perjantai 26. syyskuuta 2014

Roskakuski, maailmanpelastaja vai runotyttö?

Olin eilen kaverini kanssa Reiman klubi-illassa kuulemassa hiukan ulkovaatteista ja samalla oli aikaa kiertää myymälä kunnolla läpi - lapsivapaahan se on lapseton käynti lastenvaatekaupassakin. ;)


Ellulla ei ole ollut vielä yhtään Reiman haalaria tai takkia, eikä tule olemaan ensi talvenakaan: en ole mitenkään reimavastainen, mutta aiempien vuosien mallit eivät ole oikein miellyttäneet ja ensi talveksi on jo tamineet ostettuna toisilta merkeiltä. Olen kuitenkin kuullut paljon hyvää erityisesti Reiman kulutuksenkestävyydestä, joten ehkä ensi talveksi meillekin hankitaan Reimaa soraisia päiväkodinpihaulkoiluja varten.

 Reiman mallisto on ainakin monipuolinen, haalaria ja taminetta löytyy monenlaiseen tyyliin ja tarpeeseen. Kiertelyn lomassa bongailimme kaverini kanssa mieluisia vaatteita ja aika hyvin kumpikin tunsi jo toisensa lastenvaatemaun. Ennen sitä osteli vähän mitä sattui, mutta nykyään miulla on tietty mielikuva siitä, millaiset vaatteet sopivat Ellulle ja millaiset eivät. Miun mielikuva tytön persoonasta on luonnollisesti aika puolueellinen, ja siksi onkin vähän kinkkistä ajatella, että nähdessään miun vaatettaman tytön vieraatkin ihmiset muodostavat hänestä ennakko-odotuksia juuri vaatteiden perusteella.

Lasten pukemista eri väreihin on ihan tutkittukin, mutta olen tehnyt mammatieteellisiä havaintoja myös arkielämässä: lilaan haalariin pukeutunut Ellu olisi kelvannut roskakuskin apumieheksi (ja tämä oli siis aito kohteliaisuus) ja kun tytöllä oli vaaleanpunainen paita ja samansävyinen hiuspinni, lähes jokainen kaupassa vastaan tallannut mummo halusi tulla kertomaan, kuinka suloinen tyttö oli - näin ei ollut koskaan käynyt meillä kovin suosituissa mustavalkoisissa tai keltaisissa vaatteissa, niissä Ellu on ollut niin iloinen ja reipas.

En nyt löytänyt muistelemaani tutkimusta, mutta siinä todettiin, että tummiin väreihin pukeutuneet lapset miellettiin reippaiksi ja erityisesti vaaleanpunaiseen puetut herkiksi. Muistelen jopa nähneeni jossain lukuja, joissa vaaleanpunaiseen vaatetetut tytöt saivat päiväkodissa enemmän syliaikaa kuin pojat tai ei-perinteisiin-tyttöväreihin puetut tyttölapset. 

Millaisiin kommentteihin te olette kohdanneet lasten pukeutumisessa? Tai lapsettomat, luetteko lapsesta mielikuvia tämän vaatteiden perusteella?

Reimalta löytyy tähän talveen seuraavanlaisia, kivoja vaatteita. Yhdistelmät ovat omiani ja siksi kovin yllätyksettömiä, Reimalla olisi kyllä myös paljon kuviollisia haalareita - mitä nämä voisivat viestiä niiden käyttäjästä?


 



 Taaperothan eivät osaa vielä kertoa omista vaatemieltymyksistään, muutoin kuin ehkä osoittamalla sormella sattumanvaraista vaihtoehtoa, joten me vanhemmat kerromme lapsiamme pukemalla aika paljon itsestämme: jos emme ihan suoraan noudata omia mieltymyksiämme, niin julistamme ainakin, millaisena näemme jälkikasvumme ja millaisina halusimme muiden näkevän hänet. Iloinen ja energinen retrolapsi, kiltti ja herkkä pompdeluxtypy, porukasta edustava ja omaa tietään kulkeva mainiotyyppi tai ehkä jotain ihan muuta. Mutta ei se väärin ole, ainoastaan aika mielenkiintoista - pakkohan meidän on jotenkin lapsemme vaatettaa, ja tietenkin se tahdotaan tehdä mieluisalla tavalla. Itse ainakin olen järkeillyt, että omia ovat sekä rahani että lapseni, jolle toistaiseksi on ihan sama, mitä äiti kaappiin ostaa.





