lauantai 30. elokuuta 2014

Postaustoive: Kuinka arki sujuu, kun vanhemmat palaavat töihin?

Kuva lainattu täältä

Kyselin aiemmin postaustoiveita ja sain toiveen kertoa suunnitelmiani uuden arjen varalle sitten, kun itse palaan töihin ja Ellu lähtee päivähoitoon. Miulla oli rutosti hyviä suunnitelmia siitä, kuinka arki saadaan rullaamaan, mutta voihan se olla, ettei mikään mene niin kuin suunnittelen. Aina saa kuitenkin yrittää!

Meillä päivähoitoyhtälössä on tammikuusta eteenpäin kaksi virastotyöaikaan työskentelevää vanhempaa, 1v9kk ikäinen taapero, kaksi koiraa ja miun suht pitkä työmatka. Olemme hakeneet Ellulle hoitopaikkaa parista lähellä meitä olevasta päiväkodista ja yhdestä ryhmiksestä, mutta koska päätöstä hoitopaikasta on turha odotella ennen kuin loppusyksystä, emme ole vielä tehneet suuria suunnitelmia Ellun hoitoon kuskaamisesta. Todennäköisesti viemme hiukan vuorotellen (suht sama aika) ja se hakee,  joka vain ensiksi kerkiää. Mies toivoo pystyvänsä järjestämään ainakin yhden työpäivänsä loppumaan aiemmin, jolloin Ellukin saisi yhden lyhyemmän hoitopäivän.

Kuva lainattu täältä

Päivähoidon aloitus on lapselle aina iso muutos, ja vaikka päivähoidossa viihdyttäisiin ja kaikki sujuisi hyvin, ovat varsinkin ensimmäiset viikot henkisesti rankkoja. Illat on siis aluksi hyvä rauhoittaa ja keskittyä kotoiluun ja ulkoiluun (lapsen) harrastusten ja kyläreissujen sijaan, jotta pieni saa rentoutua ja stressitaso laskee. Päiväkoti ja stressitaso samassa lausessa kuulostavat aika julmalta, mutta vaikka lapsen stressi ei olekaan samanlaista kuin aikuisen esim.työperäinen stressi, vaatii erilaisia virikkeitä täynnä oleva ja aktiivisuutta vaatinut päivä myös mahdollisuuden rauhoittua. Päivähoidossa oleva lapsi tarvitsee myös vapaapäiviä, mielellään sitä enemmän, mitä pitempiä hoitopäivät ovat: yhteisiä vapaapäiviä tai lomia ei siis kannata buukata ihan täyteen kaikenlaista kivaa ohjelmaa, vaan aikaa pitäisi olla myös rauhoittumiselle.

Näihin ajatuksiin pohjautuen olen esittänyt töihin toivomuksen, että saisin ainakin ensimmäiset puoli vuotta tehdä lyhennettyä työviikkoa (osittainen hoitovapaa) eli tehdä töitä vain neljänä päivänä viikossa, jolloin Ellun ei tarvitsisi olla hoidossa koko arkiviikkoa. Kelalta saa tähän hiukan tukea ja päivähoitolasku pienenee hieman, joten isoja taloudellisia tappioita järjestelystä ei tule.

Kun Ellu aloittaa hoidossa, ovat omatkin menot varmasti alussa aika minimissä. Jotain omia juttuja pitää tietysti koko ajan olla, koska noh, muutenhan sitä räjähtää pää: onneksi niihin on mahdollisuus siinä kohtaa, kun Ellu alkaa käydä nukkumaan toisen vanhemman kanssa.

