maanantai 28. huhtikuuta 2014

Äitibloggaaja ja saippuakuplat

En oikein tahtoisi olla mammabloggaaja, koska miulla oli tämä (ja edelliset) blogit kauan ennen Ellua, ja yritän uskotella itselleni, että miulla on välillä muutakin elämää ja muita kiinnostuksenkohteita. Tällä hetkellä kuulun kuitenkin selkeästi äitibloggaajien kerhoon.

Haluaisin harrastaa valokuvausta, mutta se olisi nykyään vähän sama, kuin sanoisin harrastavani ruuanlaittoa ja sisustusta: kokkaan kyllä ainakin yhden aterian päivässä (...yhden, koska syömme maanantain päivällistä tiistain lounaaksi), mutta makaronilaatikko ja nakkikeitto eivät ehkä ole ihan selkeitä harrastusruokia. Sisustuskin on nykyään lähinnä sitä, että etsin koristeille sijoituspaikkoja Ellun ulottumattomista tai "järjestelen kotia" keräämällä leluja yhteen nurkkaan.

 

No kuitenkin. Ajattelin, että olisi kiva ottaa jotain nättejä ja tunnelmallisia kuvia, ja keksin sitten, että saippuakuplat, kevät ja Ellu olisivat ihana aihe. Kauniisti leijailevat, kiiltävät saippuakuplat, hämmentyneenä niitä katsova, ehkä jopa tavoitteleva taapero ja Suomen kevät. Aamupäiväulkoiluun otettiin siis mukaan kuplia ja järkkäri, hyvää harjoitusta miulle.

Jos tämä olisi Oikea äitiblogi, laittaisin tähän nyt  vain jonkin kuvan ja kertoilisin, mitä meille kuuluu. Mutta koska tämä on miun blogi, jaan nyt kanssanne vähän enemmän meidän kuplakuvaussession tuloksia:


 Eiks ole hienot kuplat? Taustakin onnistui tosi nätisti, ja värit on kauniit. Ellukin on hyvin sensuroitu, yksityisyytemme on ainakin suojattu.


Sensuuri jatkuu ja kuplat on edelleen hienoja. Alalaidan harmaa on meidän etuterassin laatoitus, jota ilmeisesti halusin kuvata mieluummin kuin tyttäreni kasvoja.


Vaihdetaas lapsen paikkaa ja annetaan sille ämpäri, että se pysyy hetken paikallaan. Tää onkin hyvä! Ehkä kukaan ei ihmettele, miksi ihmeessä Ellu leikkii laatoituksella hiekkaleluilla, kun kuplat on niin hienoja... Ööö, mitkä kuplat? Ai niin ne, jotka tuuli kuljetti väärään suuntaan. Tässä kohtaa aloin harkita, että lopetan tämän valokuvaus"harrastuksen" ja tutustun ennemminkin photoshoppaamiseen.


Mutta kyllä tää on niin hyvä kuvauspaikka, valo osuu niin kauniisti. Tuuli vain kuljettaa edelleen kuplat minne sattuu.... Käyn tökkäämässä Ellun ämpäriin hiukan soraa viihdykkeeksi ja haen järkkärille jakkaran jalustaksi. Tarkennus, ajastin päälle ja itse puhaltelemaan kuplia toiseen paikkaan...


Upea tarkennus taloyhtiön leikkimökkiin. Kuvassa myös äitibloggaaja, joka ei ajastimen piipatessa saanut stressiltään puhallettua kuplan kuplaa.



Ne onnistuneimmat otokset. Nätti valo, kivan terävät kuplat ja näin päin pois, mutta sinne meni se saippuvesi. Saippuakuplien hinnalla sain myös taloyhtiössä sekopään maineen, kun leikitin lastani laatoituksella, kameran piippaillessa ja kuplien lennellessä (tai ollessa lentämättä - välillä nauratti niin, etten saanut puhallettua kuplan kuplaa).


