maanantai 26. toukokuuta 2014

Yksi Minna

Tänään on Minnan nimipäivä. Meitä on 31 000 , ja 70- ja 80-luvuilla pieniä Minnoja riitti Hannojen, Kaisojen, Terhien ja Miiojen kavereina. Miulla on aina ollut ainakin rinnakkaisluokalla kaima joten kovin persoonallista nimeä en saanut.


Minna on lyhennelmä nimestä Vilhelmiina, joka taas on naispuolinen muoto Vilhelm-nimestä: se oli muiaissaksassa yhdistelmä sanoista will (tahto) ja helm (kypärä tai suoja). Kuuluisia Minnoja ovat mm. Minna Canth, Minna Haapkylä ja Minna Kauppi.

Muutamia vuosia sitten naistenlehdessä oli juttu otsikolla "Minnaus on elämäntapa". Jutun kirjoittanut Minna kirjoitti, millaisia hän ja muut Minnat mielestään ovat: muistaakseni olimme aika kilttejä ja tunnollisia, vastuuntuntoisia, mitta kuitenkin osaamme myös polkea jalkaa. Onko nimi sitten enne? Ei kai, mutta tietynluonteiset vanhemmat ovat pitäneet tietyistä tyttöjen nimistä, joten ei kai ihme, jos saman nimen haltioista kasvaa joskus keskimääräistä enemmän samankaltaisia.

Toinen nimeni on Marika, ja aina välillä olisin paljon mieluummin ollut Marika kuin "Ahaa, jälleen yksi" -Minna.  Elämää on välillä hankaloittanut, ettei miulla ole koskaan ollut lempinimeä, joilla juuri miut-Minnan olisi voinut erottaa koulu-, opiskelu- tai työkaverista. Viime vuosina en kuitenkaan ole muuta nimeä haikaillut, koska ilahtunut pikkuinen "Mimma!"-kiljahdus on jättänyt sydämeeni lämpöisen paikan. Ja erikoinen sukunimi paikkaa ihan riittävästi haluani erottua Minnojen massasta.

Lapsena nimipäiviä juhlittiin melkein kuin synttäreitä. Nyt aikuisiällä nimipäivää on käytetty korkeintaan tekosyynä ostaa jotain herkkua. Tänään juhlin hurjasti käymällä leikkipuistossa, ja illalla pääsen sylittelemään ihan pientä vauvaa. ♥ Aika hyvä nimipäivä.

Iloista nimpparipäivää lukuisille kaimoilleni, sekä Vilmoille, Vilhelmiinoille, Miinoille ja Mimmeille! ♥  


19 kommenttia:

  1. Onnea, onnea ja hauskaa nimipäivää!! :)
    Mulle meinattiin toiseks nimeks antaa kans Marika, mutta sit vanhemmat pääty samaan toiseen nimeen kuin äitin eli Marjatta.
    Kyllä meilläkin lapsuudessani juhlittiin täytekakun kera nimipäiviä. Lahjoja tuli ja vieraita yhtä paljon kuin synttärinä (jotka mulla muuten on tänään). ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta meinasi tulla syntymäaikani suosikkinimien risteymä, eli Hanna Kaisa. Onneksi ei ehkä kuitenkaan.

      Juu, sama meillä, muuten kuin synttärit, mutta kakussa ei ollut kynttilöitä. :D

      Ihanaa syntymäpäivää tätäkin kautta! <3

      Poista
  2. Nimpparia ihanaiselle kaimalle<3
    Meillä ei oikein koskaan ole nimppareita vietetty, aikuisiällä juuri ollut tekosyy ostaa herkkuja ;) Tänään maistettiin pakastelaarista macaron leivoksia, ei ollut kyllä maineensa veroisia täytyy myöntää :D Mutta tulipa maistettua.

    Mulla on sukunimikin tyyliä Virtanen, ja miehen sukunimi sakaa kastia, eli en edes naimakaupan myötä saa yhtään sen kummempaa nimeä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Macaronit pitää kokea tuoreena, anna leivokselle uusi mahdollisuus! ;)

      Mitä jos ottaisit kaksoisnimen? Erottuisikohan Minna Virtanen-Korhonen? ;)

      Poista
    2. Muaha, se nyt olisi vielä kamalampi vaihtoehto, ja niin pitkä etten jaksaisi edes kirjoittaa ;) :D Mutta me ollaan kyllä pohdittu saisiko meidän nimistä väännettyä oman sukunimen, Virtakorhonen tms ;) Mutta arvata saattaa, että kaikki väännökset on jo varattuina ja tuollaista nimeähän ei voi ottaa jos se on edes yhdellä ihmisellä jo olemassa :D ´DAMN! :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!