sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Suloista turhuutta

Rakastan askarteluja ja kaiken pienen näpertämistä, kortteja, tuunaamista, sisustamista, taulujen maalaamista, juhlien järjestelyä, kakkujen koristelua. En tiedä, onko sitten hyvä vai huono juttu, että pidän kuitenkin arkielämässä selkeästä ja suhteellisen vähävärisistä jutuista - olisi ihana liimailla helmiä ja pitsinauhoja pilttipurkkeihin ja tehdä tilkkutyötyynynpäällisiä, mutta en sitten kuitenkaan viihtyisi kaikkein värikkäimpien ja yksityiskohtaisimpien tekeleideni joukossa.


Kakkujen leipomiseen on syytä valitettavan harvoin, joten olikin ihanaa, kun päädyin tekemään ystävälleni kakun hänen tyttärensä ristäisiä varten. Hän kertoi toiveensa (valkea sokerikuorrute, vaaleanpunaisia kukkia ja samanlainen helmikoristelu alareunaan kuin Ellun synttärikakussakin oli ollut) ja me sitten miehen kanssa toteutuimme. Meillä on tässä hyvä työnjako, kun mies taikoo kakkupohjat ja mie hoidan täytöt ja koristelut. Kakun väliin laitoin lime-valkosuklaa-rahaa ja tekemääni mansikka-raparperi-lime-hilloketta, koska toiveena oli makea mutta kuitenkin raikkaan makuinen kakku. Toivottavasti maistuu, ulkomuoto kuulemma ainakin miellytti!


(Jätän kertomatta, mitkä kaikki pikkujutut miua jäivät kakussa harmittamaan. Pari pikkujuttua teen hiukan toisella tapaa seuraavalla kerralla, oppia ikä kaikki jne.)

 Mutta tiedättekö, unelmatyössäni en todellakaan väkertäisi kakkuja tai tekisi muutenkaan mitään luovaa. Välillä haaveilen, että vaihtaisin kokonaan alaa ja ryhtyisin palkanlaskijaksi, toimistosihteeriksi tai muuksi, jonka työssä pääpaino on laskimen käytössä ja tietokoneen naputelussa. Syynä tähän ei kuitenkaan ole salainen rakkauteni numeroihin tai Exel-taulukoihin, vaan pitäisin toimistotyöstä, jossa voisin kipitellä ympäriinsä korkokengissä ja kotelomekossa (koska  niin mie ihan oikeasti haluaisin pukeutua töihin) ja käydä ruokatunnilla salaattilounaalla kaupungilla. Eivät ehkä ne ihan parhaimmat ja painavimmat syyt alanvaihtoon!

Miehen loma alkoi perjantaina, ja nyt meillä on se pisin yhteinen lomamme ehkä koskaan. Ihanaa! Tänään koirat lähtevät jo hoitoon ja meidän perheemme toivoo aurinkoista säätä, että pääsisimme pienen eläinbongarin kanssa käymään jollain kotieläinpihalla. Pitäkää peukkuja!

Ihanan suloista sunnuntaita!

14 kommenttia:

  1. Kannattaa tosiaan aina jättää kertomatta mikä meni pieleen tai missä on korjaamisen varaa, koska kukaan muu ei kyllä huomaa mitään. IHANA kakku!!

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista - ja tosiaan, paras olla hiljaa, muuten muutkin näkee ne. :D

      Poista
  2. Hahhaha! Ihanasti kirjoitettu! Minäkun luulin, että olen ainoa joka on haaveilllut toimistotyöstä vaatetuksen takia :D mutta tosiaan, ala kiinnosti muutenkin, joten opiskelemaan lähdin ja onhan Se jotenkin hurjan kivaa aamuisin pukea nättiä päälle eikä entisenä hoitajana vaan vaihtaa kotoiluvaatteita hoitsun kaapuihin! Pienet on ihmisen ilot ;) p.s aivan mieletön kakku! -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en kyllä tiedä, vaihtaisinko ainakaan vielä alaa vaikka tilaisuus mekkoihin ja korkkareihin tarjoutuisikin. :D Miulla ei töissä ole työasua, saan itse päättää vaatteet, mutta kotelomekot ja korkkarit eivät kyllä ihan sovi meidän alan töihin...

      Poista
  3. Ihana Minna! :D Kaunis kakku, tuli jo ihasteltua instagramin puolellakin! :)
    Ei se palkanlaskijan työ pöllömpää ole, tylsää kylläkin, päivästä viikosta ja vuodesta toiseen samat deadlinet ja asiakkaat. Sellaista mukavaa kun työpäivä päättyy voi työt jättää sinne työpaikalle, ei ollut mun juttu :) Pukeutuminen oli yksi pahimmista, kun viihtyy parhaiten lenkkareissa ja lököhousuissa oli hirveetä kun asiakaspäivinä pitikin osata pukeutua, onneksi sain kollegoilta vähän apua :) Nykyisin työpaikallani on työvaatteet, jokaiselle samanlaiset, IHANAA! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama työasu poistaa tietysti pari huolenaihetta aamulla (ja säästää lompakkoa), mutta ehkä sekin olisi hiukan tylsää pitemmän päälle. :D

      Poista
  4. IHANA Kakku! Minäkin rakasten leipomista ja pikku juttujen näpertelyä. Nyt on työn alla kaverin polttari vihko! :)

    Ja myös mun unelma-ala on kirjanpitäjä/palkanlaskija ja ehkä jo tammikuuussa pääsen niihin hommiin :) Vaikka ite oikeesti myös tykkään numeroista, excelistä ja unohtamatta toki siistejä mekkoja lounassalaatteja ;D

    Ollaan siis ihan samiksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa, polttariaskarteluja! Miekin haluuuuun!!

      Nyt olen kade! Pitäisiköhän oikeasti lähteä opiskelemaan, miekin haluan lounassalaatit ja mekot!

      Poista
  5. Vau mikä kakku! Ei siitä tosiaankaan huomaa mitään pikkuvirheitä, paitsi toki oma silmä, joka on aina ylitarkka.

    Hehee, korkkarit ja kotelomekko ei tosiaan ole ehkä se kaikkein kätevin asu alallasi. Toisaalta, onneksi se 60-70-luvulla kaavailta työasu ei yleistynyt. Näin sellaisia joskus Ebeneser-museossa ja vaikka olisivatkin ihan kivan vintagehenkisiä, niin mieluummin kuitenkin kukin varmasti pukee päiväkodissa päälleen (lähes) mitä lystää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huuuh, olen ihan iloinen, ettei sitä työasua tullut - jotkut tosin kuuluvat kahvipöydässä haikailevan sellaista, eikä siitä ole kauhean montaa vuotta, kun kotikaupungissani mietittiin ihan päätöstasolla, pitäisikö sellaiset kustantaa työntekijöille. Onneksi ei!

      Poista
  6. On kyllä kaunis kakku. =) Itse tykkään eniten sokerimassa päällysteisistä kakuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin pidän niistä - ja voikreemipäällysteestä, mutta se nyt on jo ihan syntiä... ;)

      Poista
  7. Upea kakku! :)

    Ja ihanaa yhteistä lomaa teille. :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!