lauantai 14. kesäkuuta 2014

Nuukaillen (kirjavinkki!)

Tänään pieni kirjavinkki niin liiasta roinasta ahdistuville kuin penninvenyttäjillekin!

Yritän lainata parin viikon välein muutaman kirjan myös itselleni. Pidän lukemisesta ja olen iltaisin ja Ellun päiväuniaikaan kuluttanut siivoamisen tai netissä seilaamisen sijaan aikaa lukemalla - saan vähän muuta ajateltavaa, ja ehkäpä joskus opinkin jotain. Tämän kirjan ahmin yhden päivän aikana: vaikka pidänkin kauniista tavaroista ja kivoista vaatteista, yritän miettiä omia kulutustottumuksiani ja vältellä täydellisien turhuuksien ostamista, ihan maapallon kuin lompakkonikin vuoksi.



Laura Honkasalon Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman käsittelee kuluttamista ja säästämistä. Konkreettisten, kirjailijan omien ja esimerkiksi vanhoista emäntien käsikirjoista napattujen, säästövinkkien lisäksi kirjassa käsitellään nykyihmisten tavarapaljoutta ja kulutustottumuksia. Miusta näiden molempien näkökulmien käsittely on hienoa: jos haluaa säästää sekä aikaa (joka tunnetusti on rahaa) että hermojaan, joutuu miettimään myös kulutustottumuksiaan. Kun miettii elämänsä ja ostostarpeensa perusteellisesti, ei myöskään kuluta rahaa sellaiseen, joka ei pitkällä aikavälillä tuo onnea ja iloa. Tavara ei tuo onnea vaan enemmänkin ahdistusta.

Kirjan konkreettiset säästövinkit olivat aika perinteisiä, mutta oli mukava lukea, kuinka kirjoittaja itse noudattaa niitä. Karta ulkona syömistä, suosi kirpputoreja ja kasvisruokaa, älä anna ruuan mennä hukkaan ja seuraa omia kulutustottumuksiasi, jne. Osa vinkeistä oli mukana enemmänkin vertailun vuoksi: kirjaan oli kopioitu ohjeet siitä, kuinka 1900-luvun emäntää ohjeistettiin säilyttämään hansikkaitaan kyläreissulta palatessa, ja kuinka punajuurista sai kahvinkorviketta. (Varmaan ihan pätevä vinkki tänäkin päivänä, mutta ehkä ei kuitenkaan.)

Kirja on todella monipuolinen ja jakautuu ikään kuin kahteen osaan: säästövinkkien ja omien arkikulutustottumusten mietinnän lisäksi kirjassa käsitellään myös nykyajan runsaudenpulaa. Kaikilla on kamalasti kaikkea ja kirpputorit ovat täynnä tavaraa, joka ei mahdu kenenkään kotiin. Ihmiset käyttävät valtavasti aikaa siivoamiseen ja ylimääräisen tavaran järjestelyyn, myymiseen ja kuskaamiseen. Runsausahdistus iskee myös sosiaalista mediaa käytettäessä: koko ajan netissä tapahtuu valtavasti kaikkea niin tutuille ja tuntemattomillekin, ja koska ihminen on utelias eläin, ovat tietoähky ja nettiriippuvuus todellisia vaaroja.

Meillä nykyihmisillä on valtavasti kaikkea: vaatteita, kirjoja, leluja, kenkiä, valokuva-albumeita, koriste-esineitä, lakanoita, pyyhkeitä, astioita, erilaisia muistoesineitä...  Tavarat eivät mahdu koteihin, kaikkea ei välttämättä koskaan käytetä eikä edes muisteta omistettavan. Ja tämä ei todellakaan ole vain tv:stä tuttujen himohamstraajien sairaus, vaan meidän kaikkien. Kaapit, komerot ja häkkivarastot pursuilevat, ja siivouspäivänä helposti ahdistaa.

