perjantai 11. heinäkuuta 2014

Laki kielsi vauvani pääravinnon oston plussasetelillä - ja pari muuta juttua

Näin kesällä kukaan ei varmaan jaksa lukea vakavaa postausta, mutta nyt on pakko, kun niin pistää vihaksi. Nessebarin reissusta juttua vaikka huomenna, lupaan!

Uusimmassa Vauva-lehdessä (7/2014) oli Hanna Johnsonin kirjoitus otsikolla "Imetykseni epäonnistui". Lehti oli ystäväni ja uunituoretta numeroa selatessamme olimme otsikon perusteella hyvin iloisia, että isossa lehdessä oli kirjoitettu niin monta äitiä, myös meitä itseämme, lähellä olevasta aiheesta. Jutun alku olikin lupaava ja tunnistin siitä monia omia tuntemuksiani Ellun elämän alkumetreiltä: halusin tyttärelleni vain kaikkein parasta ja koin pettäneeni hänen luottamuksensa, kun pikkuiseni elämään kuului parituntisesta eteenpäin aina myös tuttipullo ja korvike.

"Tavaratalon lastenhoitohuoneessa on lisäkseni kolme naista. Jokaisen sylissä tuhisee nyytti, joka imee ahnaasti rintaa. Kaivan nolona hoitolaukusta tuttipullon ja korvikeputelin. Katson vauvaani silmiin. Anteeksi, että en voi tarjota sinulle parasta. En kehtaa katsoa muita äitejä silmiin. Mieleni tekee selittää, miksi syötän pullosta. Että olen kyllä yrittänyt imettää. Ihan totta. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta vauvani ei suostu syömään." 
 - H. Johnson, Vauva 7/2014

Tekisi mieleni halata kirjoittajaa. Sanoa, että ei se mitään, sinä olet hyvä äiti, sinä ruokit lastasi eikä tämä mene korvikkeesta mitenkään pilalle, hänestä kasvaa terve ja aivan ihana. Samalla mietin, miten maailmamme oikeasti on tällainen: julki-imettäjää ei haluttaisi viereiseen ravintolapöytään, mutta pullostaan pientä vauvaa ruokkivaa katsotaan kahdesti juhlissa ja vauvakahviloissa. Ja imettämätön kokee asiakseen alkaa selittelemään, miksi ei noudata neuvolan kuuden kuukauden täysimetysohjeistusta. 

Haastavan imetyksen alun jälkeen kirjoittajan maito lopulta nousi. Imetys oli todella takkuavaa ensimmäiset kolme kuukautta (koen syvää sympatiaa, meillä homma oli helppoa, mutta tyhjästä nyt on vähän paha nyhjäistä) ja aivan yhtäkkiä tyttö alkoikin imeä kunnolla ja homma helpottui. Imetys jatkui hyvin seuraavat puolitoista kuukautta, kunnes sitten loppui.

Mikä oli tarinan opetus? Ilmeisesti se, kuten aina haasteellista imetystä käsiteltäessä: kun oikein kovasti yritin ja näin valtavasti vaivaa, saavutin lopulta sen ihanan ja antoisan (täys)imetyksen. Eikä tämä ole nyt katkeran äidin kuvitelmaa, vaan ihan totta: nämä tarinat on tarkoitettu kannustaviksi, ja sitä ne varmasti monille ovat, mutta ne vaikuttavat myös niin, että iso joukko naisia tuntee itsensä taas muutamaa äidinmaitolitraa huonommaksi. Vauva-lehden nettisivuilla kirjoitusta on mainostettu sanoilla "kun imetyksestä ei tullut mitään". Jos melkein kuuden kuukauden osittaisimetys on ei-mitään, niin mikähän sitten mahdataan laskea? Välillä olisi tervettä julkaista myös niitä juttuja, joissa imetys ei yrityksestä huolimatta onnistunut lainkaan, tai äiti koki, että pää ei kestä ja tarttui perheen parhaaksi korviketuttipulloon.

