arvostella, se on suurinpiirtein sodanjulistus. Ehkä nyt yksivuotiaan kanssa kukaan ei ajattele enää niin mustavalkoisesti, vaan hyväksyy sen, että toiset vanhemmat voivat oikeasti toimia toisin ja silti saada aikaan onnellisen ja tasapainoisen lapsen.


Aina välillä mietin, pitäisikö miun kirjoitella blogiini syvällisemmin meidän arjesta ja sen haasteista tai meidän kasvatusperiaatteista. Miusta on (varsinkin nykyään) mielenkiintoista lukea, miten muilla tehdään asiat ja kuinka he ne ratkaisut perustelevat, joten voisihan sitä raottaa vähän omiakin ajatuksia. Toisaalta, mitäpä tästä erikseen lätisemään. Eiköhän se meidän arki välity tuolta rivien välistä, ja jos ei ota välittyäkseen, aina saa kysyä. 

Onko teillä kotona jotain tapoja tai kasvatusperiaatteita, joita ihan kaikki eivät ehkä hyväksyisi? 


32 kommenttia:

  1. Mä oon törmäny vieläkin, lapsien ollessa vähän isompia usein ihmisiin jotka ei tunnu ajattelevan muutakun että oma tapa toimia on paras.
    Mulla ei mee jakeluun se, miten mustavalkosesti ihmiset välillä asioita ajattelee eikä nää sitä että perheet sekä lapset itessään on erilaisia.

    Mulla ei nyt äkkiä tuu mieleen muutakun tutti. Esikoisen aikana otettiin tutti pois vasta lähempänä 2 vuotiasta (ei ollu kun unikäytössä) ja sillon "vierotus" oli niin helppo kun pysty jo selittään että tutti annettiin nyt pois eikä tarvinu kuunnella lapsen huutoo. Nytkään mulla ei oo mikään kiire ottaa Pimulta unituttia pois, jotkut taas varmasti ajattelee että lähemmäks 2 vuotiaan ei enää kuulu syödä tuttia edes nukkuessaan.

    Isoveikan dvd:t meiän pimu kiskoo miljoona kertaa päivässä lattialle, jonkun mielestä pitäis varmasti opettaa että ei saa...

    Telkkari on sellanen mihin koskemisen kiellän joka kerta ja haen pimun pois. Samoin tietty pistorasiat ja muut missä voi satuttaa ittensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhottavaa ahdaskatseisuutta, ja kuten Anniina tuolla alempana hienosti kommentoi, kertovat aikamoisesta ahdaskatseisuudesta ja epävarmuudesta.

      Ääääh, unohdin listasta tutin! Meillä oli tutti ensimmäiset puoli vuotta vaikka aluksi ajattelin, ettei sitä tule, mutta se oli hyvä ja tarpeellinen aikansa. Sain kuulla olevani kamala, kun otin sen tytöltä pois (se alkoi häiritä öitä niin pahasti). :D

      Miunkin mielipide on, että tuttia voi lutkuttaa jos lutkututtaa. Sitten jos tuttia syödään 24/7 kolmivuotiaaksi asti, niin sitten siitä on jo haittaa.

      Poista
  2. Ihanaa, että joku muukin antaa lapsen "rohmuta" kotona :D Mä en vain oikeasti jaksa aina olla ohjaamassa tyttöä omien lelujensa ja järkevien aktiviteettien pariin. Jos neiti haluaa viskoa laatikosta kaikki omat lapasensa, piponsa ja villasukkansa pois, tepastella tumput kädessä ja kaatuilla parketilla villasukat jalassa, niin antaa palaa. Tietty joitain kiellettyjä juttuja on (yleensä kaikenlainen kissaan liittyvä: hiekkalaatikko, ruokakipot, kissan häntä), mutta ei loppujen lopuksi kovinkaan paljoa. Jotkut meillä vierailevat sitten yrittävät toppuutella tyttöä tai huomauttelevat mulle, että "toihan voi olla vaarallista, varo nyt ettei se satuta itseään..". Tekisi joskus vain mieli sanoa, että jos herrantähden oon saanut pidettyä tuon lapsen hengissä näinkin kauan, niin eiköhän se nyt jatkossakin onnistu.. :P

    (Anteeksi hienoinen kärkevyys tässä kommentissa :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuohan on järkeviä aktiviteetteja, eikös. ;)

      Tuo on kyllä huvittavaa (ja ärsyttävää), kun lapsi puuhaa jotain jonka vanhempi hyvin huomaa, ja sitten vieras alkaa kysellä, että "kannattaakohan tuo nyt" ja "satuttaa vielä itsensä". Pöh.

