lauantai 26. heinäkuuta 2014

Askeleita


Ellu (1v 3kk) on oppinut kävelemään, käytetään määritelmänä mitä hyvänsä: kolme askelta putkeen, seitsemän, kaksikymmentä, enemmän kävelyä kuin konttaamista. Konttaaminen on jäänyt pois melkein kokonaan, ja jos tyttö joskus konttaa, se näyttää hankalalta: sulavuus alkaa olla tiessään, kun toinen liikkumismuoto on ottanut vallan.



Ensimmäiset askeleet meillä otettiin jo kuukausia sitten, mutta kävely oli asia, jonka Ellu harjoitteli rauhalliseen tahtiin - tyttö ei tosin ole kaatunut kävellessään kertaakaan. Mie puolestani olin jo aika malttamaton tytön kävelyä odotellessani: en kokeillut mitään kikkakolmosia, kun en oikein usko niihin tässä asiassa, mutta kannustimme toki harjoitteluja ja siivosimme esteitä pois pienen taapertajan tieltä. Ystävilleni tosin huokailin useampaan kertaan, että voisi se meidänkin lapsi alkaa jo kävellä... Äidin malttamattomuutta?

Tämä kävelyn odottaminen oli ihan arvokas kokemus. Kaikki muut taidot kun meillä on opittu jo ennen, kuin mie olen osannut alkaa niitä odottelemaan. Usein naureskellaan äideille, jotka makaavat leikkimaton luona lelua helistellen, yrittäen kerta toisensa jälkeen kannustaa jälkeläistään kääntymään ja puhutaan siitä, kuinka äidit vain vertailevat, milloin kenenkin lapsi on oppinut jotain. Mie en kuitenkaan usko, että äitiys on yhtään kenestäkään kilpajuoksu (ainakaan niissä asioissa, jotka liittyvät lasten kehitykseen), vaan niitä leluja heilutellaan ja askeleita lasketaan ihan vain, koska ei tahdota olla huolissaan lapsen kehityksestä ja koska oman kullanmurun haluaa oppivan uutta pärjätäkseen tässä maailmassa. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?


Ellun isän mielestä taloudessamme on muuten tapahtunut kävelyn veroinen kehitysetappi: Ellu on alkanut heittää frisbeegolfkiekkoa. Kahdella kädellä, mutta kuitenkin.

18 kommenttia:

  1. Onnea uudesta taidosta <3 Kaikki oppivat ajallaan, ei todellakaan ole mikään kilpajuoksu tämä äitiys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Vauvani muuttui hetkessä todelliseksi taaperoksi! <3

      Poista
  2. Voi Ellu. Niiiin iso tyttö jo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on nyt aika usein ollut olo, että vastahan tuo syntyi!

      Poista
  3. Oih onnea Ellulle ja tietty äidille myös;) Tämä teksti oli kuin suoraan mun kynästä. Tuskailen meidän neidin kävelemättömyyttä ääneen harvase päivä ja olen varma ettei se kävele vielä lukiossakaan;) No ei vaineskaan, hiljaa hyvä tulee ja kontaten pääsee kovaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos miusta oli vertaistukea! Se on oikeasti paitsi turhauttavaa, myös hiukan hankalaa, kun lapsi ei vielä kävele (aiheutti meillä mm. vaaratilanteita leikkipuistossa, kun Ellu halusi mennä joka paikkaan mutta jäi konttaajana isompien jalkoihin), eivätkä tuttujen ja sukulaisten kyselyt yhtään auttaneet asiaa.

      Ja kyllä se kävelee, melkoisen varmasti ennen puolitoistavuotispäivää!

