maanantai 13. lokakuuta 2014

Kiitos Maisa, ja muut lastenkirjojen sankarit

Meillä koettiin taannoin kylpykammo.

Ellun kaveri oli ystävällisesti syöttänyt tytölle tämän tottumustasoa aikamoisen paljon enemmän rusinoita - se ilmeisesti laukaisi uskomattoman ärhäkän ja myös kipeän vaippaihottuman. Ihottuma oli mielestämme jo parantunut kun tuli kylpyilta, mutta kesken kylvyn tyttö ponnahti kivuliaasti huutaen seisomaan ja oli aivan kauhuissaan. Takalistoa oli ilmeisesti alkanut kirvelemään.

Seuraavalla kylpykerralla Ellu tarrautui miuhun kuin hengenhädässä ja kieltäytyi menemästä ammeeseen. Pysyin itse rauhallisena ja yritin näyttää, miten kivaa vesi onkaan ja kuinka ankatkin uivat siellä jo niin iloisina ja oioi, mutta ei. Amme oli täysi kauhistus. Suihkuun selvittiin jotenkuten.


Järkeilimme miehen kanssa, että Ellu yhdistää nyt kivun ja ammeen vaikka ihottuma oli parantunut aikapäiviä sitten. Pakottaminen kylpyyn olisi mielestämme vain pahentanut tilannetta, mutta kokeilimme vaihtaa kylpyammeen tilalle Ellun ulkoammeen: jospa kauhu liittyisikin vain tiettyyn ammeeseen? Tämä logiikka toimi tasan yhden kerran, toisella kerralla kylpyyn meno oli taas ihan mahdotonta. Piilotimme ammeen koska sitä mulkoiltiin vihaisesti aina kylppärissä käydessä ja peseydyimme sitten vain suihkussa ja saunan lauteilla vadista vettä kauhoen.

Annoimme tilanteen tasaantua koska pelkäsin, että pahimmassa tapauksessa tästä tulisi kammo vettä ja kaikenlaista peseytymistä kohtaan. Tultaisiinhan sitä toki puhtaaksi saunassakin, mutta Ellun iltakylvyt olivat olleet näppäriä ja tyttö oli aiemmin itsekin nauttinut ammeessa puljaamisesta.

Sitten tuli Maisa.


Maisa on siis nimikkokirjojensa hahmo, nelivuotias hiiri. Kirjat ovat ihanan värikkäitä ja niissä Maisa puuhaa kavereittensa kanssa kaikenlaisia lapsille tuttuja mutta sopivan jänniä asioita: Maisa lähtee lomalle, seikkailee kaupungissa, käy museossa ja menee uimahalliin. Meillä on ollut Maisoja lainassa kirjastosta jo pitkään, mutta noin kuukausi sitten Ellu rakastui Maisaan ja hahmosta tuli täysin tytön lemppari. Ellun lempikirjaksi muodostui kirjastosta lainattu Maisa opettelee uimaan ja kirjan innoittaman hän alkoi viedä duploukkeleitaan lavuaariin "uimaan". Tyttö alkoi myös muistella sitä, kuinka olimme käyneet kaverin ja tämän äidin kanssa uimahallissa (uskomatonta, lapseni pystyy palauttamaan mieleensä yli kuukauden takaisen jutun).

 

Yhtenä iltana puuhasimme kylpyhuoneessa ja Ellu osoitti nurkkaan piilotettua ammettaan.

"Uimaan. Maisha. Uimaan." 
"Niin, Maisa meni uimaan."
 "UIMAAN!" Ellu ilmoitti ja alkoi nykiä housujaan pois jalasta. 
"Aaa, haluatko sie mennä uimaan niin kuin Maisa?" (Jesjesjesjes!)

 Odotin epäröintien alkavan viimeistään sillä hetkellä kun vesi alkaa valua ammeeseen, mutta ei. Ellu meni "uimaan", läiskytteli tyytyväisenä pitkän tovin, antoi pestä itsensä ja halusi iltasaduksi (tietenkin) uimahallikirjan. Äiti oli onnesta soikea ja ihmetteli lastenkirjojen mahtia.