Vauva-lehden jutussakin sanotaan, että imettämisestä on tullut tabu, mutta ehkä enemmänkin on niin, että imettämättömyydestä on tullut: siitä ei saa puhua, siitä ei saa kirjoittaa eikä vauvan elossapitämiskeinoja imetyksen epäonnistuessa saa mainostaa. Laki nimittäin kieltää korvikkeen mainonnan, tarjousmyynnin ja kaupan alennusseteleillä ostamisen, tarkoituksenaan kannustaa ihmisiä, erityisesti heikompituloisia, imettämään pitempään (juttu täällä). Neuvolassa puhutaan raskausaikana runsaasti imetyksen eduista ja kannustetaan kuuden kuukauden täysimetykseen, mutta faktahan on, ettei sellaista kaikille toimivaa imetysvinkkiä nyt vain ole olemassa. Moni ei imetä lainkaan, vielä useampi osaimettää, mutta silti korvikkeista ei saa puhua eikä niitä saa mainostaa. Moni valehtelee neuvolassa imettävänsä, koska ei kestä neuvolantädin nuhdesaarnaa: onko tämä nyt ihan oikea tapa tukea imetystä, pakottamalla?

 Maailman luonnollisin asia, lapsen imettäminen, ei kuitenkaan ole kaikille sitä - ja se pitäisi sitten lakaista maton alle. Epäonnistuneen imetyksen voi saada hiekkalaatikon laidalla, tuttavapiirissä, blogeissa ja lehdissä anteeksi, jos vakuuttelee yrittäneensä valtavasti ja naureskellen lupaa ottaa seuraavalla kerralla rennommin.

Onnistunut imetyskokemus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Joillein se tarkoittaa kuuden tai neljän kuukauden täysimetystä ilman tippaakaan korviketta tai mitään sosemaisteluja, toisille riittää, että pystyy täysimettämään ensimmäisen kuukauden, jollein onnistuminen on parin kuukauden osittaisimetys. Tai jotain enemmän, tai jotain vähemmän. Kirjoittaja oli toivonut täysimetystä joten hän koki imetyksensä epäonnistuneeksi, koska ei ollutkaan siihen pystynyt. Pumppaamistaan ja melkein kuuden kuukauden osittaisimetystään hän piti loppujen lopuksi ihan kelvollisena suorituksena. Olen aidosti iloinen, että hän oli siihen tyytyväinen: omastakin mielestäni se on oikein hyvä "imetyssuoritus" eikä varmasti ole ollut helppoa suhtautua asiaan, kun alkuperäistoiveena on ollut täysimettää suositellut kuusi kuukautta.

Mutta. Minua ärsyttää ja inhottaa, että näin iso vauvalehti on otsikoinut tarinan sanoilla "Imetykseni epäonnistui", vaikka kyse onkin kirjoittajan  omasta imetyskokemuksesta, ei kaikkien muiden. Tosin herää kysymys, oliko tämä oikeasti epäonnistunein imetyskertomus, jonka lehti onnistui löytämään? Ei varmasti. Mutta oliko tämä soveliain, jonka sai julkaista, olihan siinä melkein kuuden kuukauden verran äidinmaitoa ja se lupaus stressata seuraavan lapsen kohdalla vähemmän?

 Jos olisin itse keskellä vaatimatonta osittaisimetystäni lukenut tuon jutun, olisin itkenyt itseni uneen useampana iltana. Enkä nyt sano, että koska en itse täysimettänyt päivääkään, ei kukaan muukaan saisi - totta kai saavat. Tällaiset jutut vain luovat aika tavalla väärää kuvaa imetyshaasteista.