      (Kärkevyys on hieno asia!)

      Poista
  3. Kiva postaus. Minustakin lapsen pitää saada tehdä aika vapaasti kaikkea muuta paitsi pahaa ja vaarallista. Näissä asioissa ei ole yhtä ja oikeaa tapaa vaan jokainen perhe löytää oman tiensä omien luonteidensa ja muiden ominaisuuksien mukaan. Kun meidän tyttö sai pienenä tehdä aika vapaasti kaikkea niin jotkut luulivat, ettei häntä kasvateta ollenkaan vaan hän saa tehdä mitä vaan. Asia ei ollut ollenkaan niin vaan meillä kiellettiin vain tosi harvat asiat, koska lapsi oli kiltti ja yhteistyökykyinen ja yleensä teki vain kaikkea järkevää ja hauskaa.

    Yötutista luovuttiin meillä hiukan alle kolmevuotiaana. Siinä oli viikon verran hankalampia iltoja, mutt kokenut lastentarhanopettaja neuvoi, ettei kannata luovuttaa heti parin päivän päästä ja homma onnistui lopulta helposti.

    Yövaippaa käytettiin todella kauan, kun anoppi oli varoittanut, että heidän perheessä nämä asiat on opittu hitaasti. (Joillakin siis se hormoni, joka vähentää yövirtsaa alkaa toimia melko myöhään.) Eli siis lapsemme osasi lukea ennen kuin tuli yökuivaksi. Kuulostaa kyllä aivan hullulta. Hän ei siis ollut yökastelija, joka on jossain vaiheessa ollut kuiva ja sitten alkanut kastella vaan todellakin jatkoi sitä yövaipan käyttöä kauan. En halunnut tehdä asiasta ongelmaa, joten vaippaa käytettiin. Päivällä oli aivan normaalit vessajutut.

    Lapsen hyväksyminen ja kannustus on ollut keskeinen asia kasvatuksessamme.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Asia ei ollut ollenkaan niin vaan meillä kiellettiin vain tosi harvat asiat, koska lapsi oli kiltti ja yhteistyökykyinen ja yleensä teki vain kaikkea järkevää ja hauskaa."

      Hienosti sanottu! Meillä Ellu on vahvatahtoinen, mutta miusta enemmän rauhallinen tutkijaluonne kuin riehuja ja kaaoksenluoja, joten annan tytön touhuta. En tiedä, kieltäisinkö enemmän, jos tyttö menisi tuulispäänä joka paikkaan ja miun päivät kuluisivat täysin kokonaan jälkien siivoamiseen.

      Vaipat ja pissat ovat kyllä niin henkilökohtaisia asioita, että homma on parasta hoitaa hienotunteisen nätisti, niinkuin te teittekin. On ihan eri asia muistutella pissallakäynnistä päivisin, mutta yöllinen pidättelykyky kehittyy vasta, kun rakko on siihen tarpeeksi kypsä eikä sitä voi jouduttaa - liialla hätiköinnillä tulee vain ahdistusta, joka ei ajan myötä poistukaan.

      Ja kannustusta me jokainen todella tarvitsisimme lisää, lapset erityisesti!

      Poista
  4. Nelikuisen nötterön kanssa ei onneksi oo vielä kauheasti tarvinnut kasvatusta miettiä, mutta hirveän kiva on lukea ihmisten kokemuksia aiheesta. Jotenkin tuntuu, että jatkuva kieltäminen ois itsellekin hirveän raskasta. Onko se nyt sitten kiva olla negatiivinen? Ja jos lapsi tosiaan ei tee vaarallista tai tuhmaa, niin ei kai se nyt haittaa jos repii lehtiä tai tyhjentää cd-hyllyä. Näin ainakin toivon kykeneväni sitten vähän myöhemmin toimimaan... :) Ja tietysti kylässä tai julkisilla paikoilla pitää osata käyttäytyä, mutta se on varmaan vähän eri asia sitten.

