keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Äidin tunnustuksia leikkikeittiössä

 Ellun lempileikkeihin ovat jo pitkään kuuluneet kotileikit: vauvoja ja hauvoja hoidellaan ja soppaa keitetään mitä mielikuvituksellisimmissa astioissa. Oikean kauhan ja kattilan lisäksi soppaa on hämmennetty kengässä, rasvapurkissa, mittakipossa ja koiranruokakupissa niin lusikalla, desimitalla, kynällä kuin helistimelläkin. Sitten sitä syödään itse ja syötetään leluille ja vanhemmille, välillä asianmukaisesti lusikkaan puhallellen. Ihailtavan mielikuvituksekasta!

Leikin kehitys tosin junnasi tovin paikallaan, kun välineistö oli vähän mitä oli. Miulla oli kyllä pieni kaappi odottamassa muutosta leikkikeittiöksi, mutta toteutus tapahtui vasta nyt. Tarkempaa juttua tästä tuunauksesta on tuolla Tuunausblogin puolella, mutta tällainen siitä keittiöstä tuli. Kaapin ovi ja vetolaatikko on koristettu ihanalla Marimekon Kattila-kankaalla:

 

Vaikka lapsi leluineen saakin näkyä kotona, niin miulla on äitinä muutamia vaatimuksia. Me asumme asunnossa, jossa yksi kolmesta on lapsi, emme päiväkodissa, Hoplopissa tai lelukaupassa. Leluissa saa olla värejä ja niitä saa olla, mutta ne pitää pystyä myös siivoamaan kaappeihin tai lelulaatikoihin, tai sitten niiden pitää miellyttää myös vanhempien silmää. Voi ehkä kuulostaa julmalta, mutta tällä voi olla jotain tekemistä perustyöni kanssa - kun koko päivän viettää värien ja lelujen keskellä, haluaa illalla rauhoittua vähän vähemmän ärsykkeisessä ympäristössä. Ja uskon, että se tekee lapsen leikeille ja keskittymiskyvyllekin hyvää, kun ihan kaikki lelut eivät ole näkyvillä ihan koko ajan (Ellu kyllä tietää, mistä ne löytää, ja osaa käydä niitä hakemassa).


Kehtaankohan edes tunnustaa, että Ellun keittiöleikkitarvikkeiden hankinta viivästyi, koska äiti oli niin vaativa? En erityisemmin itse pidä muovileluista (niitä saa toki antaa lahjaksi ja niillä leikitään, mutta itse pyrin ostamaan muuta. Ja joissain leluissa se toki on ainoa järkevä materiaali.) ja koska leikin itse lapsena aika pitkään, muistan, kuinka minua ärsyttivät sekalaiset muoviset astiat, jotka eivät näyttäneet lainkaan oikeilta. Vaikka Ellu lahjakkaasti tekikin kattilan tyhjästä rasvapurkista, halusin tytölle kattilat, jotka oikeasti näyttävät kattiloilta ja ovat leikeissä kivoja kuuden vuoden päästäkin. Mieluisia olisi ollut Ikeassa, mutta niitä sattui löytymään myös Tallinnan reissulla paluulautan myymälästä.


Leikkiastiastokin oli hankala löytää. Nyt saa nauraa, mutta oikeasti, pienen Minnan harmistuneisuus mielessäni kiersin kotikaupunkimme varmaan jokaisen leluosaston etsimässä astiastoa, jossa olisi astiat neljälle, samanväriset kupit ja jotkin ruokailuvälineet. Vaikka astioiden käyttäjä onkin Ellu, niin kai tämä oli jonkinlaista äidin traumojen paikkaamista. Loppujen lopuksi ostin parilla eurolla Tallinnasta välttävän kahviastiaston (kunhan raaputan nuo tarrat pois), että tyttö vihdoin pääsi syöttämään muumia ja vauvaa. Kierrätän tuon sitten vaikka taloyhtiön leikkimökkiin, kun löydän  äidin tyttären unelma-astiaston.


