keskiviikko 20. elokuuta 2014

Rajauksia



Jos joku on tässä kesän aikana miettinyt, enkö saa Ellua yhdessäkään kuvassa katsomaan kameraan, niin suhteellisen kasvottomissa kuvissa ei ole ollut kyse siitä. Päinvastoin, tytöstä on alkanut kehittyä oikea linssilude: "Kuvaa, kuvaa", ilmoittaa tyttäreni aina, kun kamera tai kännykkä kaivetaan esille. Ja jos äiti ei käykään kuvaushommiin, seuraa kysyvä "Mamma?". Juu, ei soiteta nyt mummille, vaikka aika usein soitetaankin.

Kun Ellu täytti vuoden, päätin vähentää likan kasvokuvia täällä blogissa. Aiemmin ratkoin lapseni naama + netti -ongelmaa merkkaamalla kuvia blogin nimellä, mutta sitten en enää jaksanut. Olen tyhmä (ja laiska) enkä jaksa merkitä muitakaan tänne laittamiani kuvia, ja tiedän ottavani sen riskin, että kuvia kopioidaan ja että ne saatetaan laittaa paikkaan, jonne en niitä haluaisi. Teen kuitenkin sensuuria lisätessäni kuvia tänne: henkilökohtaisesti en koe pahana, jos joku joskus käyttää esimerkiksi miun Nessebarista ottamaa maisemakuvaa jossain muualla, ja vaikka tutut Ellun kuvista tunnistavatkin, en koe, että puolittaisen naaman näkymisestä olisi tytölle mitään vaaraa.


 Niin kuvissa kuin muutenkin sosiaalisessa mediassa haluan kertoa Ellusta vain niitä positiivisia asioita. Vauvavuoden aikana hankaluuksista saattoi kertoilla vapaammin, koska ihan jokaisella on välillä vääntämistä alle vuoden ikäisen vaippapyllyn kanssa. Taaperot ovat jo isompia ja yksilöllisempiä, ja mie olen tehnyt valinnan olla kertomatta Ellusta mitään sellaista, minkä joku voisi tulkita ikävästi. Joku voi sen vuoksi pitää miun blogia vaaleanpunaisena huppapuppana jossa ongelmia peitellään, mutta bloggaajana miulla ei ole mitään velvollisuutta alkaa kertomaan asioita, joiden kertominen voisi harmittaa itseäni (tai Ellua) jossain kohtaa. Kuulostipa nyt julmalta, mutta tällä mie tämän itselleni perustelen. Jokainen saa miusta toimia juuri niin kuin haluaa, mutta tämä on miun, tämän blogin ja meidän perheen linja.

Toisaalta, eipä miulla olisi paljoa vuodatettavaakaan - Ellu on yleensä varsin hyväntuulinen taapero ja meillä on kaikki kunnossa. Ehkä haluaisinkin kertoa enemmän kaikista arjen haasteista, jos tuntisin musertuvani niiden alle?

Toinen puoli asiasta on miun työ. Teen töitä lasten ja heidän vanhempiensa kanssa ja töissä miua sitovat tietyt linjaukset ja kasvatusperiaatteet, joiden mukaan toimin. Työntekijänä tuen kaikenlaisia vanhempia heidän kasvatustyössään ja pyrin jatkamaan heidän lasten kanssaan sitä samaa, miten he toimivat kotona. Oman lapseni kanssa ja omassa kodissani toimin kuitenkin eri tavalla, ja vaikka miulla äitinä onkin paljon mielipiteitä kasvatusperiaatteista ja lapsiperhe-elämästä yleensä, rooli vaihtuu heti työpaikalla: se on se työminä. Vaikka äitinä jonkun toimintatapoja ihmettelisinkin, työntekijänä ihan aidosti hyväksyn ja kannustan. Eri alalla olevista tämä voi kuulostaa teeskentelyltä ja mutkikkaalta, mutta se kuuluu kaikkeen opetus- ja sosiaalialan työhön: töissä ei olla niin kuin kotona oltaisiin vaan pitää olla enemmän keskitienkulkija. Kotona keskitytään yhteen tai muutamaan lapseen, töissä heitä on huomioonotettavana parikymmentä. 