    Ja tokihan me on jo pilattu vauva, ainakin 85-vuotiaan lapsettoman sukulaisen mielestä. Koska jouluna jatkuvasti pidettiin silloin puolitoistakuista vauvaa sylissä, niin eihän se koskaan opi yksin olemaankaan... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille on töissä neuvottu Älänkiertoa - sen sijaan että sanottaisiin ei tai kiellettäisiin, ohjataan toimimaan toisin, ellei ole ihan hädästä kyse. Näin pienen kanssa se ei tietysti onnistu kun puheenymmärrys on vielä vähän mitä on, joten joskus nyt vaan joutuu kieltämään. Mutta mie en tosiaan aina jaksaisi olla se natsi, joka kieltää harmittoman hauskan.

      Nonnih, pilalla se on! Niin on meidänkin tyttö, vietti samassa iässä nimittäin koko ristiäisensä jonkun sylissä, nukkuen. :P

      Poista
  5. Hitsi kun asutte niin kaukana, oon niin samoilla linjoilla sun kanssa asioista että ois kiva treffata:D

    Mutta siis, meilläkin saa "lukea" sanomalehtiä ja "järjestellä" tavaroita. En jaksa kieltää koko ajan ja kaikkea. Uskon, ett siinä samalla myös tutkimisen ilo kasvaa ja lapsi kehittyy oppimaan muutakin kun ei-sanan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka tässä asuu kaukana? Mehän asutaan ihan täällä, mitäs itse asutte siellä. :D

      Mie uskon, että lapsi oppii kaiken paremmin, kun saa tutkia omalla tavallaan. Me aikuiset kun hyväätarkoittaen autetaan ja puututaan liikaa.

      Poista
    2. Hih näinhän se on, katsontakannasta riippuu kuka asuu kaukana :D

      Poista
  6. Meillä myös ns. osasormiruokaillaan, mutta palautetta asiasta ei olla saatu. Osin ehkä siksi ettei lähipiiriin kuulu montaa vauvaperhettä. Sotkua toki tulee, mutta miehän ne siivoan :D Enkä ole sen ihmeemmin miettinyt seuraamuksia ruokailutavastamme, koska on vain ollut luontevaa välillä antaa tytön itse tutustua sapuskaan ja syödä sormin. Juuri näin olen ajatellut itsekin, että kyllä lapsi viimeistään koulussa oppii itse syömään ja juomaan. Niin, ja teille tuli vasta ensimmäinen hammas niin meillä aloitettiin vasta 10 kk iässä konttaamaan! Mutten siitäkään ole murhetta kantanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se opettaja viimeistään ohjaa haarukan käyttöön, jos ei kotona tai päiväkodissa siinä onnistuta. :P

      Hihii, miekin olen tosi huonosti jaksanut olla huolissani mistään taidoista tai ominaisuuksista. Ellu on miun silmään fiksu ja tarkkaavainen tyttö, joten eiköhän hän opi asiat aikanaan, niinkuin toisetkin tekevät. :)

      Poista
  7. Jokaisella perheellä saa ja pitääkin olla omat kasvatusperiaatteensa ja tapansa, lapset ja perheet ovat erilaisia ja eiköhän kaikista ihan ihmisiä kasva. =) Hilda on oppinut sanan "ei", mikä ehkä kertoo, että häntä on kielletty useasti. Ei meilläkään kyllä kielletä oikeastaan kuin vaarallisista asioista, lehtiä saa repiä, radioa näplätä, peiliä nuolla ja taputella yms. Hilda on kuitenkin ehtiväinen tapaus joten kieltääkin on pakko välillä. Sopivassa suhteessa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri äsken (Ellua nukuttaessa) mietin tuota ihan samaa, että eihän me aikuisetkaan tehdä asioita samalla tavalla, nukuta samoin tai syödä samoin: miten meidän lapsetkaan voisivat sitä tehdä?

      Peilin nuoleminen. :D Meillä vaan taputellaan, maistelut ovat jääneet välistä.

      Poista
    2. Ja joskus pitää kyllä kieltääkin, ihan totta. Meillä on asunto kiitettävän lapsiturvallinen ihan luonnostaan, mutta eiväthän kaikkien kodit tai huonekalut voi sellaisia olla, joten kaikkea ei voi aina salliakaan.