Ehkä kuplat tekevät paluun joskus toiste: hankin kuplakoneen tai muistutan miestä myötä- ja vastoinkäymisistä, ja otan tytöstämme ihanan ihmetteleviä kuplakuvia. Aurinko paistaa, Ellu hymyilee vienosti ja lehmät lentelevät. Niistä tulee kyllä niiiin hienoja.

Iloista päivää kaikille!

21 kommenttia:

  1. :D ihana postaus! Kuulostaa hyvinkin tutulta! Me siskoni kanssa yritetään aina välillä ottaa vauvoistamme suloisia yhteiskuvia mutta harvoin se onnistuu. Joko jompi kumpi saa raivarin, päättää rutistaa toisen naamaa, mieluummin kääntää vaan selän kameraan päin tai muuten vaan haahuillaan eikä suostuta olemaan vierekkäin söpöllä ilmeellä :D

    vapuksi just ajattelin ostaa saippuakuplia. Täytyykin pistää korvan taakse että niitten kuvaus voi ollakin haasteellista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jo yhdenkin lapsen kuvaaminen on Haaste, kaksi on jo suhteellisen mahdoton saada edustavasti samaan kuvaan, ja jännitys vain lisääntyy lasten määrän myötä!

      Poista
  2. Hahaa ihana :D NIIN samoja kokemuksia näistä kuvailuista! Esikoinen (6kk), lampaantalja ja tonttulakki, tavoitteena joulukorttikuvat…. 500 otosta myöhemmin luovutan ja tilaan kaikista vähiten epäonnistuneen yksilön (ilman tonttulakkia). Tämän kokemuksen jälkeen en enää ole kuvitellut päässäni mitään liian hienoa, vaan räpsinyt ja toivonut parasta :) Parhaat kuvat tulevat aina sattumalta kun vähiten yrittää. Silti olen yrittänyt, joka vuosi jouluna, ja viimeksi havaitsin, ettei kahden kuvaaminen ole yhtään sen helpompaa kuin yhdenkään… :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, meidänkin kuvaussessioissa onnistunut on ehkä kaksi kolmestasadasta kuvasta! Kauhea homma sitten kun käy niitä läpi... Mutta pitäähän sitä nyt jotain harrastuksia olla! ;)

      Poista
  3. Hih, ihana oot.♥
    Mä yritin kans yks päivä ottaa saippuakupla kuvia, mutta kuplat lensivät väärään suuntaan tuulen takia ja neljä lasta juoksi ympäri pihaa, kaikki tietysti eri suuntiin..koita siinäkin nyt sitten kuvata. :D

    VastaaPoista
  4. Hi hi, kiva teksti ja hauskoja kuvia! :) Tuosta tulikin mieleen, että täytyy ostaa vapuksi saippuakuplia ja joo ihan itselleni. ;)
    Ihana muuten tuo Ellun pipo.
    Blogissani on sulle jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saippuakuplat on niiiiin kivoja!

      Kiitos haastetunnustuksesta! :)

      Poista
  5. Haha, noinhan se just aina menee. :D
    Itse kuvailin kummituslasta saippuakuplien kera viime juhannuksena. On siellä jossain kuvassa sekä lapsi että saippuakupla ja johonkin ehkä tarkennuskin osunut...

    Minäkin kieltäydyn olemasta mammabloggaaja, just siks koska blogi oli ennen mammuutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jaat saman fiiliksen! Kovin usein ne kirjoitusaiheet käsittelee vauvaa (eikun miullahan onkin jo lapsi) mutta en silti suostu "oikeaksi" mammabloggaajaksi.

      Poista
  6. Kiva blogi mamma-aiheilla tai ilman.

    Vakkari

    VastaaPoista
  7. Olipas ihana postaus ♥ just niin ihana kuin sun blogi. Kirjotat edelleen siitä mikä sua kiinnostaa :) ihanaa vappua!

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!