Tulikivenkatkuisia mielipidepostauksia miun blogissa ei siis nähdä, vaikka pilke silmäkulmassa niitä mielelläni kirjoittelisinkin. Joidenkin asiakkaiden ja työkavereiden kanssa niistä voisi aiheutua ristiriitoja. Tottakai mie saisin niitäkin halutessani kirjoittaa, kukaan ei ole kieltänyt, mutta mie en halua: moni nettiin kerran vitsilläkin laitettu asia voi olla ikävänä vastassa myöhemmin. Ja toisaalta - olen aika rehellisesti sitä mieltä, että jokainen saa tehdä kotona lapsensa kanssa ihan niin kuin lystää, kunhan koko perheellä on hyvä ja turvallinen olo.

 

Ei suoria kasvokuvia, ei hauskan ironisia ja kärjistäviä mielipidekirjoituksia, ei avautumisvuodatuksia, kun tyttö vaan kiukuttelee ja äiti ei jaksa. Toisaalta sitä ihan tavallista arkea, paljon kuvia ja rehellisyyttä siinä mielessä, että ei esitetä sitä, mitä ei olla.

10 kommenttia:

  1. Paljon samoja asioita on tullut täälläkin mietittyä. Toistaiseksi itse yritän muistaa merkitä kuvat blogin osoitteella mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo sille rintamalle.

    Ei sinun blogista ikinä ole saanut liian vaaleanpunaista kuvaa :) Blogi on vain pintaraapaisu, jokaisen päätettävissähän se on mitä pintaa tänne avaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulta meni jossain kohtaa siihen into, koin sen työlääksi enkä sitten löytänyt mieluista merkitsemistapaa. Aika usein haluaisin jakaa täällä jonkin ihanan hymykuvan, mutta yritän nyt pysyä tiukkana. :D

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjoituksesta. Olen aloittanut työt lasten ja heidän vanhempiensa kanssa ja minulle on ollut itsestään selvää, että olen heidän kanssaan samaa mieltä kasvatuksellisista asioista, vaikka en niitä omalla kohdallani ikinä toteuttaisikaan. Olen miettinyt, pidetäänkö minua mielistelijänä, mutta nyt tajusin, että sehän on minun TYÖminä. Lasten kanssa työskennellessä laittaa itsensä likoon ja antaa heille paljon itsestään, mutta kuitenkin säilyttäen ammatillisuuden ja vapaa-aikaminän erillään. Todella vaikeita asioita tuoda julki kirjoittaen, mutta sen vaan halusin sanoa, että tämä kirjoitus auttoi minua tajuamaan, että teen työtäni oikein. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos siulle kommentistasi ja kaikkea hyvää tärkeään työhösi! :) Itse tykkään ajatella, että antamalla itsestään paljon saa aina lopulta enemmän kuin antaa.

      Poista
  3. Blogisi on aivan ihana juuri tälläisenään! Se ei kaipaa tulikivenkatkuista viestintää tai arjen haasteita. Ainakin minä saan inspiraatiota ja hyvää mieltä täältä juuri tälläisenään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Miekin uskon, että tällaisille hiukan leikekirjamaisille blogeille on myös paikkansa tässä maailmassa. :)

      Poista
  4. Hyvä postaus! Uutena lukijana voin sanoa, etten edes tajunnut noiden kasvokuvien puuttumista, blogi on niin hyvä ilman niitäkin. Blogisi on tosi hyvä just näin, positivinen, muttei mikään ruusunpunainen. :) Meillä ollaan samoilla linjoilla noiden kasvokuvien kanssa, miehen pyynnöstä jopa hieman tiukemmalla linjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmilla vanhemmilla pitää kyllä saada olla sanansa sanottavana siitä, mitä lapsesta nettiin laitetaan - kiva, että tekin olette löytäneet toimivan yhteisen linjan!

      Ja kiva kuulla, että tämä ei nyt ihan liian lässynläätä ole. :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!