Kuva lainattu täältä

Kodinhoito on tietysti sivuseikka kodin asukkaiden hyvinvoinnin rinnalla , mutta jossain välissä sitäkin kai pitäisi hoitaa. Töiden ja hoitopäivän jälkeen ehtii kuitenkin sotkea, pyykkejä pitäisi tehdä ja ruokaakin saada. Ruuan suhteen suunnittelimme miehen kanssa noudattavamme "tehdään viikonloppuisin valtava laatikkoruoka, syödään sitä alkuviikko, sitten syödään pastaa, sitten uudelleen sitä pastaa ja sitten onkin jo perjantai", mutta pyykkihommat voivat vaatia jo aikamoista aikatauluttamista - onneksi meistä toinen on DI. Sitä emme ole ratkoneet, kuka hiivatti täällä siivoaa: ehkä yritämme vain urheasti lopettaa sotkemisen. Pyykkikoneet ja kuivausrumpu onneksi laulavat silloinkin, kun tekee samalla jotain muuta, eikä leipomistakaan tai ruoanlaittoa, saati siitä tulevien sotkujen siivoamista, tarvitse harrastaa niin paljon enää ensi keväänä kun koko poppoo syö ja sotkee päivisin muualla.

Koiratkin vievät oman osansa ajasta, onhan nekin ruokittava, pissatettava, lenkitettävä ja hellittävä. Töiden jälkeen on varmaan joinain päivinä pakko hiukan jakaa hommia niin, että toinen siivoaa tms. ja toinen lähtee Ellun kanssa lenkittämään koiria. Onneksi naapurustoomme nousee nyt syksyllä koirapuisto, mikä tarjoaa vähän erilaisen liikuntamuodon. Koirat viihtyvät kyllä koirapuistoissa, mutta ne ovat nykyään meiltä niin kaukana, että niihin on pitänyt lähteä autolla. Työ- ja hoitopäivien ajan uskon niiden pärjäävän hyvin, onhan niillä useamman vuoden kokemus yksinolosta ennen kuin mie jäin kotiin odottelemaan Ellua ja nykyäänkin satunnaiset pitemmät yksinolot ovat menneet hyvin.

Kuva lainattu täältä

Ja se parisuhde... Se on varmaan tammikuusta eteenpäin jotain syötävää.

Ja jotta homma ei olisi liian helppo, miulle tarjottiin mahdollisuutta opiskella työn ohessa hiukan extraa. Olen nyt vähän kahden vaiheilla: lisäkoulutus kiinnostaisi, mutta se alkaisi heti tammikuussa kun kaikki muutkin muutokset tapahtuvat. Olisiko miulla aikaa ja energiaa opiskella toisinaan myös kotona ja olla välillä pois Ellun luota lauantaisin?  Olisi helpompaa olla itsekäs ja valita koulutus, jos siitä saisi konkreettista hyötyä (lisää palkkaa ja ylennyksiä), mutta niitäkään ei ole luvassa. Äh!

Vaatii varmasti jonkin verran vaivaa saada kaikki osaset sopimaan yhteen, mutta ehkä siitä selvitään. Niinhän ne muutkin ovat selvinneet. On ihanaa, että saan olla vielä syksyn kotona Ellun kanssa, mutta toisaalta odotan jo aika innoissani uutta arkea. Yleensä olen aika varma, että Ellu tulee touhukkaana ja luottavaisena persoonana viihtymään päivähoidossa ja oppii siellä paljon uutta, mutta välillä iskee kauhistunut ajatus, ettei miun pieni voi pärjätä siellä ja olen maailman paskin äiti kun hylkään pienen ihmeeni.

Tätä kotiäiti-aikaa tulee kyllä tulemaan vielä monta kertaa ikävä, mutta joskus on aika ottaa vastaan uusia haasteita ja mennä elämässä eteenpäin... Mutta mitähän sen koulutuksen kanssa tekisi? Onko kellään kokemuksia,  musertuuko siihen ajanpuutteseen ja huonoon omatuntoon?

