torstai 4. syyskuuta 2014

Patsaspuistossa (ja paljasta erikoisin nähtävyyskokemuksesi!)

Kun pari viikkoa sitten teimme reissun Savonlinnaan, pidimme kotimatkalla taukoa Parikkalan patsaspuistossa. Olin halunnut käydä tuolla jo pitkään ja kerranki tarjoutui mahdollisuus: koko visiitin ajan tihutti mutta saimme kuitenkin kierrettyä koko puiston.


 Lyhyesti kerrottuna kaikki puiston patsaat on tehnyt edesmennyt Veijo Rönkkönen, joka oli tuottelias ITE-taiteilija. Kotipuutarhaansa Rönkkönen loi lähes 500 patsasta, jotka esittivät pääasiassa erilaisia ihmisiä, tosin hyvin mielikuvituksekkaasti. Patsaita ympäröi runsas puutarha, ja ilmapiiri on todellakin ainutlaatuinen. Patsaspuisto on Suomen tunnetuin ITE-taiteen teoskokonaisuus, joten tällaisten lähiseututuristien lisäksi siellä piipahtaa kiinnostuneita ympäri maailmaa.



Runsaita patsasryhmiä katsellessa mieleen tuli monenlaista. Mieheni, teknisesti ajattelevana tyyppinä, ihmetteli, mikä ihme Rönkköstä on vaivannut kun hänen on pitänyt täyttää jokainen nurkka patsailla, jotka eivät edes ole klassisessa mielessä kovinkaan kauniita. Mie taas ymmärsin luomispakkoa hiukan paremmin, mutta hiukan sateinen sää veti mielen hiukan surulliseksi. Rönkkösellä ei ollut muuta perhettä kuin ennen häntä kuollut vanha äiti, ja hänen seuraelämänsä oli hänen omasta tahdostaan varsin olematonta. Oliko hän yksinäinen? Mitä hän yritti elämässään saavuttaa patsaita luomalla?


 Ehkä elämässä kaikessa ei tarvitsekaan olla järkeä. Joku rakastaa perinteisesti kauniita asioita, toista kiehtoo synkkyys ja jokainen saa onnistumisen elämyksensä eri asioista. Kuka voi arvottaa, kenen tuotos tai mielenkiinnonkohde on oikein? Ja toisaalta, moni nykyään elintärkeä tai maailmankuulu asia on syntynyt, koska jollakulla oli pakko selvittää, kokeilla tai luoda uutta. Rönkkösen patsaspuisto on nykyään ITE-piireissä maailmankuulu, ja ehkä siellä vierailu on innoittanut muita ITE-taiteilijoita ja tuonut ajattelemisen aihetta ja ideoita monelle.


Monesti pöytälaatikkokirjailijan tai käsityöihmisen ainakin salaisena toiveena on, että hänen ylöskirjaamansa asiat tai kädentaitojensa tuotteet säilyisivät tuleville sukupolville ja tuottaisivat näille iloa ja tietoa menneestä. Rönkkönen toivoi päinvastaista, sitä, että patsaat saisivat hiljalleen hajota. Aivan ehdoton hän ei toiveessaan ollut, ja puistoa säilyttämisestä huolehtii nykyään kannatusyhdistys.


Miusta on kiva poiketa ajomatkan varrella aina vähän muualla kuin ABC:lla ja nähdä erilaisia, tuntemattomampia paikkoja. Patsaspuistoa googletellessani löysin oikein mielenkiintoisen Suomi Tour -sivuston, jossa  esitellään hiukan tuntemattomampia nähtävyyksiä ja muita erikoisuuksia. Kannattaa käydä vilkaisemassa! 

Patsaspuisto-visiitistä on nyt pari viikkoa, mutta en oikein vieläkään tiedä, mitä ajatella noista patsaista ja Rönkkösen tarinasta. Olen kuitenkin iloinen, että puisto on saanut säilyä ihmisten ihmeteltävänä - sinne on vapaa pääsy, mutta vapaaehtoinen pääsymaksu on enemmän kuin toivottava puiston säilyttämiseksi. 

Tämä taisi kyllä olla erikoisin paikka, jossa vierailimme tänä kesänä. 

