tiistai 12. elokuuta 2014

Kotiäitiyden surutyön aloitus

Tänään Ellulla alkoi uusi muskari. Ovella tulivat vastaan edellisen ryhmän osallistujat, turvakaukaloissa makoillen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko miunkin pieni todella ollut noin pieni, ja toinen, että voi luoja, miun tyttöni on jo oikeastaan aika iso.

Isous konkretisoitui myös, kun yhteystietokorttia lueskellessani tajusin kysyä, että voimmehan varmasti ilmoittautua vain syyslukukaudelle, kun päiväkoti kutsuu tammikuussa. Toki voitiin. Tämä taisi nyt olla ensimmäinen konkreettinen asia päivähoidon lähestyvästä aloituksesta: ensi kevään arki on aivan erilaista kuin tämä syksy rauhallisine aamuineen, muskareineen ja leikkipuistotreffeineen.


Tästä konkretiasta havahtuneena soitin töihinkin, jossa esimieheni kertoi juuri ajatelleensa miua: miun nimi oli näkynyt tammikuuta käsittelevissä papereissa. (Lisää konkreettisuutta, iik!) Juttelimme osittaisesta hoitovapaasta, jota näillä näkymin saan ainakin tammikuusta kesäkuun loppuun (ja heinäkuun Ellu onkin ainakin isänsä kanssa lomalla): teen siis näillä näkymin nelipäiväistä työviikkoa. Se on varmasti kiva, hiukan pehmentävä lasku meille kaikille.

Miusta on ihanaa olla kotiäiti. Arjen pyörittäminen, harrastukset, pienet retket ja tytön kasvun seuraaminen tekevät miut mielettömän onnelliseksi - on ihanaa, kun olen saanut jakaa Ellun kanssa hänen elämänsä alun, tärkeimmän ajanjakson hänen elämässään, jota hän itse ei kuitenkaan tule koskaan muistamaan. Ja taaperot ovat aivan parhaassa iässä: vaikka vauhtia riittää, on meneminen ja tuleminen kuitenkin huoletonta ja lapsen kanssa pystyy jo aika hyvin kommunikoimaan. Arki on hauskaa, kun innostuu pienen ihmisen kanssa musiikista, kivistä, varpaista, kukkasista ja hassuttelusta.

Mutta. Elämä on ihanaa nyt, mutta meidän kohdalla se ei varmaan olisi niin kivaa, jos jatkaisin kotoilua vielä kolme vuotta. Sen huomaa välähdyksinä: kun otsa kurtussa tuijotellaan laskujen loppusummia ja niiden eräpäiviä, kun imurin varressa ähkiessä päähän iskee ajatus siitä, että mie teen täällä KAIKEN eikä kukaan arvosta, kun päähän putkahtelee hyviä työideoita ja kun Ellu ottaa itsenäisiä askeleita ihan toiseen suuntaan - ehkä kohta on aika, jolloin me pärjäämme päivät erossa toisistamme. Tämä on ollut ihanaa aikaa elämässä, mutta ehkä se on ihan hyvä lopettaa, kun meillä vielä on niin mukavaa, eikä pankkitilit miinuksella ja katkeruutta kaikkia perheenjäseniä kohtaan.

En jaksa uskoa, että päiväkoti pilaa ihanaa tytärtäni tai arki meidän perhettä: meillä on hyvä pohja, jolle uutta arkea rakentaa. Ja joskus kaikki uusi voikin olla ihan hyvää.

18 kommenttia:

  1. Taapero aika on tosiaankin ihanaa :)

    Meillä voi olla päiväkoti edessä joulukuussa (iiiik) mikäli pääsisin kouluun mihin oon hakemassa. Nautitaan nyt loppu ajasta kunnolla ja muistetaan elää hetkessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että pääset kouluun! Varmasti alkuun olisi rankkaa, mutta joskus pitää mennä elämässä eteenpäin. :)

      Ja totta, nautin tästä syksystä kyllä niin täysillä, ihan sama, vaikka sataisi loskaa joka päivä!