14 kommenttia:

  1. Mä en oo hirveemmin saanu kommentteja lasten pukemisesta. Ainut mihin oon kiinnittäny huomioo, kun lapsilla on välillä ostos+ravinolta reissuilla hienommat vaatteet, niin nuorilta vanhemmilta tulee välillä kommentteja kassajonossa "ihanat vaatteet" ja nuorien on huomannnu enempi kiinnittävän huomioo tälläsiin vaatteisiin, kun taas vanhemmat mummelit ei yleensä oo kommentoinu vaatteista mitään, sitä vaan jos Pimu on kärryissä hymyilly ja virnuille takanaolijoille :D

    Yks päivä ulkona Pimulla oli päällä valkonen takki, jossa on erivärisiä raitoja, mustat ulkohousut ja harmaa pipo. Eräs toinen äiti sano tytölleen kauempana " niin siinä on pieni poika". Sen jälkeen kun katselin Pimun päällä olevia vaatteita, niin kyllä ne ehkä ennemmin pojan vaatteilta näyttikin, niistä ainakin ketkä kovin lokeroi lapsen sukupuolta vaatteiden perusteella. Ei sillä että näkisin sitä pahana/olisin ottanu sen pahan, noin pieneistä sitä sukupuolta on vaikee muuten arvella, muutakun juuri vaatteiden perusteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Ellua luullaan silloin tällöin pojaksi kun meillä on vihreät rattaat ja ulkoiluissa on nyt usein ollut päällä farkut ja jokin unisex-yläosa: miua se ei haittaa, mutta olen yrittänyt opetella puhumaan Ellulle vieraista lapsista että "hei, tuoltahan tulee uusi lapsi" tai "älä ota toiselta lapiota" ja jättää sukupuoliarvailut vaatteiden perusteella tekemättä vaikka olisinkin kuinka varma.

      Poista
  2. Kivan näköisiä noi Reiman haalarit, mä vaan en halua sitä tukea sen yhden tehtaansortumis-dokkarin nähtyäni :(

    J:lla on vaatteita kyllä niin laidasta laitaan -on retroaväriä, on kirkasta, on vaaleanpunaista ja on tummaa.... Mutta eniten kommentteja on kyllä tullut sen retromaisesta ruskea-oranssista nallehaalarista :) Vaaleanpunaiseksi en J:aa miellä, mutta on sillä tyttönä sitäkin väriä "oltava" :) Nyt on kyllä tekeillä sille ihan poikakankaasta mekko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, hyvä huomio. Mie en perehtynyt silloin uutisointiin koska noh, meillä ei ole ollut Reimaa ja aiempien vuosien haalarit eivät niin ole miellyttäneet. Pitänee googletella asiaa: toisaalta myönnän auliisti, ettei miulla ole hajuakaan, miten huonoissa oloissa meidän ensi talven haalarimerkit on ommeltu. Noloa. Pitäisi yrittää muistaa ja jaksaa selvittää näitä juttuja muutenkin kuin vain uutisotsikoista.

      Miekin tykkään monesti niistä mallistojen "poikamaisemmista" kankaista ja sitten olen harmistunut, kun niistä ei tule valmiina mekkoa eikä mitään peruspaitaakaan vaan viimeistään resoreissa kiljutaan, että "tää ois nyt sitten TYTÖLLE/POJALLE". Itse ompelemalla saisi kyllä aina mieluista!

      Poista
  3. Samoja ajatuksia pyörii täälläkin. Meillä käytetään "tyttöjen", "poikien" sekä neutraaleja värejä. Välillä ärsyynnyn, kun pojaksi lapsemme tietävät naureskelevat lapsemme pinkeille vaatteille. Miksi tyttömäisyys pojalla on negatiivinen piirre? poikamaiset tytöt kyllä suodatetaan. Tasa-arvoa toitottava yhteiskunta tuntuu edelleen leimaavan sen tyttömäisyyden pojalla heikkoudeksi. Inhoan oletuksia, sitä että tytön/pojan pitäisi olla tietynlainen, siksi välttelen myös lapseni vaatetuksessa sortumasta värikoodaukseen. Meillä saa käyttää kaikkia värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tänään pohdittiin suht samaa asiaa kaverini kanssa (isä vähän kohotteli kulmiaan jos poikataapero laittoi rannekorun ja huivin, ensin oli heheheh ja sitten "no mutta mutta"..). Tytön on ilmeisen ok pukeutua siniseen, mustaan ja vaikka autokuoseihin, mutta pojalle erityisesti se vaaleanpunainen on nounou.

      Ihailen kyllä siun tapaa pukea teidän poitsun värikkäästi! Itse uskoisin noudattavani samaa tapaa (koska mieskin käyttää paljon esim. punaista), mutta en tiedä, mikä sitten olisi käytäntö.

