perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kiikaa

Viikkasin pyykkejä ja katselin, kun Ellu leikki rakkaalla kirahvipehmollaan. Ensin kirahvi sai puuroa, sitten sitä hyppyytettiin sylissä ja sitten Ellu raahasi sen huoneessaan olevaan kiikkutuoliin.



"Kiikaa?" Tyttäreni kysyi kirahvilta. Hetken hiljaisuus ja Ellu nyökytti. "Kiikaa."
Ellu kiikutti tuolia. Ensin varovasti, suu hiukan raollaan. Sitten tyttö hymyili kirahville ja kiikutti kovempaa: "Kiikaa. Kiikaa."

Lopetin pyykin viikkaamisen ja pysähdyin katsomaan. Tajusin, että Ellu tahtoi tehdä kirahville sitä, mikä hänestä itsestään on kivaa. Hän halusi tehdä kirahvipehmon iloiseksi. Se oli huimaava ajatus.

Hetken kiikutuksen jälkeen Ellu veti kirahvin pois tuolista, painoi sen rintaansa vasten ja osoitti kiikkutuolia: "Kiikaa."

Mie pyyhin pienen onnen- ja ylpeydenkyyneleen poskeltani ja kävin rutistamassa tyttöäni. Älä koskaan ikinä muutu.

7 kommenttia:

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!