Kirjoittaja murehti, että nyt hänen lapsensa jää vaille sitä kaikkea äidinmaidosta saatavaa hyvää, jos hän joutuu elämään korvikkeella:

"Imetysartikkelit kummittelevat mielessäni: Imetys vähentää hengitystietulehdusten, ripulitaudin, virtsatietulehdusten ja korvatulehdusten riskiä. Rintaruokinta myös estää lasten liikalihavuutta ja suojaa kätkytkuolemalta - jopa leukemialta. Mille kaikelle altistankaan lapseni, jos en pysty imettämään?"
 - H. Johnson, Vauva 7/2014

Tätä samaa murehdin itsekin hiukan yli vuosi sitten. "Nyt siitä tulee ahdistunut moniallergikko jolla on aina korvatulehdus, ellei sitten satu kuolemaan hiljaa keskellä yötä!" Haluaisin sanoa vuoden takaiselle itselleni ja kaikille imetystuskaileville äideille nyt, että vaikka elämän ensimmäinen vuosi onkin merkityksellinen ja äidinmaidossa on paljon hyvää lapselle, on hänen loppuelämänsä kannalta paljon tärkeämpää, kuinka loppuelämä eletään - geeniperimälle meistä kukaan ei voi mitään, mutta turvallisella kodilla ja terveiden elämäntapojen opetuksella on lapselle paljon suurempi merkitys kuin sillä, kuinka monta litraa äidinmaitoa hän ensimmäisen vuoden aikana nautti. Täysimetetyllä lapsellakin voi olla korvatulehduskierre, pitkittynyt flunssa, pissatulehdus ja ihan varmasti myös ylipainoa: ja kaikkien tilastojen valossa lähes kaikki korvikeruokitut lapset voivat elää ilman näitä prosentteja. Tietysti me äidit teemme kaikkemme edes aavistuksen vähentääksemme pikkuisemme riskejä sairastua tai voida huonosti, mutta ei se lapsi mene pilalle, vaikka saisi joskus tai aina korviketta. Korvikemainontalain sijaan pitäisi olla laki, joka kieltäisi tällaisen useammasta tuutista tulevan syyllistämisen.

Puuh, avautuminen helpotti. Terkkuja vain kaikille täysimettäjille, erityisesti niille, jotka ovat kokeneet haasteita onnistuakseen imetyksessä: olette sankareita ja teitte naisentyön, ihanaa, että imetyksenne onnistui! Ja teille, jotka epäonnistuitte tai ette koskaan imettäneetkään: ei se mitään, rinta rottingille, älkää antako toisten arvostella teitä älkääkä itse arvostelko, mutta älkää myöskään vaietko. Haasteittensa kanssa ei ole kiva olla yksin, vaan  on ihana tietää, että joku joskus jossain on kokenut samaa, tai jopa vielä pahempaa.

Peace, love and milk! <3

20 kommenttia:

  1. Vaikka en äiti olekkaan, niin sympatiat niille jotka yrittävät sentään imetystä. Kaikilla ei vain ole maitoa tai on, mutta ei tarpeeksi. Tuskin lapsi siitä korvikkeesta kärsii.
    Ihme lakipykälä. Luin linkin jutun. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paineet on aika valtavat onnistua imetyksessä: neuvolan ja netin lisäksi maidon riittävyydestä kyselevät myös sukulaiset ja mummot kaupan kassalla, ja syntyy helposti mielikuva (ja paineita), että imetys on äitiydessä sitä kaikkein tärkeintä.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Minua on häirinnyt jonkin verran se, että raskausaikana ei juurikaan puhuttu imetyksen haasteista. Jotenkin sitä sitten vaan oletti, että eihän se ole muuta kuin rinta vauvan suuhun ja homma hoituu. Sitten kun meillä olikin kaikenmaailman rintaraivarit jne, tuli se imetyksen haasteellisuus aika yllätyksenä. Itse osittaisimetin neljä kuukautta, jonka jälkeen tyttö kieltäytyi rinnasta lopullisesti. Olen sen hyväksynyt, mutta viime aikoina olen huomannut ajattelevani, että seuraavan lapsen kanssa haluaisin onnistua paremmin. Ja raskausaikanahan siis ajattelin, etten ota imetyksestä paineita, onnistuu jos on onnistuakseen. Kummasti siitä kuitenkin tuli iso asia ja korvikkeen antaminen tuntui pahalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä niistä tosiaan puhuta! Tuttavapiirissäni oli raskausaikana pari, joilla oli ollut aikamoisia haasteita. Kun neuvolassa puhuttiin imetyksestä, sain vain kommentin "kyllä se nyt siulta onnistuu". Neuvolan linja tuntuu muutenkin olevan, ettei äitejä stressata kertomalla etukäteen mistään mahdollisista ongelmista - ja silloin sitä vasta onkin hukassa.