      Poista
    3. Meillä on tosiaan peilin nuoleminen tullut harrastukseksi viime aikoina! =/ Meillä yleensä kielletään pyykkitelineeseen koskeminen (kaatuu tosi helposti), hellan nappien vääntely ja sähköjohtoihin ja kasveihin koskeminen, myös tietokoneeseen koskeminen on ehdottomasti kielletty. Ja näitä kaikkia tietysti yritetään tehdä jatkuvasti kun kerran ei saisi! =) En ole halunnut ihan kaikkea siivota pois, vaan koittaa opettaa jo jotain ihan kieltämällä.

      Poista
  8. Aika samalla tavalla meilläkin :) ollaan niin laiskoja kietämään uudelleen ja uudelleen! Ehdottomat ei-ei-paikat on laitettu piiloon. Monet kummastelee, kuinka annan Pojun tehdä asioita ihan itsekseen, monet vanhemmat vahtii jatkuvasti lastaan. Minä uskon, että kuulen kyllä toiseen huoneeseen jos Poju jotain ihmeellistä alkaa puuhaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lapsikin tarvitsee oma rauhaa ja luvan puuhailla omia juttujaan - ja kyllä äideillä on aikamoinen ylimääräinen aisti siinä, että reagoi liialliseen hiljaisuuteen: "nyt tapahtuu jotain, mikä ei ehkä ole hyväksi..".

      Poista
  9. On varmaankin, mutta nykyään sitä huomaa olevansa jo paljon itsevarmempi kasvattaja. Osaa luottaa omaan tapaansa toimia ja siihen, että vaikka asiat eivät aina mene niinkuin olisi ajatellut (jos niiden nyt enää nykyään ajattelee menevän jollain tietyllä tavalla), niin ei sitä tarvi murehtia sen enempää. Ja meilläkin saa muuten mennä ja tehdä aika vapaasti, mutta kyllä mä myös kiellän omaa (ja toistenkin) lasta jos ja kun semmoinen tilanne tulee.

    Musta on oikeastaan aika mielenkiintoista (ja ihan positiivisella tavalla) nähdä, miten erilaisesti eri perheissä toimitaan. Negatiivista huomiota multa saa osakseen lähinnä vain sillon, kun kuulen jonkun toisen (äidin) arvostelevan toista jostain harmittomasta, mutta hänelle erilaisesta tavasta toimia (imetys/korvike/tutti/perhepeti/ym.ym.ym.)- se kielii minusta vain ahdasmielisyydestä ja epävarmuudesta kasvattajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tässähän on jo melkein vuoden kokemus äitiydestä, ja lapsi on terve, onnellinen ja ennenkaikkea hengissä, joten ei tämä ole ihan puskaan voinut mennä!

      Voi kyllä, nuo arvostelijat. Tänään sivukorvalla kuuntelin avoimessa juttua äidistä, joka ei ollut paikalla, ja tuo on aika yleistä. Mutta niinhän se on, että kun ollaan epävarmoja, haetaan niille omille toimintatavoille vahvistusta arvostelematta muiden tapoja.

      Poista
  10. Minä myös annan aika vapaasti tutkia laatikoita ja tavaroita, mutta tietysti sitten kiellän niistä, missä on vaaraa. Esimerkiksi juomalaseihin koskeminen kun joskus unohtuu ulottuville ja nuo pistorasiat. Mutta esimerkiksi hampaita pestessä pojalla on tapana avata vessan laatikko, jossa säilytän hiustarvikkeita. Poika onnellisena aina laatikkoa tutkii ja levittelee hiustarvikkeet lattialle, eikä oikeastaan huomaa koko hampaiden pesua. Varmaan parturi-kampaaja meillä kasvamassa! :D

    Mutta joo, olen miettinyt tätä kasvatustyyli asiaa. Miehen kanssa erotaan tässä jonkin verran, kun mies kovinkin herkästi kieltää, ja minä olen hövelimpi. Minulla on sama ajatus kuin miestenkin kanssa, eli valitse taistelusi. Olen sitä mieltä, että kieltämisestäkin menee teho, jos kaiken kieltää. Mutta niinhän se on, että jokainen tyylillään! :)

    Mahtavat kuvat tässä postauksessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jee, joku bongasi vaivalla muokkaamani kuvat. :D

      Vaaran paikat meilläkin nostetaan pois tai kielletään. Joskus ollaan tutkittu laseja tai veitsiä yhdessä ja laitettu sitten pois, kiinnostavat toivottavasti tulevaisuudessa niin vähän vähemmän.