 

Satukirjojen avulla voi käsitellä vaikka millaisia hankalia tilanteita lapsen elämässä. "Miina ja Manu hammaslääkärissä" motivoi yhden ystäväperheen lapsen onnistuneelle hammaslääkärikäynnille ja toisessa perheessä luetaan tällä hetkellä kirjaa "Tomppa ja mummolan yö" treeninä yökylää varten. Lapsille lienee helpottavaa nähdä ja kuulla, kuinka hiukan jännä tai uusi juttu tapahtuu jollein toiselle, ja että kaikki voi mennä hyvin ja hommasta jää hyvä mieli. Lastenkirjojahan löytyy melkein aiheesta kuin aiheesta: kiusaamisesta, tutista luopumisesta, avioerosta, pikkusisaruksen syntymästä ja vaikkapa siitä, kuinka äiti menee kauneusleikkaukseen.

Maisa on tosiaan nyt Ellun suuri rakkaus. Ja äidin. Kiitoskiitoskiitos.  


Maisa menee päiväkotiin -kirjakin löytyisi, mutta sen brittiläinen näkemys päiväkodista ehkä enemmänkin sekoittaisi kuin auttaisi Ellua. Pitänee hankkia jostakin Oona & Eetu - päivä hoidossa tai Tomppa ja Kissantassut -kirja, ne kertovat enemmän suomalaisesta päivähoidosta. Tosin isä saa lukea niitä Ellulle, äitiä alkaisi vain itkettämään. 


Oliko teillä, tai onko lapsillanne, satuhahmolemppareita? 



12 kommenttia:

  1. Meillä oli kovassa käytössä, toki vähän vanhempana, Maisan talo tai Maisan koti - niminen pahvinen nukkekoti. Se on kirjan näköinen, mutta aukeaa ihanaksi kodiksi. sieltä löytyy vessapytyt ja kaikki. Voi olla, että sinullakin on ollut sellainen.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin tainnut jossain kaupassa nähdä sellaisen! Pitääkin varmaan ostaa varastoon kun seuraavan kerran sattuu kohdalle. :)

      Itselläni ei ollut sellaista, ja jotenkin jäin itse lapsena Maisasta paitsi: Maisa taisi kuulua Pikku Kakkosen ohjelmiin kun nuorin siskoni oli Maisa-iässä.

      Poista
  2. Maisa on meilläkin suosiossa, samoin Puppe ja Muumit. Ehdoton suosikki on kuitenkin Richard Scarryn Tipu Topakka, joka pitää lukea moooonta kertaa päivässä *huoh* :D En tiedä, ymmärtääkö lapsemme kirjojen sanomasta vielä yhtään mitään, mutta ainakin hän kuuntelee satuja tosi mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat suosikit meilläkin, Puppe on tehnyt luukkuineen lähtemättömän vaikutuksen ja Ellu osaa jo jotkin repliikitkin ulkoa - se kertonee jotain, paljonko niitä lemppareita luetaan. Huoh tosiaan! :D

      Poista
  3. Kävipä hauskasti, on ne satuhahmot melkoisia sankareita. Niin lapsien kun vanhempien :)

    VastaaPoista
  4. Vau! :) Olipas hienoa, että tytön ammekammo helpottui kirjan motivoimana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä eteenpäin suuntaan aina kirjastoon kun elämässä tulee haasteita. Onkohan kukaan kirjoittanut "Matti Myyrä pukee itse"-kirjaa?

      Poista
  5. Vitsi, ei voi kuin ihailla, miten hienosti toimitte tuon kylpykammon suhteen. Ja toki tuuriakin oli mukana! Mahtava Maisa!

    Maisan kotia minäkin tulin suosittelemaan! Minulla oli se omana ja nyt käytän töissä (tosin uuttaa painosta). Vähän vanhempana se olisi Ellulle varmasti mainio.

    Minä rakastin pienenä Tiheikön väki -kirjoja. Olin tosin Ellua vanhempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää pitää tuo Maisa-kirja -mielessä, ja siitä voisi itsellekin olla joskus ammatillista hyötyä. :)

      Tiheikön väki on itselleni vierasta sakkia, (ihanan) kuvituksen toki tunnistan. Pitääkin perehtyä niihin Ellun kasvaessa!

      Poista
  6. Hauska sattuma, että juuri aloitin blogissani esittely sarjan lapsuuteni satu ja kuvakirjoista. :)
    Tervetuloa kaikki lukemaan ja muistelemaan 80-lukulaisen lapsen satukirjoja. http://minttu-mietteet.blogspot.fi/2014/10/lapsuuteni-satu-ja-kuvakirjat.html
    Itse luin muksuna niin paljon erilaisia kirjoja, että on vaikea nimetä mikä olisi ollut yksi lemppari ehkä Puppe-koira. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä kurkkimassa! Oikein kiva sarja, hauska muistella omaa lapsuutta!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!