      Miekin olisin iloinen jos mahdollisen toisen lapsen kanssa imetys onnistuisi pitempään ja enemmän, mutta saas sitten nähdä. Silloin niksejä on ehkä takataskussa enemmän, mutta aikaa ei sitten olekaan yhtä paljon kuin esikoisen kanssa, joten en ole suunnitellut oikein mitään.

      Poista
  3. Todella hyvin kirjoitettu! :)
    Olenkin joskus ihmetellyt, miksi korviketta ei mainosteta, vaikka esim. Valion Onni tuotteita pyöri telkkarissa. Nyt sekin asia selvisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie muistelin kuulleeni jostain laista, mutta vasta nyt törmäsin tuohon juttuun. Huimaa.

      Poista
  4. Voi herranjestas sentään!!! Tuija kirjoitti yllä ihan asiaa, on aika kumma että neuvolasta raskausaikana ei oikein edes anneta sitä vaihtoehtoa että imetys ei sujuisi. Tulee varmasti suurelle osalle äideistä aika yllätyksenä imetyksen haasteet. Tuon ensimmäisen sitaatin jälkeen minullekin tuli ihan sellainen olo että haluaisin halata kirjoittajaa<3 Että tää (äityden)maailma on välillä julma paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikka haasteita osaisikin odottaa, niin niitä kaikkia ei aina voi voittaa - se on aika järkytys ja silloin jää aika yksin.

      Poista
  5. Hyvä teksti Minna! :) vau, en ollut edes tajunnut tuota lakia. Mutta onhan korvike nyt täysin rinnastettavissa alkoholiin ja tupakkaan, että sen mainonta täytyy kieltää. Kunnon holhousyhteiskunta...

    Meillä imetys sujui, mutta haasteitakin oli imuotteen kanssa ekat 3kk, jolloin käytin rintakumia. Lopulta malttaminen oli minimissään. Siinä 8-9kk iässä alkoi sujua niin, että pysty sanomaan tämän menevän hyvin! :D ja olen iloinen että reilun vuoden sain imetettyä. Mutta korvike on ihan yhtä hyvä vaihtoehto, kun imetys ei suju. Ja minusta tärkeintä on se, että yrittää, mutta ei sitä hampaat irvessä äidin ja lapsen hyvinvoinnin kustannuksella kannata tehdä. Sitä en ymmärrä, ettei edes yritetä imettää, mutta niitä taitaa olla aika vähän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imettämättömyys tuntuu olevan aika yleistä muualla Euroopassa, ainakin ihan ensiviikkojen jäljeen - jos siis rahaa on korvikkeeseen.

      Ja imetyksessä tosiaan on helppoja ja haastavampia kausia: turha pelottelu ei tietysti ole hyväksi, mutta neuvolassa yms. ei saataisi vain vakuutella, että homma toimii vain iskemällä tissin suuhun.

