lauantai 12. heinäkuuta 2014

Reissutaapero

 Nessebarin reissun aikana Ellu koki paljon kaikenlaista uutta. Tyttö oli uskomattoman reipas pieni matkalainen, jopa parempituulisempi kuin kotona - ilmeisesti uudet maisemat ja rutkasti tekemistä sopivat tytön aktiiviselle luonteelle.

Lento Bulgariaan kesti kolmisen tuntia, ja kumpaankin suuntaan Ellu nukkui pienen hetken. Muu aika meni kirjoja lukien, piirtäen, syöden eväitä ja ihastellen lentokoneen turvaohjelappusta. Äitikin sai välillä huoahtaa, kun tyttö viihtyi välillä myös isän, tädin ja mummin sylissä. Kaikki meni hyvin Helsinki-Vantaallakin, aikaisesta herätyksestä huolimatta: saimme viedä Ellun ruuat ja juomat koneeseen ilman ongelmia, ja rattaatkin saimme pitää ihan koneeseen nousuun saakka. Ja koska olen aikamoinen superäiti, onnistuin jopa nukuttamaan likan tunniksi jatkamaan kesken jääneitä uniaan. Lentokentällä olisi kyllä ollut tosi kivan näköisiä leikkipaikkojakin, mutta ehkä oli parempi tällä kertaa nukkua kuin laskea liukumäkeä.

Ellu onnistui pääsemään Bulgariaan ilmaan minkäänlaista havaintoa passintarkastuksista. Helsinki-Vantaalla olin juuri saanut tytön nukahtamaan ja ymmärtäväinen passintarkastaja tyytyi nopeasti vilkaisemaan viltin raosta, että höyhensaarilla matkaava taapero oli sama kuin passikuvassa. Bulgarian päässä Ellu nukkui jälleen, tällä kertaa miun sylissä pää syvästi kainaloon painettuna, ja sain hetken pyöriä passintarkastuksessa ennen kuin naureskeleva virkailija päästi meidät läpi. Tuntuivat ymmärtävän, että reissussa on nukuttava kun nukuttaa!


Ellu ei ole kovinkaan paljon nähnyt vettä joten hiukan mietitytti, mitä tyttö pitäisi merestä ja uima-altaasta. Huoneittemme parvekkeet olivat merelle päin ja Elluhan rakastui heti: "Vettä, vettä!". Parvekkeelle piti päästä ihailemaan maisemia aina kun joku meni käväisemään parvekkeella. Merikin teki vaikutuksen ja tytöstä oli ihanaa istua rantahiekalla aaltojen lyödessä hiljalleen rantaan. "Ooo, vettä! Huih!"


Majoitukseemme kuului all inclusive ja se oli kyllä ihana vaihtoehto. Ruoka oli hyvää, ja oli niiiin ihanaa jättää pienen siistimisen jälkeen syöttötuoli jonkun toisen pyyhittäväksi ja tiskit toisten tiskattavaksi. Ruoka vaihteli joka päivä, mutta jokaiselle aterialle löytyi Ellulle suht miedosti maustettuja ruokia lisukkeineen. Erityisherkkua oli vesimeloni, jota tyttö söikin jokaisen aterian jälkiruuaksi.

Aamupalalla Ellulla oli pussipuuroa (ettei aamupäivän touhuissa varmasti iskisi nälkä) ja Suomesta kannettua maitoa. Iltapalalla huoneessa syötiin hedelmäsosetta, Talk-muruja ja Suomi-maitoa. Välipalana hotellin ruoka-aikojen ulkopuolella toimivat Talk-murut, Muumi-keksipatukat ja banaanit. Ellun perunaa+kanaa+maissia+tomaattia -lounas oli muuten aika erilainen verrattuna hotellin muunmaalaisten lasten eineksiin: saksalaistaaperot näkyivät saavan vanhempiensa lautaselta pieniä sekalaisia makupaloja (yleensä kakkua ja hedelmiä, samalla haarukalla suoraan suuhun), norjalainen kaksivuotias söi vain omia soseitaan saaden välillä palan leipää, ja ilmeisesti venäläinen Ellun ikätoveri sai syödäkseen kulhollisen äitinsä peukalonkynnen kokoiseksi repimiä, kuorettoman paahtoleivän palasia.