Jonkun mielestä astiadilemma voi kuulostaa täysin naurettavalta, mutta hei, ymmärtäkää: vanhemmathan (tiedostaen tai tiedostamattaan) haluavat lapselleen sitä parasta, sitä samaa hyvää, jota heillä itsellään lapsina oli ja sitä, mitä he eivät koskaan saaneet, vaikka halusivat. Lapsi saa sen tyllihameen, harrastuksen tai lelun, josta itse haaveili, joskus täysin riippumatta siitä, kiinnostaako se lasta itseään vai ei. Ja mie en sentään ole patistamassa Ellua viitenä päivänä viikossa tiettyyn harrastukseen tai tietyn yliopiston pääsykokeisiin, joten annettakoon miulle astiat anteeksi. ;)


Onneksi Ellu nyt leikkii astioillaan - se tästä olisi puuttunut, että äidin mielestä niin ihana pikkukattila olisi viskattu ja unohdettu nurkkaan, vaikka lapsella tietysti on ihan täysi oikeus olla tykkäämättä siitä, mitä vanhempi hänelle tuputtaa, oli se sitten vaate, lelu tai se harrastus.

Ellun kotileikkejä on ihana seurata. Hän keittää soppaa hellalla, unohtaa, ettei osaa kävellä ja hipsuttelee lyhyen matkan pöydän ääreen. Sitten vauvat ja pehmoeläimet nostellaan tuoleille, niitä syötetään asiaankuuluvien "Nam!" -kannustusten säestämänä ja välillä syödään myös itse. Sitten jätetään pöydän ympärille hiivatinmoinen sotku ja lähdetään muihin hommiin. Tytöllä on pieni rättikin, mutta sen merkitystä hän ei ole vielä ymmärtänyt. Saako tässä kohtaa sanoa, että on taitanut tulla isäänsä? ;)

20 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen hella! Ja Ellu on niiin söpö :)

    kyllä meistä jokainen taitaa vähän paikata oman lapsuutensa puutteita. Itse en saanut autoratamattoa koska tytöthän eivät leiki autoilla :( olen nyt vannonut että se matto tulee meille, oli sitten tyttö tai poika :D rumahan se matto on mutta sen voi käärästä kaappiin ja ottaa aina sieltä esiin leikkeihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie halusin kauko-ohjattavan auton, mutta en saanut, koska ööö olen tyttö. :D Kun sitten aikuisiällä pääsin tutustumaan erään pojan kauko-ohjattavaa, voi sitä riemua! Ellukin saa varmasti joskus sellaisen, vaikkei kiinnostaisikaan - osoittaisi ainakin, että vanhemmat kannustavat myös autoilutaitojen kehittämiseen. ;)

      Poista
  2. Ihana leikkikeittiö teillä! Kyllä tuossa kelpaa soppaa keitellä ja muumia syöttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on tuntunut kelpaavan, leikit ovat ihan mielettömiä!

      Poista
  3. Tosi hieno hella ja hieno idea. Ja hyvin näyttää ruuanlaitto sujuvan jo tuossa iässä.

    Vakkari

    VastaaPoista
  4. Ihana leikkikeittiö! Tollanen on saatava joskus Lilianillekin. Itekin muistan kuinka innoissaan aina leikin leikkimökissä ja keittelin siellä aina mitä mielenkiintosempia seoksia omilla kattiloillani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meilläkin tehtiin soppaa vaikka mistä marjoista ja kasviksista.. Hiukan vaan rajoitti, että äiti kielsi veden viemisen leikkimökkiin, pöh!

      Poista
  5. Aivan ihana leikkikeittiö! Tosi hienosti laitettu! Olen samaa mieltä siinä, että leluja saa olla, mutta ne pitää pystyä laittamaan välillä pois näkyvistä. Nykyisin olen yrittänyt pitää olohuoneen melko leluttomana, mutta vauvalle tosin täytyy jotain antaa olkkariinkin. Iltaisin kerään kaikki pois, jotta saan viettää edes vähän "aikuisten aikaa" ilman legoja. ;) Minunkin tyttäreni leikki aikaisemmin todella paljon keittiöleikkejä. Nytkin innostuu niistä kovasti aina välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että muillakin toimitaan näin! Meillä on asunto kahdessa tasossa,Ellun huone on yläkerrassa, joten leluja on "pakko" olla olkkarissakin. Viimeistään illalla lastaan ne aina lelulaatikoihin, pystyy rentoutumaan ihan eri lailla kuin duplojen ja värikkäiden soitinten keskellä! ;)

      Poista
  6. Ootte niin ihania, sinä ja Ellu! Tulin hyvälle tuulelle tästä postauksesta (no joo, olin jo valmiiks kyllä ihan hyvällä tuulella, mut kuitenki.. :D ).

    VastaaPoista
  7. "Me asumme asunnossa, jossa yksi kolmesta on lapsi, emme päiväkodissa, Hoplopissa tai lelukaupassa."