      Poista
  4. Meillä pimu kans harjotteli kävelyä rauhallisesti. 1v1kk kyllä käveli jo aina, mutta jo kauan sitä ennen näytti että osaa kävellä-vaan harvoin käveli. Rauhallisuudesta oli kyllä se hyöty, että kaatuiluja ei oo juurikaan sattunu kun tasapaino oli jo niin hyvin hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavereiden lapset tuntuivat kaikki lähtevän liikkeelle linjalla "tänään nousen seisomaan, ylihuomenna opin kävelemään "-linjalla, joten meidän neljän kuukauden rauhallinen opettelutahti välillä hiukan turhautti. Mutta ei yhtään haavaa, ei kuhmua, ei mitään - ei kai pidä siis valittaa!

      Poista
  5. Onnea Ellu! :)
    Teidän Ellu ja meidän Senni ovatkin melko samanikäisiä (Senni syntynyt 7.7.14).
    Minäkin olen ollut malttamaton kävelemään lähtemisen suhteen. Senni on aina ollut varsin varovainen liikkeelle lähtijä, konttaustakin harjoitteli heijaamalla kauan ennen kuin lähti konttamaan kunnolla. Mutta harjoittelun seurauksena ei olekaan sitten muksahdellut kertaakaan kumoon. Sama taitaa päteä kävelyyn, hitaasti hyvä tulee. :) Nyt Senni on liikkunut jo pidemmän aikaa karhukävelytyylillä, varsin hupaisan näköistä. :D
    Eilen koittikin se suuri päivä kun Senni otti ensiaskeleensa. <3
    Ehkä meilläkin kävellään vähän ajan päästä yhtä hienosti kuin teillä. :D


    (Minäkin olen nyt sinun lukijasi :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tervetuloa lukijaksi! :)

      Onnea ensiaskeleista! Toivottavasti ne teillä johtavat hiukan nopeampaan edistymiseen kuin meillä - neljän kuukauden harjoittelu oli välillä hiukan turhauttavaa, vaikka tämä onkin niitä asioita, joita ei äiti voi yhtään hoputtaa.

      Poista
  6. Onnea uudesta taidosta. :) Niin ne lapset oppii jokainen kaiken omaan tahtiinsa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mehän kaikki tiedämme sen, mutta ai että sen kuuleminen aina välillä ärsytti. :D

      Poista
  7. Onnea kävelevälle taaperolle :) Kyllä se hieman helpotti elämää kun ei tarvinnut enää kantaa tyttöä joka paikkaan. Meidän taapero kävelee mieluiten paljain jaloin. On mustat jalkapohjat niin tytöllä kuin äidillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niiiin helpottavaa, kun välillä voi antaa likan tallustaa ihan itse vaikkapa autoon ja itse saa raahata jotain muuta. :)

      Poista
  8. Onnea taidon oppimisesta! :) Niin se lapsi kasvaa hetkessä niin isomman oloiseksi kun alkaa kävelemään pääsääntöisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkisen kasvun lisäksi tyttö näyttää siltä, kuin olisi venähtänytkin ainakin kymmenen senttiä!

      Poista
  9. Onnea uudesta taidosta! :) on helpottavaa saada kuulla, ettei kaikki kävele vielä vuoden iässä. Meidän pojan 1v neuvolassa väläyteltiin fysioterapiaa, jos ei kohta kävele. Nyt ikää reilut 1v1kk ja oppi itse seisomaan ilman tukea pari viikkoa sitten. Ensimmäisiä askelia odotellaan. Kaikki liikkumaan oppimiseen liittyvä on tullut meillä hieman "myöhässä". Tuntuu välillä turhauttavaa kantaa joka paikkaan ja samalla selitellä tutuille ja tuntemattomille, että meillä ei vielä kävellä. Kaikki aikanaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohhoh, teillähän on oltu "tiukkoja"! Täällä kuulemma fysioterapeutti katsoo, jos ei kävele puolitoistavuotiaana. Ja tuo selittely oli kyllä niiiiin inhottavaa, kun moni olettaa, että tottahan se tuon ikäinen jo kävelee.

      Ja kerta jo seistään, niin ihan varmana kohta tulee askeleitakin! :)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!