Vaatetuskin oli eri maiden taaperoilla erilainen. Ellulla oli aina hattu ja matkarattaissaan varjo, ja rannalla tyttö puettiin UV-pukuun. Yhtä hysteerisesti auringon vaaroihin suhtautuivat vain muut pohjoismaalaiset (kaikki söpösti Polarn o pyretin uv-puvuissa), mutta esimerkiksi venäläislapset saivat polskia uimahoususillaan ja hatuttomana tunnista toiseen. 

Ja en nyt sano, että minä olisin tehnyt oikein ja muut väärin, mutta koska toimin suht perussuomalaisäitimäisesti, niin perhekohtaisia eroja oli mielestäni hausta bongailla.

Reissun aikana Ellu oppi paljon uusia, ajankohtaisia sanoja (mummi ("mammu"), laukku, hissi, pukee, pöllö, (ruoka)lappu) ja nimesi tätinsä Mau-tädiksi, ilmeisesti tädin kissojen vuoksi. Ja kissat olivat aivan in koko reissun ajan, niitä bongattiin mainoksista, leluista ja laukuista. Paikan päältä ostimmekin Ellulle pari puista kissalelua muistoksi matkasta.


Ellun päiväohjelmaan kuului syömisen ja nukkumisen lisäksi hiekkaleikkejä, pallon potkimista huoneessa, maailman katselua rattaista ja kaupungilla kuljeskelua meidän muiden kanssa. Ajoimme minijunalla, bussilla ja taksilla ja kävimme kahdessa leikkipuistossa leikkimässä muutamaan otteeseen. Yhden puolipäiväisen Ellu vietti mummin ja tädin kanssa kun me kävimme katselemassa rauhassa Nessebarin vanhaa kaupunkia, ja sekin hoitokeikka meni oikein hyvin.

Bulgaria on lapsen kanssa mielestäni mukava kohde, tämän reissun lisäksi olemme kerran aiemmin olleet Kultahiekolla mieheni kanssa. Paikalliset pitävät lapsista ja vaikka palvelun yleensä sanotaan olevan kovin hymytöntä, hymyiltiin Ellulle ja kaikille lapsille ja lapsiperheisiin suhtauduttiin hyvin ymmärtäväisesti. Ruoka on suhteellisen miedosti maustettua, rannat ovat sileitä ja matalia eikä ilmasto ole ihan liian kuuma. Ainoa miinus tulee ainakin Nessebarin esteettömyydestä: rattaita sai välillä nostella ja kantaa portaissa, jos ei halunnut kiertää pitkän lenkin kautta. Ostoskadut, pääväylät ja yllättäen vanha Nessebar olivat rattaidenkin kanssa helppoja kulkea, mutta rannoille pääsy ja sivukadut olivat hiukan haasteellisempia. Onneksi Ellu on kevät ja mieheni vahva - meillä oli manducakin mukana, mutta käytimme sitä vain kerran koska säät olivat sen verran lämpimät.

Matkan lähestyessä olin aika lailla epäillyt, millainen äiti olen kun raahaan taaperoni toiselle laidalle Eurooppaa pois tutuista ja turvallisista kotiympyröistä. Ajattelin kuitenkin, että reissun plussat olisivat Ellullekin isommat kuin miinukset, vaikkei tuollainen vaippapöksy tietenkään tarvitse mitään etelän matkoja ollakseen onnellinen. Tyttö sai kuitenkin kahlata meressä, syödä melonia, tehdä hiekkakakkuja ja katsella uusia, kivoja juttuja mukanaan neljä läheistä ja turvallista ihmistä, joilla ei ollut viikkoon kiirettä kotitöihin tai muihin pakollisiin menoihin. Ja se oli aika ihanaa.