    Tahdon tämän lauseen huoneentauluksi seinälle!!

    En muista, että mulla olisi ollut leikkikeittiötä. Vai onko sittenkin? No, joka tapauksessa. Parhaat muistot keittiöleikeistä ovat ulkoa, missä minulla oli joku pöydäntapainen, jossa keittelin mutavellejä sun muita. Oi sitä riemua, kun äiti joskus antoi leikkeihin mukaan oikeita jauhoja! Niillä tuli mutakakuistakin paljon parempia. Syksyisin onnea oli se, kun löysin (ei aavistustakaan mitä) sieniä, jotka tummuivat kun niitä pilkkoi. Sehän tarkoitti leikissä sitä, että sienet paistuivat kypsiksi. :)

    Joo, oli pakko jakaa tämä muistikuva. :) Mutta tuo hella on aivan ihana ja tuossa siun mittakaavassa on ihan oikein paikata omia lapsuuden "traumoja". Eiköhän sitä tuu vielä itsekin tehtyä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin muistan pilkkoneeni sieniä, ja purostaneeni jonkin koristepensaan marjoista "maitoa". Ah, ne oikeat välineet olivat parhaita!

      Näitä traumoja löytyy vielä paikattavaksi: toivottavasti Ellu haluaisi joskus nukkekodin eikä haluaisi leikata tukkaansa superlyhyeksi ainakaan ennen kouluikää.

      Poista
  8. Wau miten valtavan upea ja tyylikäs leikkikeittiö! Minulla ei koskaan ollut leikkikeittiötä, joten piti soveltaa. Traumoista johtuen hankin varmaan sitten aikanaan meidän mahdolliselle lapselle leikkikeittiön. Tosin minä olisin varmaan halunnut sellaisen muovisen hirvityksen. Ja tietysti tyylikkäät astiat ovat tärkeä osa keittiötä!

    Ihana lukea, miten taitavasti Ellu leikkii jo nyt! Kuulostaa ikään nähden pitkäjänteiseltä ja suunnitelmalliselta. On niin hienoa seurata, kun lapsi leikkii "taitavasti".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellulla on miustakin oikein hyvät leikkitaidot, hän on perusluonteeltaan tarkka ja ottaa heti vaikutteet leikkeihin.

      Miunkin unelma olisi saattanut olla jokin pinkki, vilkkuva ja laulava. :D

      Poista
  9. Tosi upea tuo keittiö, kyllä siinä kelpaa valmistaa jos jonkinmoista ruokaa. :)

    VastaaPoista
  10. Ihana leikkihellan olet tuunannut! :) Me joskus miehen kanssa törmärttiin netissä ideaan, jossa hella oli tehty Ikean Expedit-hyllyyn. Alalokerossa oli uuni ja ylemmässä lokerossa hellan levyt. Tämä on jäänyt mieleen kummittelemaan ja sen voisi vaikka toteuttaakkin, kunhan hoitopöytä joskus syksyllä siirretään pojan vaatelaatikkokäytöstä taas ihan oikeaksi hoitopöydäksi meidän makuuhuoneeseen ;)

    Tuosta muovi-asiasta tuli mieleen, että meillä oli nyt keväällä pohdinta siitä, mitä ulko aktiviteettia haluttaisiin omaan pihaan Pikku-E:lle (ja tietysti Pikkusaalistajallekkin aikanaan). Ensin mietittiin leikkimökkiä ja itsellä oli siinä kohtaa ehdoton ei niitä kamalia muovimökkejä kohtaan. Päädyttiin lopulta puiseen kiipeilytelineeseen johon myöhemmin saadaan se leikkimökkikin liitettyä, jos siihen suuntaan kiinnostusta lapsilla on (outoa muuten puhua lapsista monikossa :D). Mutta siis pääpointti tässä selostuksessa oli se, että itselläkin on tietty muovikammoisuus lasten leluissa :) Eikä tuo lapsen lelun valkkaaminen tarkasti kuulosta yhtään naurettavalta, vaikka se tapahtuisikin aikuisen mieltymyksiä kuunnellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno tuunausidea Expeditille, ne ovat kyllä aikamoisen monikäyttöisiä!

      Oih, mie niin toivon, että mekin oltaisiin joskus pihallisia ja Ellu saisi leikkimökin. Ja ei tosiaankaan mitään muovista, vaan kunnon mökin: jos ei perus kotileikit enää kiinnostaisi, niin voihan siellä leikkiä paljon muutakin, ja isompana vaikka yöpyä. :)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!