tiistai 9. syyskuuta 2014

Taapero kommentoi taidetta



Olen nyt äitiyden myötä ollut sitä mieltä että alle kolmivuotiaiden kanssa liikkuvien pitäisi päästä ainakin puoli-ilmaiseksi joka paikkaan: uimahallin allasta, ravintolan ruokapöytää ja museon lattioita tulee kulutettua ainakin puolet vähemmän kuin keskivertoasiakas, koska pieni ihminen jaksaa olla onnellisen innoissaan vain hetken kerrallaan. Ellu nauttii täysillä uusista paikoista, mutta ei luonnollisesti vielä pysy pitkiä hetkiä paikallaan - joka nurkka tulee kyllä nähdyksi ja mukavaa on, mutta kauhean montaa sekunttia niitä ei ihastella. Tosin, taapero ottaa ilon irti sellaisestakin, minkä aikuiset ohittavat: ikkunoista, hauskoista varjoista lattiassa, penkille kiipeilystä ja kaiusta. Ja harva halailee tai pussailee vaikka venäläisten kissamaalausten katselun lomassa. 

Kävimme Ellun kanssa ilmasena museoperjantaina katsomassa hiukan ITE-taidetta ja puolalaista nykykansantaidetta. Ellua kiinnostivat tietenkin eläinaiheet ja oli kiva juttu huomata, kuinka monen taiteilijan mielestä juuri kissa on kuvauksellinen olento.

Pahoittelut surkeista kuvista, järkkäri oli kotona. 



 Haluaisin ajatella, että pienenkin lapsen voi viedä museoon, jos sen ottaa rennoin ottein. Visiitti ehkä kestää sen viisitoista minuuttia, josta viisi vietetään vilkutellen omalle varjolle jossain nurkassa, mutta kukapa sitä voi arvioida, saiko museoviisiitistä enemmän irti kaikkea lapsen silmin ja tasapuolisesti katseleva Ellu vai taiteeseen perehtynyt eläkeläinen. Kumpikin nauttii omalla tavallaan: me keskityimme bongailemaan eläimiä ja muita tuttuja juttuja tauluista ja veistoksista. Jokainen ansaitsee kuitenkin museossa rauhan katsella teoksia ja jos jollekulle sattuu itkupotkuraivari-päivä, on hänet syytä poistaa tilasta - eikä teoksiin saa kukaan koskea, eikä ainakaan kiivetä. Pieni tömistely ja satunnainen, ihastunut kiljahtelu sallittakoon. ;)

Ellun sanoin: "Haaja (harja). Tytto. Kukkuu (nukkuu). Hattu. Liitu (lintu). Puu--- eeeeei, haaja!" Paljon harjoja siis.

Reissumme päätarkoitus oli käydä viereisessä Etelä-Karjalan museossa katsomassa This is lake Saimaa calling -näyttelyä. 

Mediataiteilija ja valokuvaaja Kai Kuntolan näyttely This is Lake Saimaa Calling tutkii nykyteknologian suomia mahdollisuuksia esittää ja taltioida ympäröivää lähiluontoamme. Näyttely koostuu Kai Kuntolan Nokia-matkapuhelimella kuvaamista valokuvista ja videoinstallaatioista.

Kuntolan teosten lisäksi näyttelyssä oli tietoa saimaannorpasta ja Saimaasta sekä mm. ”Saimaan suurisilmäinen sukeltaja” –norppafilmi, jonka luvattiin olevan herkistävä. Filmejä, vettä ja eläimiä - uskoin tämän olevan (pian) puolitoistavuotiaastamme oikein kiinnostavaa, joten lykkäsin rattaat toisesta museonovesta sisään. Mieskin ehti töistä mukaan tähän näyttelyyn.



Näyttely oli oikein vaikuttava ja herkistäväksi mainostettu norppafilmi oli oikeasti liikuttava. Ellukin jaksoi ihastuneena katsoa hiukan yli neliminuuttisen filmin asiantuntevasti kommentoiden. Filmin voi käydä katsomassa Youtubesta.


"Vettä. Ooo! Hui! Kiikaa (norppa heilutti pyrstöön). Uiiii. Kukkuu (=nukkuu). Vettä. KALA! Kala kala kala!"

Lajintunnistus taisi olla hiukan haastavaa, koska viiksekkään kuutin uidessa lähikuvaan Ellu ilmoitti riemukkaasti "MAAAAAU!". Muillakin museovierailla oli hauskaa. Selitin, ettei se nyt ole kissa, vaan norppa. "Kala?", mietti Ellu kulmat kurtussa, mutta maisteli sitten jo "hyyje"-sanaa.

Kuvan saanee klikattua isommaksi: saimaannorpalla ja ihmisellä on sama verenpaine!

Kai Kuntolan kuvat ja filmit olivat vaikuttavia, ja näyttely oli oikein mukava vierailupaikka. Lapsetkin oli mukavasti huomioitu:

Muistoksi sai värittää kuvan saimaannorpasta

Vaikka asummekin täällä Saimaan rannalla, on perheemme suhde Saimaaseen aika etäinen. Mies on kotoisin merenrannalta, mie taas pikkujärvien ääreltä. Saimaa on se eksoottinen paikka, joka näkyy satamassa ja jonne voi mennä kesäiselle järviristeilylle ja jonka kautta pääsee viisumivapaasti Viipuriin. Saimaannorppa on kuitenkin eläimenä oikein sympaattinen ja Saimaa ainutlaatuinen ympäristö, josta muidenkin kuin Saimaan saarissa asuvien tai lomailevien  kannattaa pitää huolta. Kaikki varmaan tietävätkin, että saimaannorppa on erittäin uhanalainen: norppia on vain 310. Verkkokuolemien lisäksi norppia uhkaa ilmaston lämpeneminen vähälumisine talvineen.



Ite-taidetta pääsee näkemään Etelä-Karjalan taidemuseossa 14.9 saakka ja This is lake Saimaa calling -näyttely on Etelä-Karjalan museossa 28.9 asti, vinkiksi paikallisille!

4 kommenttia:

  1. Saimaa näyttely rupes kiinnostamaan ja tuo youtube pätkä...Oli kyllä hellyyttävä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä hieno pieni näyttely, suosittelen!

      Pyyhin ihan silmiäni tuosta filmistä, saimaannorppa on kyllä jotenkin ihmismäinen olento. :)

      Poista
  2. Haha m oon ihan samaa mieltä et alle kolme vuotiaiden kanssa vähintään puleen hintaan :D Just maksat hirveen hinnan jostain ja taapero on 15min innoissaan, sit alkaa tylsähuuto ja lähdetään pois. Money well spend.

    http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, lapsen mukana kulkevan vanhemmankin pitäisi päästä lastenlippuhintaan!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!