tiistai 29. heinäkuuta 2014

Unikkoa ja juniorituolipohdintaa

Ollessani lukiossa vallitsi Suomessa unikkobuumi: Marimekon unikkokuosia löytyi kaikesta aina lautasliinoista sauvakävelysauvoihin, Unikko-lakanat oli saatava ja äiti ompeli unikkoiset patalaput niin itselleen kuin meille lapsillekin, jotka olivat jo alkaneet kerätä astioita ja muuta tarviketta omaa kotia varten. Miulla oli Unikko-purkkeja, äidilläni hameita, siskollani astioita, ja niin tuntui olevan kaikilla muillakin. Ei kai sitten mikään ihme, että mie (ja aika moni muukin) sai aivan tarpeekseen Unikosta muutamaksi vuodeksi.

Taannoisella Helsingin reissulla kuitenkin hämmennyin, kun vahakangasvaihtoehdoista silmääni miellytti eniten musta Unikko. Ei kai? Pyörittelimme kangasta miehen kanssa ja kysyin ihan ääneen apua tarjoamaan tulleelta myyjältäkin, että eikö tämä nyt ole niin nähty? Ei kuulemma ole, Unikko täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja on kuulemma taas oikein ajankohtainen. Näinhän myyjän tietysti pitää aina sanoa, mutta noh, helpotti vähän miun oloa. Eikä se tietysti tee kuviosta yhtään sen huonompaa, että sillä on kuvioitu kaikenmaailman tilpehöörin lisäksi lentokonekin. Pääasia, että me tykätään.

Mites te muut, joko Unikko tulee korvista ulos?  Hurahditteko kymmenen vuotta sitten?


Parin viikon käytön perusteella tuo on ollut oikein hyvä liina. Meillä ei oikein ole ollut pöytäliinaa sen jälkeen, kun Ellu alkoi syödä syöttötuolissa ja Stokken Table Topin avulla, ja pöytää on ollut aika inha hinkata puhtaaksi. Nyt kun sormiruokailusta on siirrytty lusikkaan ja syöminen on aika siistiä, päätettiin antaa liinalle mahdollisuus. Vahakangas on näppärä pyyhkiä puhtaaksi ja niitä saa nykyään vaikka millaisissa kuoseissa.

Ja, jälleen kerran, unikko-kuosilla saisi vaikka mitä. Ehkä _hiukan_ sormia syyhyttäisi, mutta ei nyt ainakaan vielä tähän asuntoon (Kuvat: Marimekko)
 Olimme muuten vähän vahingossa ilman syöttötuolia parin päivän ajan: syöttötuoli oli perusteellisessa kuurauksessa kylpyhuoneessa, ja kun en jaksanut hakea tuolia takaisin yhdelle välipalalle, Ellu söi aikuisten tuolissa. Ja sehän sujui hyvin, likka ylsi hyvin pöydälle ja oli oikein tyytyväinen kun pääsi itse kiipeämään tuoliin ja siitä pois.

Ellu on aika rauhallinen ruokailija, ja vaikka pituus ei vielä ihan pysyvään aikuisten tuolissa istumiseen riitäkään, pohdimme, että Ellu voisi syöttötuolin jälkeen vallan hyvin siirtyä aikuisten tuoliin ilman mitään juniorituoli-välimalleja. Mitään Trip Trappia en näe järkeväksi enää tässä kohtaa hankkia ja (Ikean) juniorituolit ilman käsinojia ovat miusta vähän pelottavia: lapsi istuu korkealla, mutta kuitenkin aika kapealla istuimella, eikä tukea löydy mistään suunnasta.

Jos olisin Ellulle syöttötuolia hankittaessa bongannut Stokken Stepsin, meillä olisi varmaan nyt sellainen. Muunneltavuus tulisi tarpeeseen ja ulkomuoto miellyttää miun silmää Trip Trappia enemmän. 

Kuva: Ikea

Kun puhuin ajatuksistani ääneen, lupasi eräs sukulainen meille varastostaan Ikean perusjuniorituolin kokeiluun syksyllä. Kiva juttu! Kavereiden vauvakaarettomissa Trip Trappeissa ja muissa Ellu on istunut mallikkaasti, joten ehkä tämä voisikin syksyllä olla hyvä - mutta en pääse mihinkään siitä, että miusta tuo on vähän turvattoman näköinen.