      Poista
    2. no en mä itsekään ole kaikista oletuksista ihan vapaa, mutta yritän silti tarjota lapselle monipuolisia vaihtoehtoja. Ei hän tietystikään niistä itse vielä mitään ymmärrä, mutta silti. Pari kertaa oon vaatekaupassa ja kirppiksellä "päässyt" todistamaan tilannetta kun poikalapsi (?) on halunnut paidan sieltä "tyttöjen" puolelta ja sitten äiti on tyrmännyt että ei tollasta kun se on TYTTÖJEN vaate ja sitten ehdottanut jotain sieltä poikien puolelta tyyliin "eikös tämä olisi paljon kivempi". Sillon on tullut vähän paha mieli, kyllä aikuisten ajatusmaailma on välillä tosi ahdas.

      Poista
  4. Mä en olekaan ajatellut, että viestittäisin vaatteiden värillä pojan persoonaa. Eniten ne ehkä viestittää siitä mistä itse pidän, sillä minähän ne olen valinnut. Pidän enempi kaikista maanläheisistä väreistä. Poika on enempi juuri tuollainen pirteä ja energinen, mutta se näkyy hänessä varmasti ilman, että sitä pitäisi vaatteiden värillä korostaa ;) Ostan siis pojalle vaatteita, jotka näyttää omaan silmään hyvältä, sen enempää miettimättä. Sitten myöhemmin, kun hän osoittaa kiinnostusta, saa poika tottakai itse valita mieleisensä vaatteet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ehkä ole tietoista korostamista, mutta ainakin tyttölasten äitien keskuudessa kuulee aika usein, että "tuo ei ole yhtään Maijan tyylinen" tai "tuo näyttäisi Iinan päällä ihan hassulta" vaikka kyse on taaperoista ja esim. vaaleanpunaisesta hameesta.

      Mie odotan ehkä hiukan kauhulla tuota omaa tahtoa ja sitä, että Ellu alkaa päättämään vaatteistaan - koska niinhän hän sitten saa tehdä. PinkkipinkkiPINKKI-prinsessakausi puistatuttaa miua jo valmiiksi..

      Poista
  5. Sen vaaleanpunaisen takiakkohan minusta tuli ujo, hiljainen ja kiltti tyttö, kun äiti puki mut pienenä aina vaaleanpunaiseen kunnes löysin voimaannuttavan vihreän. Tosin äitin kautte senkin ja ensin mintunvihreän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, tuskin tässä selkeää yhteyttä on, mutta jos lasta kohdellaan tietynlaisena, niin kai hän alkaa itsekin mieltää niitä ominaisuuksia itseensä tai ainakin ahdistuu, jos ei sovi itselleen ajateltuun muottiin? Aamukahvipsykologiaa, en oikeasti tiedä.

      Siun ja vihreän suhde on kyllä mielenkiintoinen - ihanaa, että olet niin vahvasti löytänyt oman värisi!

      Poista
  6. Tosi mielenkiintoinen postaus. En ole jotenkin ajatellutkaan asiaa tuolta kannalta, mutta kyllä minuun se herkkyys vetoaa, että ehkäpä siksi Pomp on suosikki :) Mulle ei ole tullut muita kommentteja Annin vaatteista kuin, että ovat söpöjä tai ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vaatekommenttiklassikko on "ihan kuin olisi juhliin menossa" vaikka miusta vaatteet eivät edes ole erityisen hienot. :D Tätä kuulee erityisesti pompeista.

      Poista
  7. Hahaa, mun lempiaihe!!! :D
    Nyt viime aikoina ei ole tullut uusia kommentteja Idun pukeutumisesta, mutta odottelen niitä mielenkiinnolla. Taidan itse puhua muista lapsista Idulle "toisina vauvoina" tai "toisina lapsina" vaikka välillä tietysti (isompien kohdalla etenkin) se sukupuoli pompsahtaa esiin. Helpointa kyllä itsellekin on puhua vain vauvoista ja lapsista, koska eihän sitä sukupuolta aina tiedä. Eipä sitten tule lokeroitua väärinkään, kun pysyy neutraalissa ilmaisussa.

    Välillä on miettinyt, että entä jos Itu olisi ollut poika. Miten hänet silloin pukisin? Todennäköisesti melko samalla tavalla, mekot poislukien. Värjäsinhän äitiyspakkauksen valkoiset vaatteetkin etukäteen punaiseksi ja lopputulos oli aika hailakka. Että sillä olisi sitten menty joka tapauksessa.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!