      Poista
  2. Onneksi sinulla on vielä kotiäiti aikaa jäljellä ja aikansa kutakin.

    Minulla ei ole tietoa koska palaan työelämään (ei ole työpaikkaa valmiina). Monet hämmästeli jo silloin kun Senni täytti 9 kk että jään vielä kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullakin hämmästeltiin, miksi en lähtenyt nyt syksyllä ja katseltiin tarkkaan vatsanseutua. Moni on ollut aika hämmästynyt, kun olen vakuuttanut palaavani tammikuussa. Onneksi näissä asioissa ei tarvitse miellyttää kuin itseään ja omaa perhettään.

      Miulla on vakkarityö, mikä tietysti on kiva olemassa, mutta toisaalta nauttisin myös "katsotaan nyt, löytyykö jotain sopivaa" -tilanteesta. Tuo kalenterissa oleva päivämäärä näyttää niin... lopulliselta!

      Poista
  3. Oi, ihana kirjoitus kaima :) Minuakin on viimepäivinä mietityttänyt kovasti kuviot äitiysloman päätyttyä :S Ihan meinaa toisinaan mennä yöunetkin kun pohdin ja tuumaan mitä olisi kaikille parasta. Raskaita asioita, kun on niin monta monessa.

    Ei se päiväkoti ketään pilaa :) Itsekin menin hoitoon jo 7kk ikäisenä (tosin en vielä ihan päiväkotiin silloin), ja ei tän hullumpaa ole minustakaan kasvanut ;) Ajattele kaikkia niitä ystäviä ja uusia juttuja mitä se päiväkoti pienelle tarjoaa! Minusta se on hienoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin olin hiukan yli vuoden kun aloitin perhepäivähoidossa, mies hieman alle - ja suhteellisen tervejärkisiä meistäkin tuli! ;)

      Miulle on, sattuneista syistä, aika selvää, ettei päiväkoti turvallisesta kodista tulevaa lasta pilaa, mutta ihan kaikki eivät ole samaa mieltä.

      Poista
  4. Oih ja voih, melkein tuli tippa linssiin. Taidan olla tällä hetkellä vähän herkillä tän asian kanssa :D Olin siis maanantaina ekaa päivää töissä ja huomenna meen taas. Siellä oli IHANAA, työt ja työkaverit vei niin mennessään, että olin siellä vahingossa koko päivän, vaikka olin suunnitellut olevani vain 6 tuntia. Kotona pikkuneiti oli pärjännyt loistavasti ja otti minut hymyillen vastaan. Kaikki on siis hyvin, mutta onhan tämä silti haikeaa! Aikansa kutakin... on ne meidän murut vaan niin rakkaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Miekin niin toivon, että tuo sama flow iskisi töihin palatessa! Ja varmaan se palaakin, ainakin tammikuussa hiukan harmitti palata kotiin, kun olin ollut muutaman viikon töissä. Mutta kamalaa, jos istunkin aamuisin parkkipaikalla ja mietin, että ei hitto, ei tätä nyt kuitenkaan. :P

      Ja lapsillehan nämä muutokset ovat aina paljon helpompia kuin aikuisille - me mietitään kai liikaa...

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitettu, täälläkin tuli melkein tippa linssiin. Niin ne pikkuiset on vain kasvaneet ihaniksi taaperoiksi.♥

    Meidän esikoinen oli 1v2kk kun palasin aikoinaan koulun penkille ja hyvinhän siellä hoidossa sujui. :) Nyt olen ollut jo viitisen vuotta kotona ja välillä tulee sellainen olo että vois mennä vaikka töihin. Harmi vain kun ei ole paikkaa mihin palata ja täällä pikkukylässä ei ole töitä pahemmin tarjolla, joten toistaiseksi kotoilemme vielä. Onhän tämä kuitenkin ihan huippu työ.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhea vauhti, vastahan nämä olivat vauvoja!!