Olin muuten kauhean ylpeä, kun kirjoitin tänne sisustusjuttuja lapsipulinoiden sijaan. Ja miten ihmeessä tää taas menikin juniorituoleihin... Noh, tää nyt on tätä.


12 kommenttia:

  1. Meillä siirryttiin 1v 8 kk tuohon ikean juniorituoliin. Tuon ikäisenä alkaa olla jo motorisesti taitoa pysyä tuolilla. Eipä meillä olla koskaan siitä tiputtu..Syöttötuoli on teillä pitkään vielä varmasti ihan hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie luulen, että Ellulla voisi olla taitoa, mutta miun sydän ei ehkä vielä kestäisi sivusta seuraamista. Tuo syöttötuoli ei kuitenkaan enää pitkään ole vaihtoehto, joten pakko varmaan syksyllä uskaltautua kokeilemaan... Ja säilyttää kuitenkin syöttötuoli varalla, jos ei sitten sujukaan.

      Poista
  2. Meillä ei oo koskaan ollut mitään unikko kuosia. En oikein kai innostunut siitä aikoinani, enkä kyllä tiedä ostaisinko sitä nytkään. Mutta tuo liina näyttää hyvältä teidän pöydällä. :)

    Meillä on ikean juniorituoli yli kolme vee pojalla ja onkohan kerran tai pari tullut siitä alas, kun on ollut liikaa vauhtia. Pikku S on siinä myös joskus istuskellut, mutta minusta näyttää niin hurjalta että saa kyllä vielä istua syöttötuolissaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin tykkään tuosta liinasta (tietenkin, enpä muuten olisi sitä ostanut), mutta en ehkä osaisi kuvitella meille unikkoverhoja. Ellulla on pari mummilta saatua unikkomekkoa, ja ne ovat ihan herttaisia.

      Miekin olen töissä todennut, että se on enemmän persoona- kuin ikäkysymys, milloin sivukahvat voi tuoleista irrottaa. Ihan kiva jos saadaan tuoli aluksi lainaan, niin voidaan mekin aina välillä kokeilla, miltä homma vaikuttaa!

      Poista
  3. Liina näyttää ihan kivalta tuollaisena harmaana ja sopii teidän pöydälle. Itse en Unikosta oikein välitä, enkä ole mitään Unikkoa ikinä omistanut, vaikka se 2000-luvun vaihteen jälkeen olikin aika kova juttu :)

    VastaaPoista
  4. Mut hei, onhan juniori tuolikin osa sisustusta! =)
    Siis anteeksi tää on makuasia, mutta mä en voi sietää unikko kangasta. En ole koskaan tykännyt eikä äitinikään. Yleensäkkin kaikki isot kukkakuviot on yök-listalla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, mutta aina kun yrittää puhua jostain ihan muusta, päätyy kuitenkin miettimään lasta. :D

      Hih, nää on näitä makuasioita! Miekään en yleensä innostu kukkakuvioista, mutta tämä on ilmeisesti sopivan moderni.

      Poista
  5. Ihanan näköinen tuo kuva mikä on otettu ikkunaanpäin! Saat kirjoittaa enemmänkin kotijuttuja, mä tykkään kattella muiden koteja :) Hih. Olen ehdottomasti samaa mieltä että tuntuu pelottavalta, että lapsi istuu korkealla ilman mitään kaiteita ja vieläpä kapealla alalla... mutta luulisi että kaikki lastentuotteet on niin loppuun asti testattu, että ei kai niitä myytäisi jos olisi vaarallisia... tai ainakin haluaisin uskoa niin! :)

    Unikko passaa teidän pöytään kivasti. Itse tuskin kelpuuttaisin, mutta never say never i say ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, mie kirosin kuvien huonoa laatua. :P

      Ja onhan nuo turvallisia, mutta aina sillä ehdolla, että aikuinen vahtii _koko ajan_, eikä nouse välillä hakemaan maitoa tai margariinia jääkaapista.

      Kotojuttuja olisi kiva kirjoitella, mutta pöh kun meidän sisustus junnaa paikallaan!

      Poista
  6. Meillä on tolla en unikko vahakangas mutta oranseilla kukilla. Se on äidiltä tullu kun tyhjensi joskus niitten varastoja, ihan kiva raikas kesänen mutta luulen että ite en olis ostanu juuri sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahakangaa on kyllä niin näppärä, tekee äidin onnelliseksi helppohoitoisuudellaan!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!