perjantai 8. elokuuta 2014

Mummit ja kummit, ja mitä me heistä haluamme

Sekä omassa että mieheni lapsuudessa isovanhemmat asuivat aivan naapurissa. Välit olivat tietysti toisenlaiset, kun nähtiin ohimennen oikeastaan joka päivä ja kyläiltiin milloin sattui. Pappa saattoi piipahtaa meillä juomassa vettä tai kahvia kesken peltohommien, mutta syntymäpäivällä ja jouluaattoina oltiin sitten ihan "oikeasti" kylässä. Toiset isovanhempani, kuten miehelläkin, asuivat hiukan kauempana ja siellä vierailtiin viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Välit isovanhempiin muodostuivat siten hieman erilaisiksi, mutta kouluikäisenä ja aikuisena sillä ei enää ollut väliä, ketkä olivat ne tutuimmat: jokainen isovanhempani oli erilaisensa ja kiinnostunut miusta eri tavalla, ja jokaiseen solmittiin erilaiset, hyvät ja toimivat, välit.

Ellulla isovanhempia riittää: isän puolen mamman ja papan lisäksi Ellulla on miun puolelta niin pappa, isomamma kuin mammukkakin (toinen isomamma) sekä mummi ja kummi: äitini miesystävä on Ellun kummi. Hiukan aikuisemman, itsekin jo pappaikäisen, kummin lisäksi Ellulla on kummeina miun sisko ja alunperin miun, mutta jo vuosia sekä miun että mieheni, ystävä. Lisäksi löytyy vielä kaksi tätiä miesystävineen, joten Ellulla on elämässään hyvä ja turvallinen ihmisjoukko, kaikkien ihanien aikuis- ja lapsiystävien lisäksi. Harmillisesti kukaan heistä ei asu meidän kanssa samalla paikkakunnalla, välimatkaa on viidestäkymmenestä kilometristä melkein kolmeensataan - asiat voisivat tietysti olla huonomminkin, ja automatkan sijaan välissämme voisi olla valtameri.



Toivoisin Ellulle luottavaisia välejä isovanhempiinsa, että he olisivat sellaisia turvallisia aikuisia ystäviä, jotka varmasti pysyisivät matkalla mukana meidän vanhempien lisäksi. Ja sellaistahan vanhemmat ja isovanhemmat yleensä toivoisivat: lehdissä on kuitenkin ollut paljon kirjoittelua siitä, kuinka isovanhemmat kokevat, että heiltä on riistetty lapsenlapset, tai vastaavasti isovanhempia ei tunnu kiinnostavan lapsenlapsen elämä. Näissä tarinoissa on aina kaksi puolta, mutta miusta kummallakaan puolella ei ole mitään automaattista oikeutta toisiinsa: isovanhempi ei voi olla vain lahja-automaatti, eikä lapsenlapsi vain äitienpäivän ja joulunpyhien ilahduttaja. Molemminpuoleista yhtedenpitoa tarvitaan arkenakin, ja kummankin puolen on osoitettava välittämistä sanoin ja teoin - niinhän perheessä tehdään.

Kun lapsi on pieni, on aika lailla vanhempien vastuulla, kuinka yhteydenpito isovanhempiin hoidetaan ja millaisiksi välit muodostuvat. Ellu tapaa isovanhempiaan viikonloppuisin ja lomilla, joskus voi mennä parikin kuukautta ilman, että jotakuta nähdään. Kaikki isovanhemmat käyvät töissä ja heillä on muutakin omaa elämää, joten meille ei ehditä kauhean usein, emmekä mekään tahdo viettää kaikkia viikonloppuja kyläilemässä jossain. Ja toisaalta on ihan kiva, että kaikilla on se ihan omakin elämänsä - meillä kaikilla on siihen täysi oikeus.


Ellu on vielä aika pieni, mutta parhaitenhan ne välit muodostuisivat, kun hän saisi viettää hetkiä isovanhempiensa kanssa ilman, että me vanhemmat sotkeudumme. Ei välttämättä hoidossa, mutta keskustellen, lukien kirjaa, leikkien ja tutkaillen juttuja pihalla. Isovanhemmat ja lapsenlapsi jäävät toisilleen aika vieraiksi, jos vain istutaan kahvipöydässä juttelemassa aikuisten juttuja.