      Poista
  6. Eikös ihan vähän aikaa sitten tullut joku tutkimus, ettei lapsen kasvaessa tai edes aikuisena ollessa ole mitään merkitystä, onko lapsi saanut rintamaitoa vai korviketta?
    Reilu vuosi sitten itselläni ei imetys tahtonut onnistua. Haavaumia tuli paljon ja välillä itkin, kun imettäminen sattui vaan niin paljon. Hurjaa oli välillä huomata, kun vauvani suupielestä alkoi valua verta, kun vaihteeksi oli tullut uusia haavoja. Ei auttanut voiteet tai muutkaan... Neuvolassa melkein painostettiin jatkamaan imetystä. Siellä myös kauhisteltiin, kun kerroin antavani korviketta, vaikka vauvan paino nousi pariinkin otteeseen ylemmälle käyrälle. Olisiko sitten pitänyt huudattaa toista ja antaa maitoa vain aamupäivisin, kun maitoa tuli? Koin paskaäiti fiiliksiä paljon ja usein. Imetyksen lopetettua totesin, että toisen lapsen kohdalla en ota stressiä, menkööt korvikkeella jos on mennäkseen.
    Voin vain kuvitella, miten tuo lehtiartikkeli on saanut monet imetystä yrittävät voimaan henkisesti pahoin. Mutta kaikki kunnioitus niille, jotka voivat lastaan täysimettää jopa 6kk saakka! :) (huh kun tuli pitkä, mutta pistää hieman ärsyttämään arvostelu imetyksen suhteen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisesta tutkimuksesta ei varmaan saisi edes uutisoida... Hyshys, joku saattaisi vaikka lopettaa imettämisen sen luettuaan! Tai niin ainakin neuvolassa tunnutaan pelkäävän.

      Miekin ärsyynnyn näistä imetyskeskusteluista, koska koin olevani todella yksin, kun imetys ei mennyt yhtään niin kuin piti. Pauhaan siis tästä ja toivon, että joku saisi joskys lohtua siitä, että yksi höpsö bloggaaja on ollut samassa liemessä.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus!
    Olisi minunkin tehnyt mieli mennä halaamaan tuota naista (meni ihokin ihan kananlihalle kun luin tuon kohdan). Otsikko olisi kyllä voitu valikoida paremmin.

    Meillä on takana sekä onnistuneita että epäonnistuneita imetyksiä. On inhottavaa että siitä on tehty niin iso numero jos imetys ei onnistu, pääasia on kuitenkin että pieni saa ruokaa. Inhottavaa on myös toisten äitien arvostelu, annetaan jokaisen toimia omalla tavalla.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin! Ehkä vain imetyksessä "epäonnistunut" tai isoja haasteita kokenut voi ymmärtää, ettei imetys tosiaan kaikilta onnistu. Ja niinhän se on kaikessa: jos jokin asia on itselle helppo, voi olla vaikeaa ymmärtää, ettei se ole sitä toisille.

      Poista
  8. Minä en ees tiedä miten pitkään olen täysimettänyt. Ehkä vuorokauden? En etukäteen suuremmin ajattellut imetysasiaa vaikka muutama kaveri suositteli siihen perehtymistä. Ajattelin katsoa mitä siitä tulee ja mennä sen mukaan. Mikä olikin ihan hyvä ratkaisu.

    Kaksi ekaa viikkoa oli ihan yhtä helvettiä, sillä imettäminen sattui niin paljon. Huolimatta siitä, että moneen otteeseen vauvan imuote todettiin oikeaksi. Sitten kun luultiin, että homma sujuu, vauvan paino olikin laskenut ja neuvolassa suositeltiin antamaan korviketta säännöllisesti. Siihen asti oltiin annettu lähinnä iltaisin ja yritetty päästä siitä kokonaan eroon. Kolme kuukautta jaksoin imetystaistelua. Sitä että maito ei tullut, tai kun tuli, ei vauvaa enää kiinnostanut ja imetysasennot menivät ihan ihmeelliseksi akrobatiaksi kun yritettiin saada hänet syömään. Kolmen kuukauden kohdalla tosiaan kysyin neuvolasta, että miten vauvan oikein saisi syömää kun järki menee. Vastaus oli, että ei imettämisen takia kannata mielenterveyttään menettää ja siihen se sitten loppui. Sen jälkeen kaikki perheemme jäsenet ovat varmasti olleet paljon tyytyväisempiä.