12 kommenttia:

  1. Ihana reissutaapero ja kiva kuulla että matka sujuimukavissa merkeissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä oikein onnistunut reissu! Kun valmistautuu katastrofeihin, kaikki menee oikein mukavasti. :D

      Poista
  2. Voi pieni reipas matkaaja! Ihan mahtavaa, että lomareissu sujui hienosti :)
    Ja mielenkiintoista kuulla noista muun maalaisista taaperoista. Olisin varmaan itse keskittynyt liikaakin heidän stalkkaamiseen ja papattanut sitten miehelle, miten "väärin" mikäkin sujuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miun kyllä teki vähän pahaa kun seurasin hatuttomien lasten leikkejä helteessä, mutta muuten olin aika suvautsevainen. Meidänkin jutut vaikuttivat varmasti heistä omituiselta - tai ainakin kovin tiukkapipoisilta.

      Poista
  3. Mukava kuulla, että säästyitte vatsapöpöiltä ja muilta inhoilta asioilta joita ennen lähtöä pelkäsit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä mahtava juttu, sairastaminen olisi pilannut muutaman lomapäivän.

      Poista
  4. Oi, kivalta kuulosti! :) Bulgaria on ollut meidänkin vakiokohde: Sunny Beachilla olemme käyneet kuusi kertaa (kahdesti lapsen kanssa) ja Kultahietikolla kerran. Hyvin on aina mennyt. Minäkin olen pannut merkille nuo eri tyylit syöttää ja pukea lapsia! On todella mielenkiintoista katsoa matkalla eri perheitä. Samalla saa hyvän muistutuksen siitä, etteivät meidän näkökulmamme aina kaikkiin asioihin ole ainoita mahdollisia, vaikka siltä usein tuntuu. :) Joissakin maissa esimerkiksi suositellaan ensimmäiseksi soseeksi juuuri hedelmäsoseita ja Suomessa lähinnä perunaa tai bataattia. Ja sen minäkin olen havainnut, ettei karies-bakteeria ilmeisesti joka paikassa pelätä kovin paljon... Vanhemmat näyttävät noin vain puhdistavan lapsen lusikan tai jopa tutin omassa suussaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se saman lusikan käyttö puistatti hiukan. Kulttuurieroja seuratessa olin ihan iloinen, että mieheni on suomalainen: vaikkapa saksalaisen miehen ja hänen perheensä kanssa voisi olla aikamoisia erimielisyyksiä lapsen hoidosta ja ruokinnasta, kun siellä tyyli voi olla jo niin erilainen kuin täällä meillä.

      Poista
  5. Hih lentokoneen turvaopas oli myös meidän neitokaisen suurin ilo lennon ajan. Sitä luettiin moneen otteeseen ja suurella huolellisuudella :D Hauskoja pikkuihmisiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että lentoyhtiöt säilyttävät nykyaikanakin nuo paperiset ohjeet, niistä on paljon iloa!

      Poista
  6. Mun on pitänyt monesti jo tätä käydä kommentoimassa, että Elluhan osaa puhua jo tosi paljon :)! Julia on vasta nyt, 1v5kk, alkanut lisäämään sanavarastoonsa sanoja, eli tuttujen "mummu", "mamma" ja "kiitti" sanojen lisäksi nyt on opittu päivittäin uusi sana "pois", "pallo" ja "Janne" tällä viikolla :)
    Reissu oli varmaan ihana! Me koitettiin nyt kotimaanmatkailua ja hyvin sujui; ainoastaan päikkärit jäi rattaissa tavallisia lyhyemmiksi ja päiväruokailut tavallista pienemmiksi. Mutta ehkä se viikossa korjaantuisi, kun tottuisi tilanteeseen...? Noh, rahatilanne ei nyt salli tää enempää matkustelua, harmi :(

    VastaaPoista
  7. Teillä on ihanan kuulonen reissu ollu :) Millä koneella lensitte? Meillä oli se Tuiflu, sinne ei saatu viedä rattaita yhtään lähtöselvistyksestä pidemmälle :/

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!