      Niin, totta - miua toisaalta harmittaa, kun on se vakkaripaikka, johon palata ja jossa vähän odotellaan, mutta ei niitä töitä aina ole vaikka niitä haluaisi. Nauti kotoilusta, ja toivottavasti sitten sopivana hetkenä löytyy jotain kivaa työtä tai opiskelupaikka! :)

      Poista
  6. Minäkin olen tainnut aloittaa saman surutyön ihan näinä päivinä. Minulla se on vaan alkanut stressillä siitä, että mihin päiväkotiin haetaan ja päästäänkö sinne mihin halutaan kuitenkaan eli stressaanko turhasta :)
    Onneksi on vielä tämä pitkä (hemmetin lyhyt!!!) syksy aikaa kotoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teillä eletään samoissa tunnelmissa! Meillä mie valitsin kolme homeetonta lähipäiväkotia ja nyt toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että päästäisiin johonkin niistä. Siinä ei kauheasti pedagogiikat tai painotukset vaikuta, kun haluaisi lapsen järjellisen päähän kotoa hoitoon.

      Syksy on kyllä lyhyt, mutta toisaalta, ihan liian pitkä murehtimiseen - nautitaan!!

      Poista
  7. Täälläkin syksyllä alkaa osittainen hoito neidillä. Jännittää, mutta samalla tuntuu hyvältä että pääsee vähän muuallekin jo kotoa. Lyhennetty viikko myös hieman pehmentää laskua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille uuteen elämänvaiheeseen! :) Kertoile sitten kokemuksia lyhennetystä viikosta!

      Poista
  8. Päiväkoti ei todellakaan pilaa tyttöä! Meillä Aada aloitti ollessa 2v 1kk ja lopetti sitten ollessa vajaa 3v. kun Iisa syntyi. Alku oli rankka, päivät pitkiä ja yhteiset illat lyhyitä, mutta kyllä se arki sujuu kun hieman suunnittelee :) Tyttö nautti kuitenkin päiväkodin jutuista ja tädeistä ja olihan siellä ohjelmaa vaikka mitä.Toisen tullessa tämä kahden kanssa kotona olo on aivan erilaista. Nyt kun esikoinen ei nuku päikkäreitä niin ei ole edes sitä ah niin ihanaa omaa aikaa päivällä oikeen. Nauti tammikuulle asti joka päivästä ja hetkestä! Itse palailen elokuussa sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta, ja nautin ihan varmasti!

      Tuo uusi arki hommineen on ollut paljon mielessä, mutta eiköhän me pärjätä. Uudenlaista suunnittelua se kyllä vaatii!

      Poista
  9. Täällä uusi lukija ilmottautuu! Samoja asioita on tullut mietittyä PALJON! Meidän neiti on nyt 10kk ja itse palaan töihin jo kuukauden päästä. Tosin tekemään vain kaksi päivää viikossa toimistolla (ja ne päivät tyttö saa olla kotona isänsä kanssa) ja loput etänä, mutta kuitenkin..ja tuo malli on sovittu aina vuoden loppuun, niin entäpä sitten? Tuntuu että se tammikuukin tulee niin äkkiä :/ Vaikeita asioita. Toisaalta kaipaan töihin, mutta kun tahtoisin myös olla tytön kanssa..ehkä aika näyttää, antaa vain mennä omalla painollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tervetuloa lukijaksi! :)

      Varmasti syksy tuo selvyyden tuohon kuvioon, ihanaa, että siulla on nyt mahdollisuus etäpäiviin! Teillähän on tyttö ja reilusti yli vuoden tammikuussa, silloin hoidon aloitus olisi varmasti jo ihan erilaista kuin kymmenkuisen kanssa, jos siihen ratkaisuun päädytte. :)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!