lauantai 11. lokakuuta 2014

Tyttöjen päivän kakku


Äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaan aikana on ollut aikaa miettiä lapsen asioiden lisäksi myös omia pikkujuttujaan, joille ei opiskelujen ja töiden lomassa ole ihan niin ollut sijaa. Kotoa poistuminen ei ole niin mutkatonta kuin ennen lasta, eikä aikaakaan aina ole enemmän, mutta aivokapasiteettia sen sijaan on. Tykkään elää periaatteella vierivä kivi ei sammaloidu ja tässä kotonaoloaikana olen halunnut opetella (äitiyden lisäksi) niitä juttuja, joille ei aiemmin ollut elämässä tilaa. Olen tutustunut ompelukoneeseen, virkkuukoukkuun ja kakkuihin.


Kaikki kauniit asiat, sisustus, lastenvaatteet, joulu ja askartelut ovat miusta ihania, ja leipomisestakin olen aina pitänyt: kakkujen koristeluhan on hiukan kuin askartelua tai tuunaamista. Harmi vain, että elintarvikkeet eivät aina käyttäydy niin kuin savi tai maali, vaan kermat ja sokerimassat voivat olla aika kimurantteja tapauksia. Visio päässäni on aina paljon hienompi kuin se todellisuus kakkulautasella.

Kakun koristeena on värjättyä kermavaahtoa, välissä puolukkaa, Punaposki-pilttiä ja valkosuklaavaahtoa, kostutus marjamehulla (vaniljasokerilla maustettu maito olisi kyllä ollut esteettisempi vaihtoehto). 

Harjoittelua hiukan haittaa se, että (teko)syitä kakun leipomiseen on suht harvoin. Tänään koristelin kakun tyttöjen päivän (ja Ellun E.-kummin visiitin) kunniaksi ja vaikka kakussa olisikin rutkasti parantamisen varaa, lämmitti mieltä, kun kummitäti nappasi kaakusta kuvan ennen leikkaamista.


Tämä olkoon samalla myös blogin kolmivuotiskakku - tämänhetkisessä härdellissä olin unohtanut, että blogini vietti kuun alussa syntymäpäiviään. Bloggaaminen on ollut miulle tärkeä harrastus: on mukavaa miettiä kuvia ja kirjoitella tekstejä, saada kommentteja ja lukea toisten blogeja. Vähän kuitenkin on ilmassa tunnelmia siitä, että tämä blogi tällaisenaan vetelee viimeisiään ja tiedossa on jotain muuta. Tai saas nyt nähdä. Olemmehan me olleet ostamassa taloakin ihan kohta koko tämän blogin olemassaolon ajan, eikä sekään ole vielä tapahtunut. Mie ja miun elämä on kuitenkin muuttunut niin paljon tässä kolmessa vuodessa, että jonkinlaiselta puhtaalta pöydältä aloittaminen kiinnostaa.


Ihanaa viikonloppua, ja mukavaa tyttöjen päivää!

16 kommenttia:

  1. Oikein paljon onnea kolme vuotiaalle blogille! :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kakku! :) Mä niin samaistun tuohon, että intoa ja visiota olisi, mutta ainekset nyt ei vaan jostain syystä käyttäydy aina kuin pitäs :D Kermavaahto on varsinkin sellanen mikä lähes joka kerta tuottaa päänvaivaa.. no mutta harjoittelua ja harjoittelua.. ;)
    Onnittelut kolmevuotiaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kermavaahdon kanssa pitää olla nopea ja päättäväinen, tai sitten pitää ainakin puolet jääkaapissa ettei pehmene liikaa. Tässä alkaa oppia! :D

      Poista
  3. Aivan ihana kakku. Oikein naisellinen. vähän niin kuin mummon hattu 60-luvulta. HIH.

    Vakkari

    VastaaPoista
  4. Onnea kolmevuotiaalle blogille ja ihana kakku, niin herkullisen näköinen. :)

    VastaaPoista
  5. Onnea blogin 3 vuotis päivästä, tosi hieno kakku :)

    VastaaPoista
  6. Onnea kolmivuotiaalle blogille! Saa aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta lopettaa ei saa kokonaan, kun ihan vasta sut löysin ;) Tosi kaunis kakku!

    VastaaPoista
  7. Vau, uskomattoman hieno kakku! En kyllä ikinä saisi tuollaista onnistumaan..
    Niin ja onnea kolmivuotiaalle blogille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisitpas: tuo saattaa näyttää vaikeammalta kuin onkaan mutta on oikeasti tosi helppotekoinen. Mie olen kakkujen koristelussa mämmikoura. :D

      Poista
  8. Vau mikä kakku! Sopivan koristeellinen, mutta kuitenkin jotenkin mutkaton. Sinä osaat ottaa asiat positiivisesti ja hienoa, että olet keksinyt väyliä uuden oppimiseen ja "itsensä kehittämiseen" uudenlaisessa elämäntilanteessa. Tietysti koko elämäntilanteenne on ollut aikamoista opettelua lapsen syntymän myötä.

    Oho, 3-vuotias blogi on jo aika paljon! Onnea siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista! On kyllä ollut jännä huomata, miten tässä on löytänyt uutta niin lapsestaan, elämästä kuin itsestään. Tämä kotonaolo ja pikkulapsiaika on ollut kaikin puolin todella antoisaa.

      Voi kyllä, kolme vuotta on valtavasti! Luin ensimmäisiä tämän blogin postauksiani ja melkein tuli itku, kaikki oli niin erilaista silloin.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!