      Ihana pieni parturi-kampaaja! <3

      Poista
  11. Etkö pelkää, että Ellu vielä teini-iässäkin haluaa vaan tyhjentää dvd-laatikkoja (sikäli kun silloin enää dvd:itä edes on)? Kyllä tuossa iässä jo pitäisi vähän kehittävämpiin aktiviteetteihin kannustaa!

    Ei vaan, minäkään en enää tyhjentele kattilakaappeja keittiön lattialle. Kasvatusvalinnat riippuvat myös lapsesta. Toisia lapsia on varmaan pakko kieltää enemmän, jos pyrkivät koko ajan tekemään jotain vaarallista ja/tai kiellettyä. Siinäkään mielessä ei pitäisi kyseenalaistaa toisten kasvatusmetodeja, kun niin eri asiat toimivat eri lasten kanssa. Näitä on mielenkiintoista pohtia ja varmaan olet ammattimielessä pohtinut jo paljon ennen Ellua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tuokin huoli on ollut. Että huolitaanko sitä rippikouluiässä mihinkään kylään, kun se on aina se tyttö, joka tyhjentää dvd-laatikot... Noh, ehkä kavereina pysyvät poika, joka aina yrittää kiivetä pöydälle, ja tyttö, joka koko ajan vaatii äitiään lukemaan...

      Tuo on totta, kaikki on lapsi- ja kasvattajakohtaista. Joku sietää enemmän, toinen vähemmän, ja joku tarvitsee tiukempia sääntöjä ja rajoja kuin muut. Esimerkiksi vapaa kasvatus on miusta ihan hieno asia, mutta se ei sovi kaikille lapsille tai vanhemmille. Niin kuin eivät myöskään todella tiukat rahat.

      Ja voi kyllä, nämä kasvatusasiat on tullut mietittyä ennen lasta, raskausaikana, lapsen kanssa ja tulen niiiin miettimään kaiken taas uudestaan, kun palaan töihin!

      Poista
  12. Hih, samoilla linjoilla (ylläri). Tiettyjä paikkoja ollaan nyt alettu vähän kieltämään, esim. kirjahyllyä ei saa tyhjentää ja hyvin se on opittukin, sekä seinässä kiinniolevia sähköjohtoja ei saa kiskoa irti, mutta muuten saa kyllä touhuta ja iloita, pyrkiä sinne pesukoneeseenkin jos haluaa, tyhjentää lehtiroskista jne. Ei-vauva-turvalliset tavarat ja sellaiset joita ei haluta rovellettavan sitten säilytetään ovien takana piilossa. Touhutkoonsa ihan rauhassa, lempipaikka nykyään tuntuu olevan vaatekaapissa ihmettelemässä. =D Ja juuri tuota mitä muutkin, tuskin se enää näitä teini-ikäisenä tekee. Tai edes muutaman vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Antaa mennä ja koheltaa, lapsen sammuttua tarkastetaan kytkennät... :P

      Poista
  13. Mahtava teksti!! Allekirjoitan ihan jokaisen kohdan, meillä menee täysin samalla kaavalla! Välillä pohdin pitäisikö esim kieltää enemmän mutta nyt olen myös ilokseni huomannut että kun kaikkeen saa tutustua niin eipäs ne melkein kielletyt äitiä pelottavat jutut niin paljoa kiinnostakaan kun niihin on päässyt pari kertaa tutustumaan. Ja täytyy sitä vaan hämmästellä kuinka 10kk vanha on jo pari kuukautta sitten ymmärtänyt että kännykkää ja kaukosäätimiä ei kolkuteta lattiaan niin kuin muita leluja vaan niitä hypistellään nätisti käsissä :) kyllä nuo pienetkin aistivat ne tärkeät esineet ja seuraavat miten niitä käytetään. Hiukan ongelmaksi meille on muodostuneet kynät. Ne ovat niiiiin kiinnostavia mutta ilman aikuisen valvontaa en uskalla niitä antaa pitää leikeissä mukana kun on niin teräviä. Hienosti kirjoitat! Ollaan kaikki armollisia niin itsellemme kuin toisillemmekin ja yritetään tehdä arjesta mahdollisimman mukavaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Tuli oikein hyvä mieli sitä lukiessa. :)

      Tuon miekin olen huomannut: kun vähän saa tutkia ja ihmetellä, niin tavara lakkaa äkkiä kiinnostamasta ja voi siirtyä muihin hommiin. Ja niinhän ne lapset oppivat: tutkimalla omaan tahtiinsa.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!