    Nyt Itu kasvaa hyvin, voi pulskasti, syö käytännössä mitä vain eikä ole ollut millekään allerginen. Kahdeksan kuukauden aikana on ollut yksi vuorokauden mittainen flunssa ja vesirokko. Ja jos joku kysyy multa vieläkö imetän, olen ihan ymmälläni ennen kuin muistan, että tuon ikäistä vielä voisi imettää tai että sillä tavalla ylipäätään on mahdollista ruokkia vauva. :)

    Se mitä tässä nyt ehkä kuitenkin halusin sanoa on se, että on tosi syvältä tuo tuollainen ajattelutapa, että imetys on ainoa oikea asia ja jos siinä ei onnistu niin vähintään maailmanloppu tulee. Se ei kaikilla onnistu ja mun mielestä neuvolassakin siitä voitaisiin etukäteen kertoa, että ei kannata tehdä mitään kolmen vuoden täysimetyspäätöstä etukäteen, kun sillä vaan kasaa itselleen niitä paineita. Imetys on hyvä ja kätevä tapa ruokkia vauva, mutta ei sen nyt herranjestas sitä pitäisi määrittää oletko hyvä ihminen vai et.

    Päätän tähän vuodatukseni. Kiitos. :)

    (p.s. Sain muuten vasta imetyksen päätyttyä kaverilta kuulla, että kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa vaikuttaa niin, ettei imetys onnistu. Kas kun minulla se vaiva on, mutta eipä kukaan esim. sairaalassa asiasta mitään maininnut...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen taisto siis teillä! Näin jälkikäteen olen ehkä kuitenkin tyytyväinen omaan kokemukseeni, meillä ei ollut mitään akrobatiaa tai rintaraivareita, sitä maitoa ei vain koskaan tullut miulta riittävästi mutta muuten homma oli aika mutkatonta. Kiitos kun jaoit kokemuksesi! <3

      Miekin hämmästelin tässä taannoin, kun joku halusi tietää, olenko jo vieroittanut Ellun. Ööö? Ai niin, imetys! Onhan sitä meilläkin joskus harrastettu!

      Siun kommentti on ihanan viisas kaikin puolin. Neuvoloilla on tietysti hankalaa, kun imetystä pitäisi tukea, joten ei sitten oikein saisi hyväksyä niitä muita vaihtoehtoja - mutta siitä tulee kyllä niin paskaäitifiilikset, ettei tottakaan.

      Poista
  9. Hyvä, että kirjoitit tästä! En ole vielä lukenut kyseistä juttua vauva-lehdestä, mutta luulin sen kertovan tosiaan siitä, ettei imetys onnistu ollenkaan ja vauva saa pelkästään korviketta. Täysimetys - miten sekin oikein määritellään? Olen imettänyt nyt kohta puoli vuotta ja aluksi vauva sai enemmän korviketta lisäksi, nyt korvikkeen määrä on vakiintunut korkeintaan kahteen desiin vuorokaudessa ja sekin usein siksi, että pääsen edes hetkeksi pois kotoa. Mielestäni täysimetän. Minulle oli myös yllätys, miten hikistä imetyksen alkutaival on ja kuinka usein täytyi olla antamassa ruokaa. Nyt onneksi on ollut melko tasaista viime kuukaudet ja varsinkin soseiden alkamisen jälkeen, imetys on vähentynyt.
    Tsemppiä kaikille imetyksen kanssa painiville - on ihan ok antaa korviketta, koska sekin on lapsen parhaaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ja melkein saman kokenut kaverini kuviteltiin otsikosta samaa, "hei jes, joku muukin on epäonnistunut kuin vain me!". Jutun luettuani miulla oli kuitenkin vaan vihainen olo, onneksi en lukenut tuota silloin kun itse imetin

      Miustakin sie täysimetät, mutta noh, joku on sitä mieltä, että jos vauva koskaan saa tippaakaan korviketta, niin se ei sitten ole täysimetetty. Olen eri mieltä, ja siulla kuuluu olevan ihailtavan rento asenne imetykseen!

      Hieno loppukaneetti, ja ihan totta!

      Poista
  10. Moi! Mainitsin tämän kirjoituksesi ja blogisi omassani :)
    http://onnenperhe.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!