torstai 27. marraskuuta 2014

Eroon turhasta

Olen nyt kahdeksan kuukautta pyrkinyt vähentämään tavaran määrää kodissamme. Olen vetänyt kalenterin takasivulle ihan tukkimiehen kirjanpidolla jokaisen tavaran, joka on talouteemme tullut ja joka sieltä on lähtenyt. (Tämä ei ole koskenut elintarvikkeita eikä esim. pesuaineita, koska hermohan siinä touhussa menisi. Ja 36 palikan duplopaketti on miun laskennoissa yksi tavara, jne.) 

Ensisijainen tavoitteeni tavaran karsimiselle oli saada kotimme siistimmäksi. Tavaraa tuntui pursuvan vastaan joka nurkasta ja se tietysti haittasi siivoamista. Toisekseen olen aikamoinen hamsteriluonne, joka ei vuosien varrella ole raaskinut luopua paljon mistään ("tätähän voi vielä käyttää johonkin") - välillä on vain opeteltava luopumaan. Nyt kun vuosia kaapeissa seilannutta vanhaa tavaraa on myyty ja lahjoitettu eteenpäin, on vuorossa se isoin haaste: pitäisi opetella olemaan ostamatta ja pohtia, tarvitsemmeko jotain kapinetta oikeasti vai pärjäisimmekö pienellä kekseliäisyydellä ilman sitäkin. 


Stockmannin jouluosastolta selvisin ulos ilman ostoksia


Olen sen verran kilpailuhenkinen, että pienet tukkimies-viivat ja niiden ynnääminen ovat riittäneet aika hyvin kannustimeksi. Toinen kannustin ovat olleet myydystä tavarasta saadut eurot: niillä olen ostanut esimerkiksi uusia vaatteita Ellulle ja maksanut taannoisen Helsingin matkani.  Ja sekin on tietysti tuntunut hyvältä, kun vaatekaapin siivous on aiemman päivän sijaan sujunut vartissa, tai kun pystyin myymään pois kaksi lipastoa joita ei enää tavaran vähetessä tarvittu.

Mutta, matkaa on edelleen. Varsinkin, jos olen innostunut ostelemaan jotakin (vaikka se olisi tarpeellistakin), alan kokea tavara-ahdistusta ja penkaan kaappeja etsien jotain turhaa, josta voisin luopua, ettei tukkimiehenkirjanpitoni näyttäisi kuun lopulla plussaa. Voi kuulostaa jo vähän liian pitkälle menevältä, mutta itse näen tämän osana prosessia: on ihan hyvä, että koen uuden (tai siis kirpparifanina meille uuden) tavaran hankkimisesta vähän huonoa omaatuntoa. Se myös vauhdittaa niiden tavaroiden eteenpäinlaittamista, joista olen jo pitkään miettinyt, että tehtäisiinkö me nyt tuolla jotain. Monesti ei tehdä. Jos kyseessä ei ole erityisen rakas muisto mutta esinettä ei ole pariin vuoteenkaan käytetty, ei sitä sitten tarvitse.

Poikkeus vahvistaa säännön: oman lapsuuteni hittilevy odptteli Ellua aika monta vuotta varastossa


Tavarasta eroon pääseminen on paljon haastavampaa kuin sen hankkiminen, ja se on kyllä hillinnyt itseäni ostoksilla. "Sitten kun/jos tätä ei enää tarvita, niin mihin sen sitten saa eteenpäin?". Varsinkin, kun en vihreistä enkä taloudellisista syistä halua kantaa säkkitolkulla tavaraa roskikseen vaan haluan itselleni turhan olevan mahdollisimman kauan jollein toiselle hyödyllinen.


Itse olen käyttänyt viime aikoina näitä menetelmiä: 

- Voisiko tätä kuitenkin vielä käyttää itse? (Tuunaus, pienennys, värjäys, nukanpoisto)
- Lahjoittaminen ystäville ja sukulaisille

- Myymiminen: peruskirpparipöydän lisäksi Facebook-kirppikset, Huuto.net ja Tori.fi. Huuto ja spesiaalit FB-lastenvaatekirppikset sopivat uudenveroisille tamineille ja laatumerkeille, oman paikkakunnan FB-kirppiksellä ja Torissa olen myynyt huonekaluja ja edullisia vaatepaketteja. 

- Lahjoittaminen: helpoin lienee UFF:n keräyslaatikko HYVÄKUNTOISILLE vaatteille. Itse lahjoitan myös läheiselle pikkukirppikselle (joka on osa kuntouttavaa työpajatoimintaa) ja välillä Konttiin. Pikkuvikaista tavaraa olen lahjoittanut Facebookin Annetaan-palstalla viat mainiten, sellaiset tavarat eivät kuulu lahjoitustavaroiksi esim. Konttiin mutta joku tuunaaja tai ei-niin-tarkka voi tarvita hiukan naarmuista tuolia tai pinnan menettänyttä pyykinkuivaustelinettä

- Kannattaa selvittää myös oman alueen vaatekeräyksiä: seurakunta saattaa kerätä vaatteita, samoin Pelastusarmeija, tai jokin hyväntekeväisyysjärjestö esim. Venäjälle vietäväksi. Täällä meilläpäin pakolaisten vastaanottokeskus kaipaa erityisesti talvivaatteita, ja sinne mekin olemme pari takkia lahjoittaneet.

