tiistai 19. elokuuta 2014

Puupäät museossa

Koska meillä oli perjantaina puupäähääpäivä, teimme viikonloppuna retken Savonlinnaan ja Punkaharjulle, pääkohteenamme metsämuseo Lusto.

Savonlinnassa kävimme vain Pikku Kakkosen puistossa, vilkaisemassa Olavinlinnaa rannasta käsin ja syömässä. Uskomattoman kaunis kesäkaupunki! Ehkä ensi kesänä voisimme etsiä yösijankin kaupungista ja käydä vaikkapa Saimaan risteilyllä - ihan kuin sellaiselle ei täältä meiltä käsin pääsisi. Savonlinnassa oli kyllä otettu Saimaasta kaikki irti.


Luston reissu oli Ellun ensimmäinen museovierailu. Olin googlettanut hiukan etukäteen ja Lusto lupaili hiukan tekemistä myös lapsille - jos luvassa olisi ollut vain vitriinejä ja museoesineitä, joihin ei saa koskea, olisi vierailu siirretty parin vuoden päähän tai ainakin Ellun päiväuniaikaan. Lustossakaan ei tietysti saanut koskea kaikkeen, mutta suoraan lapsille suunnatun toiminnan lisäksi museossa oli paljon videokuvaa, joka kiinnosti taaperoakin, sekä oikeita työkoneita, joita ihastella. Ja ne ei-koskettavat näyttelyesineetkin olivat suhteellisen turvallisissa paikoissa, joten tytön saattoi antaa kävellä ja tutkia omaan tahtiinsa.


Upein lapsille suunnattu juttu oli Lasten puu, jossa tutkittavaa riitti kolmessa kerroksessa. Ellu tykästyi liukumäkeen ja kävimmekin kiipeilemässä puussa useampaan otteeseen. Puuleikkeihin olisi voinut pukea ylleen jonkin upeista metsänpeittokaavuista.


Lasten alueella pääsi myös kalustamaan vanhanajan taloa, ratsastamaan puuhevosella ja kurkkaamaan karhun talvipesään: Ellusta oli mukavaa kulkea pesän läpi ja joka kerta pesästä kuului kuiskattu "Kaahu. Nukkuu."


Puun juurella oli ihania tekstiilikirjoja, jotka käsittelivät metsää. Yleensä kovin kirjoihin tykästynyt tyttäremme viiletti kuitenkin mieluummin liukumäessä, joten kirjat jäivät vain äidin ihasteltaviksi. Ja ehkä ihan vähän teki mieli kaivaa tilkkulaatikkoa ja ommella itsekin jokin pehmokirja...


Koneaika -osasto esitteli metsäkoneita ja siellä oli useammanlaisia metsäkonesimulaattoreita, joilla sai harjoitella. Kyllä meitä tyttöjäkin kiinnosti, mutta mieheni oli (kuulemma työnsä puolesta) aivan onnessaan kun pääsi kokeilemaan eri simulaattoreita.

Pölkkyä pinoon - tai sitten ei
Ellun isän taidonnäyte -  miun osuus oli lähinnä tornin hajottaminen...

Taaperon kanssa museoillessa ei päässyt paneutumaan ihan kaikkiin esittelytauluihin, mutta  se ei haitannut. Pienen aito kiinnostus ja innostus tarttuivat itseenkin, ja tutkimme tarkkaan tiettyjä vitriinejä ("hauva, hauva!") ja seurasimme pitkät tovit esimerkiksi dokumenttifilmiä pellon siunaamisesta.


Yhdestä nurkasta löytyi Hiljaisuuden huone, joka oli aivan ihana paikka. Äänieristetyssä huoneessa sai nauttia sumuisesta järvimaisemasta ääni- ja valotehostein. Tunnelma oli satumainen ja rauhallinen, ja tuijotimme kaikki kolme lumoutuneina edessämme tapahtuvaa luonnonnäytelmää. Lapset ja luonto ovat aina olleet miusta kiehtova yhdistelmä: hetkeä aiemmin iloisesti ja vauhdikkaasti viilettänyt Ellu istahti heti keskelle maisemaa ja seurasi sitä suomalaisen tyynesti siihen asti, että mie ehdotin kierroksen jatkamista.


Museossa sai myös testata tietonsa puulajeista. Olimme miehen kanssa kumpikin ihan into pinkeänä tunnistamassa puunrunkoja: jos vieressä olisi seissyt yläkouluaikainen opettaja ja suorituksesta olisi annettu pisteitä, ei tämä varmasti olisi ollut läheskään yhtä hauskaa. Alkaakohan meitä vaivata vanhuus kun meillä on mukavaa museossa?


 Lusto on mielenkiintoinen paikka niin sisällöltään kuin arkkitehtuuriltakin, rakennus on kaunis ja mielenkiintoinen. Nähtävää olisi ollut myös laajalla ulkoalueella, mutta se jäi sateen vuoksi meiltä kokematta.

Ensi vuonna meillä on sokerihääpäivä -  ehkä menemme silloin makeismuseoon? Niitä näkyisi löytyvän jonkinlaisia ainakin Tallinnasta ja Turusta. ;)

6 kommenttia:

  1. Näyttää hienolta ja mielenkiintoiselta paikalta, vaikkei metsämuseo noin äkkiseltään kuulosta kovin jännittävältä. Ja hauskaa, että Ellukin viihtyi! Minusta usein turhaan arastellaan lasten kanssa museoon lähtemistä. Yllättävän hyvin lapset yleensä tajuaa sen, että museo on jotenkin erityinen paikka, ainakin jos aihetta vähän käsitellään etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä yllättävän mielenkiintoinen, kuten moni pikkumuseo on. Pitääkin alkaa käydä näissä enemmän!

      Miustakin lapsen saa viedä joka paikkaan ja se on hyväksi: äitinä sitten huolehdin, että lapsi on paikalla virkeänä ja ruokittuna eikä hajota mitään tai häiritse muita. Lähdetään sitten aina pois, jos ei suju, mutta vielä kertaakaan ei näin ole käynyt.

      Poista
  2. Tuo kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta paikalta.
    Kivan näköinen ja kuuloinen tuo lapsille tehty paikka ja hiljaisuuden huone. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne Hiljaisuuden huoneeseen jokaisen äidin pitäisi päästä vaikka vartiksi :D

      Poista
  3. Kuulostaa ja näyttää kivalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, jos joskus on vaikka kesäreissua tänne päin. :)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!