8 kommenttia:

  1. Itsekin tein postauksen juuri samasta asiasta, nimittäin työn ja hoidon aloituksesta. Oli mukavaa lukea sinunkin ajatuksiasi asiasta :) Itsekin tosin aloitan syksyllä vain osa-aikaisesti töissä ja se hieman helpottaa sitä arkea. Itselläni on vielä opintoja kesken avoimessa yliopistossa ja tarkoituksena olisi kyllä suorittaa ne loppuun työn ohella. En tiedä kyllä tosin sitä, miten se tulee onnistumaan, mutta aion ainakin yrittää. Viikonloppuja minun ei kyllä tarvitse niiden takia poissa kotoa olla, mutta varmasti aikaa niihin menee.
    Tsemppiä teillekin syksyyn! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy sujunee vielä ihan kivasti, mutta ensi vuosi hiukan huolettaa. Pitää nyt pohtia ja suunnitella, ja opetella tehokkaaksi!

      Poista
  2. Meillä tämä arki koitti elokuun alussa. Kaksi työssä käyvää aikuista, 1v3kk lapsi ja koira. Lisäksi lähdin ensimmäiseen oikeaan työpaikkaan, sillä valmistuin noin vuosi sitten. Jännitti, ahdisti, kauhistuttu ja toisaalta sitä kuitenkin odotti. Onneksi poika on sopeutunut todella hyvin päiväkotiin. Iltaisin vain tarvitsee paljon syliä ja läheisyyttä, mutta tuleehan sitä itsellekin ikävä päivän aikana. ;) ja opettajan työssä työpäiväni ovat max 5h, joten päiväkodissakaan ei tarvitse hirveän pitkiä päiviä olla. :) uusi työ kuitenkin stressaa ja väsyttää. Välillä menen nukkumaan pojan kanssa puoli 9, jotta jaksan nousta puoli 7 aamulla. Mutta nyt osaa arvostaa aikaa lapsen kanssa aivan eri tavoin!
    Tsemppiä teille uuteen arkeen töiden aloittamisen myötä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että siulla on noin lyhyet päivät, se varmasti helpottaa elämää.

      Meidän tyttö on se, joka voi aina luotta löytyvän aamupalalta ja iltapäiväulkoilusta, mutta noh, sitähän se on, koska aika moni muukin tekee virastotyöaikaa. Itseä kyllä hiukan surettaa aika pitkät päivät, mutta ollaanpahan sitten illat ja viikonloput kaikki kotona.

      Tsemppiä uuteen työhön!

      Poista
  3. Hyviä ajatuksia ja tuli kyllä niin oivaan aikaan - kiitos kaima :) Kävin juuri tällä viikolla töissä juttelemassa jatkosta, en vielä ole päättänyt mitään ja olen vaihtoehdoista ihan pyörällään ja luonnoksissa on jo useita päiviä lojunut postaus samaa aiheluokkaa, en vaan saa sitä millään valmiiksi, väännän ja käännän, mutta ehkä lähipäivinä :D heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! Olenkin miettinyt, mitä te meinaatte tulevaisuudessa. :) Mutta nämä ovat isoja päätöksiä, joten ei niistä ole ihan helppo kirjoittaakaan!

      Poista
  4. Meillä se päiväkotiarki alkaa maanantaina, joten sittenpä nähdään kuinka sujuu ja miten pärjätään. Tutustumiskäynnillä Hilda oli tosi reipas eikä vanhempiaan edes juuri huomioinut, mutta jatkuva arki on sitten tietysti eri asia. Ihan positiivinen olo kuitenkin, ainakin vielä. Mä oon myös ajatellut ainakin alkuun laittaa pannaan kaikki omat iltamenoni (ennen Hildan nukkumaanmenoa tapahtuvat siis), jotta edes illat olisivat tuttuja ja turvallisia.

    Toivotaan, että saat jotenkin sumplittua opiskelun aikatauluihinne! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan kallistua siihen sumplimiseen, mies on kannustava ja ehkä miulla on vielä jossain jotain turhia lorvailuhetkiä, jotka voisin käyttää hyödyksi.

      Kiva, että teillä tutustumiset ovat alkaneet hyvin! Siitä se lähtee. :)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!