Honkasalo on tehnyt hienon huomion, että nyt trendikkäinä olevia itse tekemistä, tuunausta ja askartelua voisi pitää ekologisina harrastuksina, mutta ne liian harvoin ovat sitä. Montako villakaulaliinaa, retrokankaasta ommeltua pussukkaa ja lahjaksi annettua esiliinaa maailma oikeasti tarvitsee? Itse tekeminen ja erityisesti käytetystä kierrättäminen on hyvä juttu, kun tehdään oikeasti kestävää turhasta tarpeeseen, mutta jos tekemisen ilon vuoksi liimaillaan liimapyssyllä Tiimari-helmiä kirpparilta ostetun peltipurkin koristeeksi, niin ei se loppujen lopuksi kovin ekologista ole, ainakaan jos purkille ei ole selvää käyttötarkoitusta. Ja mihin ihmeeseen nämä tavarat saadaan taas mahtumaan siinä täpötäydessä kodissa? Saman asian toteaminen on rajoittanut omaa käsityö- ja tuunausharrastustani. Olisi kiva kokeilla ja tehdä niin paljon, mutta en mie nyt mitään turhaa tahtoisi tehdä. Opiskelijana oli helpompaa: kun ei omistanut melkein mitään, sai vääntää koriste-esineitä ja tuikkupotteja ihan luvan kanssa, kun niitä ei omistanut vielä yhtään.

Kirpputorit ovat hyvä juttu, mutta toisaalta myös vaaran paikka. Kun halvalla saa, tulee helposti hamstrattua. Kodin sisustaminen kirpparitavaroilla ei paljoa maksa, ja vaatteitakin saattaa tulla helposti kannettua kotiin ihan liikaa - eikä se sovittaminenkaan ole aina niin nuukaa, koska saahan ne vaatteet aina tuunata, myydä tai lahjoittaa eteenpäin... Ja lahjoittaminen ei aina ole niin helppoa: montako vanhaa, ei-enää-priimakuntoista sohvaa yhden kaupungin yhteen kierrätyskeskukseen mahtuu kerralla? Ei kauhean montaa, ja jonkun pitäisi vielä ne sieltä ostaakin, jotta kierrätysajatus toteutuisi.

Itselläni on nyt muutaman kuukauden ajan ollut tavoitteena vähentää meillä seilaavan tavaran määrää. Homma ei ole helppo tällaiselle hamsterille, jolla vielä on kovaa vauhtia kasvava lapsi (jolle viimeksi eilen ostin alennusmyynnistä ihan uusia vaatteita), mutta ihan rehellisellä tukkikirjanpitomenetelmällä olen karsinut omistamiemme tavaroiden saldoa joka kuukausi kymmeniä tavaroita pienemmäksi. Täysin pelkistettyä ja tyhjänoloista asuntoa en koskaan halua, mutta onhan se aika ihanaa, kun keittiön laatikoista löytää etsimänsä eikä vaatekaappi pursuile yli äyräidensä. Päällekin on parempi tehdä tätä karsintaa pikkuhiljaa - opinpahan olemaan ostamatta, ja tavarat päätyvät varmasti jatkokäyttöön joko meillä tai muualla.

Suosittelen Honkasalon kirjaa. Ja omien ostotottumusten miettimistä. Ja tavaran karsintaa. Ja siinä sellaista positiivisen kevyttä linjaa. :) Mukavaa viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Olipas teksti, joka oli täynnä asiaa! Hienosti kirjoitettu! :) Voi ei, nyt tuli huono omatunto, että tänään ostin kaikenlaista... Onneksi (ainakin melkein) kaikki tuli todella tarpeeseen. ;) Viime kesänä tein muuton yhteydessä kunnon karsinnan ja se oli kyllä puhdistava kokemus, jota voin suositella kaikille! Vieläkin on kuitenkin matkaa siihen, että kotona olisi tyhjiä kaappeja tai huoneissa kaikuisi. Sellaista en toivokaan, vaan eläminen saa näkyä ja lapsiperheessä nyt sitä tavaraa vain on väkisinkin aika paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullakin on aina huono omatunto, mutta yritän nyt opetella harkitsemaan entistä tarkempaan ja sitten olemaan murehtimatta, jos jotain olen oikeasti päättänyt ostaa ja tarvita. Ei kodin tarvitse olla typötyhjä ja välillä voi antaa itselleen luvan ostaa jotain iloa tuottavaa turhuuttakin, kunhan normikulutus on jotenkin aisoissa. :)

      Muutot on kyllä loistavia mahdollisuuksia käydä kaapit läpi! Meillä tilanne on vähän päinvastainen: en oikein raaskisi luopua mistään, kun "Jos me tarvitaan tätä siellä tulevassa kodissa?". Niin, missä kodissa ja milloin, kysynpä vaan!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!