Mikä on ollut erikoisin nähtävyys tai paikka, johon sinä olet Suomessa törmännyt? Vinkit kehiin ensi kesästä saa jo haaveilla! ;)

12 kommenttia:

  1. Noilla huudeilla on tullut liikuskeltua, mutta ikinä en oo patsaspuistossa pysähtynyt. Ehkä joskus pitäisi.

    Hirveän paljon kiinnostavammaksi patsaat teki tuo Rönkkösen elämäntarina. Tuli tätä lukiessa vähän samanlainen tunne, kuin silloin kun kävin Kittilässä Kalervon Palsan kotitalon pihalla sekä Särestöniemessä. Että mitä sitä on ihmisen mielessä liikkunut, kun jotain tuollaista luo? Ja onko nämä taiteilijat olleet yhtä yksinäisiä kuin millaisen kuvan heistä jotenkin saa. Samaan aikaan jotenkin surullista ja hyvin hienoa. No nyt alkaa ajatus karata mutta kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä pysähtymisen arvoinen paikka, pakottaa ajattelemaan.

      Kiinnostavalta kuulostaa myös Palsan koti! Hänen taiteestaan voi olla montaa mieltä, mutta elämäntarina on kyllä kiinnostava.

      Poista
  2. Tuttu paikka monesti on tullut käytyä ja jo lapsena nuo patsaat tekivät vaikutuksen minuun. En kyllästy koskaan kiertämään tuota aluetta läpi ja jaksan ihastella patsaita kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Mies kyllästyi jo toisella käynti kerralla, mutta se ei ymmärräkkään taidetta. ;)
    Mehän käytiin viime kesänä patsaspuistossa http://minttu-mietteet.blogspot.fi/2013/08/parikkalan-patsaspuisto.html
    Me koitetaan kanssa etsiä aina jotain erikoisempia taukopaikkoja reissuillamme kuin perus abc.t. Inhottaa kun niitä on kaikkialla ja pienet mukavat huoltoasemat ovat kadonneet kahviloineen katukuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tuolla Savonlinnan tien varrella oli monta lappua luukulla, ja Helsinkiin päin mentäessä on moni tuttu asema muuttunut ABC:ksi. Tosi ikävää - yritetään pysähtyä kaikkialla muualla, mutta joskus on pakko käydä oranssikeltavihreässä ja aina sen jälkeen harmittaa.

      Poista
  3. Aika hauska paikka! Se on piristävää käydä aina välillä jossain vähän vieraammassa paikassa ja poiketa tutuilta reiteiltä :)

    VastaaPoista
  4. Tuo on illalla ehkä vähän pelottava paikka. Tuli vaan mieleen.

    VastaaPoista
  5. Enpäs ollut ikinään kuullutkaan tuollaisesta paikasta. Alkoi kyllä hieman kiinnostamaan, nuo olisi mielenkiintoista nähdä ihan livenä. :) Aikamoinen määrä noita patsaita kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä oli ällistyttävä määrä mahdutettuna isoon pihaan , se ei mitenkään välity kuvista. Hämmentävä, mutta hieno paikka!

      Poista
  6. En ole ikinä kuullutkaan koko paikasta, mutta oikein käymisen arvoiselta vaikuttaa. Ei ihan noilla seutuvilla yleensä liikuta, mutta jos tuonne suunnalle satutaan, mennään kyllä. Minustakin on surullista, miten monet pienet huoltoasemat on kuolleet, kun ABC:t on yleistyneet. Suosin niitä pieniä, jos vain mahdollista. Esimerkiksi mun pappalaan mennessä on matkalla aivan ihana pieni huoltasema ja kyläkauppa, jonka lastenhoitohuoneessa oli tarjolla vaippojakin. Kerran kun käytiin, ollaan joka kerta pysähdytty molempiin suuntiin menessä sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, pitää kannattaa pieniä ja paikallisia! :) Mekin törmättiin noin hyvään palveluun kun käytiin kesällä pikkupaikkakunnan ravintolassa, ja ravintolan puolella oli isoin ja monipuolisin leikkipaikka jonka olen ikinä nähnyt. Nyt olen yrittänyt patistaa tuttuja sinne syömään että tuo ravintola pysyisi pystyssä.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!