On ollut mielenkiintoista seurata, millaiset lapsenlapsen ja isovanhempien välit ovat. Uskon, että Ellunkin geeniperimässä on vielä jäänteitä luolamiesajalta ja tyttö on alusta asti tunnistanut isovanhemmat samaan poppooseen kuuluvaksi kuin tutut ja turvalliset vanhemmat: vierastaminen on ollut paljon vähäisempää ja vaikka emme näe isovanhempia niin usein kun haluaisimme, Ellu kuitenkin muistaa heidät ja on jo kauan tunnistanut heidät valokuvista. Puheissakin vilahtelevat jo mummi ja mamma. Eivätkä lapset ole tyhmiä, vaan enemmänkin sosiaalisen kanssakäymisen taitureita: Ellu varmasti huomaa, ketkä aikuiset pitävät ja kiinnostuvat hänestä aidosti.


Samat asiat pätevät kummeihin: toivomme heistä tulevan mukavia aikuisia ystäviä Ellulle. Ja jokaisen kummin valitsimme tytölle, koska toivoisimme hänen oppivan jotain näistä meidän vanhempien arvostamista ja ihailemista ihmisistä. Kummisetä on luotettavan ja auttavaisen miehen perikuva, kummitädit rohkeita oman tiensä kulkijoita, jotka raivaavat tiensä tarvittaessa läpi vaikka harmaan kiven - kuitenkin suurella sydämellä. Meille on ihan sama, vaikkeivat kummit koskaan ostaisi Ellulle yhtään lahjaa, kunhan ovat tytön elämässä jotenkin läsnä. Olisi hienoa, jos Ellun kasvaessa "isoksi tytöksi" hän saisi viettää jonkinlaista kahdenkeskistä aikaa kummiensa kanssa, koska kahden kesken ne omat jutut ja parhaat muistot syntyvät.



Mukavaa alkavaa viikonloppua, toivottavasti teidän ja lastenne elämästä löytyy tärkeitä aikuisia ystäviä!

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja mukavaa viikonloppua sinne myös. ♥ Olen onnellinen kun meidän lapsilla on myös tärkeitä ihmisiä lästä. Kaksi mummua, yksi vaari, yksi pappa, kaksi isomummua ja yksi isopappa. Lisäksi kaksi tätiä ja yksi setä. Ja iso kasa kummeja. :)
    ps. ihana tuo Ellun mekko. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teillä on monta tärkeää aikuista ihmistä lasten elämässä, se on hieno juttu. :)

      Mekko on kyläilleen mummin heräteostos, ja se on kyllä ihana!

      Poista
  2. Mulle mummot olivat hyvin läheisiä, kun olin heillä hoidossa koko lapsuuteeni. Äidinäidin luona ma-ke ja isänäidin luona to-pe. Tästä aiheesta täytyykin kirjoittaa joku päivä blogiin, koska he asuivat samalla paikkakunnalla, mutta elo kummankin luona oli ihan erilaista. :)
    Meidän lapsi paralla ei ois enää kuin kaks mummoa ja yks täti turvaa tuomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, turvallinen hoitojärjestely, ja samalla kumpikin mummo sai myös hiukan vapaata. ;)

      Ja kaksi mummoa ja täti olisi kyllä jo ihan riittävästi, kaikilla ei ole muita kuin vanhemmat. :)

      Poista
  3. Ihana postaus :) mä oon lapsena ollu paljon tekemisissä mun isovanhempin kanssa ja oon vieläkin. Niinpä meiän lapsilla on elämässään isomummut-ja papat sekä mun vanhemmat, eli lapsien mummu ja pappa on tekemisissä yleensä vähintään kerran viikossa. J:n kummeja ei nähdä kovin usein, pimun kummeista kaksi taas on meidän kavereita ja nähdäänkin melkein päivittäin leikkipuistoissa yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiva pystyä näkemään isovanhempia useammin, ihan vaikka arki-iltoinakin, mutta ei näillä välimatkoilla. :/

      Ihanaa, että Pimun kummeja tulee nähtyä melkein joka päivä!

      Poista
  4. <3 Kauniisti sanottu! Miekin ihailen siuta ja J:tä. Ootte loistavia persoonia ja nyt ootte myös ihania vanhempia. Ootan innolla, että Ellu kasvaa ja osaan sen kanssa sitten puuhata enemmän. Nuken hoitaminen Ellun kanssa on toki ihan mukavaa myös.. :D

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Voitte sitten keksiä yhteisiä, omia juttuja - tai ehkä me voidaan hankkia toinenkin vauvanukke, niin teidän ei tarvi vuorotella. ;)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!