tiistai 10. kesäkuuta 2014

Tyttäreni jauhokaapissa

Tänään tyttäreni on kiivennyt pihan penkille, sohvalle, nojatuolille, toisella sivullaan makaavan tyhjän äitiyslaatikon päälle (tuollaiselta keijukaiselta se vielä onnistuu), lelulaatikolle, matalahkoon kirjahyllyyn, vessanpöntölle (jonka kansi sentään oli kiinni) ja jauhokaapin ylähyllylly. Todiste tässä, koska isänsä ei varmasti olisi muuten uskonut:


Olen aiemminkin kertonut, etten kiellä Ellulta oikein mitään. Tänään olen ehtinyt varmaan jo kuusi kertaa mättämään jauhokaapin pussit ja purnukat takaisin kaappiin ja keittiön alimman vetolaatikon romut takaisin paikalleen, kun pieni täystuholainen on jo jatkanut uusiin haasteisiin. Ja tämä ei tarkoita, että olisin maailman pitkäpinnaisin tai paras äiti, ei todellakaan - yritän ajatella asian näin, että on paras, että lapsi tekee kiinnostaa ja suhteellisen vaaratonta juttua hyvillä mielin miun valvovan silmän alla, kuin että pienempi huutaa ja isompi yrittää muuttaa todella tylsän kirjan, lelun tai muun sallitumman jutun maailman jännimmäksi tavaraksi. Ja vaikka miulla onkin tutkinto lapsien harhautuksesta ja viihdyttämisestä, niin rajansa nyt kaikella.

Muistutan itselleni noin sata kertaa päivässä, että eihän Ellu kiusatakseen tee sotkua tai aiheuta kiipeilyllään synnyttäjälleen sydämentykytyksiä. Tyttö tutkii, leikkii ja harjoittelee, ja olen huomannut, että kaapintyhjennysintoa on aina vain parin päivän puuskissa: sitten alkavat kiinnostaa jo toiset, siistimmät, jutut. Ja mikäs siinä, pieni tarmonpesä saa tyhjentää laatikoita, koska isompi ei-niin-tarmonpesä oli vähän fiksumpi ja siivosi kaikki teräaseet vyötäröään korkeammalle jo silloin, kun täystuho oppi kierähtämään pois leikkimatoltaan.

Ja mitä näihin kiipeilyihin tulee... Noh, haluaisin uskoa, että kun lapsi on saanut aina touhottaa haluaamansa suuntaan ja testailla rajojaan, hän myös tuntee ne.  Ja koska mie tunnen lapseni ja kotini, uskallan antaa tytön mellastaa - kun alkaa epäilyttää, siirryn nätisti käsivarren mitan päähän ja nappaan kiinni, jos napattavaa on. Harvemmin kyllä on: Ellu ei nimittäin muksahtele alas juuri koskaan. Ja kun en aina ole kieltämässä, tyttö myös uskoo, silloin kun kielletään eikä tee siitä isoa numeroa, vaan etsii jonkin tukevamman ja matalamman kiipeilypaikan.

Vapaa-ajan ongelmia ei tällä hetkellä kauheasti ole. Jos Ellu vain on hereillä, on miullakin kyllä puuhaa ihan riittävästi. "Kiikaa! Kakku! Mennään! Tänne, TÄNNE! ÄITI! Kiikaa! MENNÄÄN!" Mistä hiivastista nämä yksivuotiaat saavat kaiken energiansa? Ja mistä äiti sitä saisi?

11 kommenttia:

  1. Hihhhiii kuulostaa niin tutulle :D Enkä kiellä minäkään, tekemällä oppii ja sitä rataa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .... Sitä saakin sitten hokea itselleen noin miljoona kertaa päivässä, mutta kyllä se aina välillä helpottaa. :D

      Poista
  2. Hiukan samat periaatteet oli meillä, ainoastaan vaaralliset asiat oli kielletty ja loppujen lopuksi aika harvoja asioita piti kieltää. Tietenkin jos on useampia lapsia niin asiat eivät ole enää niin yksinkertaisia. Samoin ennen vanhaan hellat ja tulisijat olivat sellaisia, että oli varmaan pakko pitää hiukan erilaista kuria. Nykyään kun lapsia on useimmiten yksi tai kaksi ja kotityöt helppoja koneiden ansioista ehtii paljon enemmän keskittymään siihen mitä lapsi puuhaa.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippunee lapsista, lasten ikäeroista ja vanhemman pinnasta, ja jokainen tavallaan. :)

      Poista
  3. Ihana kiipeilijä siellä. :)
    Meilläkin asustaa täällä yhdensortin kiipeilijä..laatikoita tyhjennetään enää harvemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nämä mielenkiinnon kohteet (onneksi) vaihtelevat, niin tulee kaikki kaapit ja laatikot käytyä läpi. ;)

      Poista
  4. Ihana kuva! Voi pikku kiipeilijää. =) Kotona on tosiaan siitä kivaa, että paikat ovat tutut ja voi antaa pienen seikkailla ja tutkia levollisemmalla mielellä. Meilläkään ei kotona juuri tarvitse kieltää, laatikoiden tyhjennystä meillä ei silti ole edes vielä hoksattu yrittää. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kieltämättä vähän kateellinen rauhassa olevista laatikoista. :D

      Poista
    2. Kun puoli vuotta tuota kattelet, saatat kyllästyä ainaiseen siivoamiseen ja asentaa lukot. :D

      Poista
    3. Olen itseasiassa katsellut, ja ainakaan vielä ei ole hermo mennyt. :)

      Poista
  5. Haha, hervoton kuva! :D
    Odottelen täällä jo kauhulla sitä, kun Itu saa jalat alleen. Että jos ne vipattaa sittenkin samalla vauhdilla millä nyt vaakatasossa, niin tulee kyllä hiki... Vierashuoneen ovea pitänee sitten alkaa pitää kiinni, koska siellä on kirjahylly. Joka on toki pultattu seinään (mistäköhän syystä...), mutta en taida jaksaa niitä kirjoja järjestellä päivittäin.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!