- Vaatteet, joissa on lähtemättömiä tahroja, reikä tai pahaa nukkaa, olen lahjoittanut H&M:ään. Henkkamaukalla on vaatteidenkierrätystä, jota ei valtavasti ole mainostettu, mutta ilmeisesti lähes joka myymälästä löytyy keräyslaatikko kaikenkuntoisille vaatteille ja tekstiileille. Lisätietoja esim. täällä. Äärimmäisen hyvä juttu! (Erityisesti isoja tekstiilejä, kuten verhoja tai lakanoita, kannattaa tarjota lahjoituksena myös jollein, joka kutoo mattoja tai tekee muita käsitöitä, johon haalistunutta tai yhdestä kohtaa tahraista kangasta voi hyödyntää.)

Panda vanhoista paidoista ja tyynystä 


Helpoimmallahan tietysti pääsee, kun ostaa vain sen, mitä tarvitsee ja käyttää loppuun asti. Näin lapsiperheenä se ei koskaan ihan onnistu, koska Ellu kasvaa nopeammin kuin vaatteet kuluvat. Lastenvaatteet ovatkin tosin se helpoin myyntiartikkeli, varsinkin verrattuna aikuisen naisen vaatteisiin...

Tähän mennessä olen onnistunut karsimaan kotimme tavarasaldon lähes 300 tavaraa pienemmäksi. Se on toisaalta aika paljon, toisaalta vähän - olisihan täällä ylimääräisiä tavaroita paljon enemmänkin, ja kaikesta olisin päässyt eroon yhdessä viikonlopussa jos vain olisin rahdannut tavarat roskikseen tai Konttiin. Se olisi kuitenkin pikaratkaisu, eikä varsinaisesti opettaisi mitään. Enkä oikeasti haluaisi elää minimalistisessa kodissa ja omistaa vain minimimäärää tavaroita selvitäkseni tässä elämässä: rakastan edelleen kauniita lastenvaatteita, Ellulla saa olla (järkevä määrä) leluja ja miulla on lupa haaveilla uusista lumihiutaleen muotoisista piparimuoteista, kunhan se tavaramäärän raja menee jossain. Täyttä turhuutta ei kannata ostaa eikä säilöä, mutta elämässä saa olla myös niitä kivoja pieniä asioita, kunhan niihin ei huku.

Vuosia palvelleet lasipurkkilyhdyt



Olen jo aiemminkin suositellut, mutta suosittelen uudelleen Laura Honkasalon Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman -kirjaa. Säästövinkkien lisäksi sieltä löytyy paljon hyvää pohdintaa nykyihmisten kulutustottumuksista.

Facebookissa on jaettu paljon tätä blogikirjoitusta vaatteen kiertokulusta. Sielläkin on tosi hyviä vinkkejä, kannattaa lukea!

Huomenna 28.11 on muuten Älä osta mitään - krääsätön joulu -päivä. Ja vaikka kyseistä päivää ei syystä tai toisesta voisi viettää, kannattaa jokaisen kyllä miettiä omia kulutustottumuksiaan ja millaisen joulun tahtoo vaikkapa lapsilleen ja läheisilleen antaa.

Mukavaa torstaita! 

T. Nim. Flunssa on vaihtunut julmaan selkäkipuun

7 kommenttia:

  1. Hyvä idea tuollainen tavarasta luopuminen ja sen miettiminen mitä oikeasti tarvitsee.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on kyllä saanut elämään haastetta! Luopuminen alkaa olla jo helppoa mutta uuden ostamisesta kieltäytyminen ei niinkään. Tosin olen ehkä hiukan kehittynyt siinäkin!

      Poista
  2. Wau. Tämä sun projekti kuulostaa ihan mahtavalta. Haaveissa aloittaa meillä sama - sitten joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän aloittamiseen tarvitsee kyllä sellaisen tavara-ahdistuspuuskan että oksat pois, vain silloin lähtee hyvin käyntiin!

      Poista
  3. Mua on jostain syystä aina ahdistanut ylimääräinen tavara. Tulee heti sellainen keveämpi olo, kun on päässyt ylimääräisestä eroon. En pidä tavarasta kirjaa, mutta jos huomaan jonkin olleen pitkään käyttämättömänä, niin laitan sen kiertoon. Toisaalta mä hullaannun helposti kaikenlaisesta sisustustavarasta, mutta oon silti aika nuuka. Vaikka rahat riittäisivätkin ostamaan jotain, niin kyllä mä aina mielessäni puntaroin onko tää nyt niin tarpeellinen/ onko sille mitään paikkaa jne.. Jos en esim. keksi sille paikkaa en sitä myöskään osta. Näin ei tule tule ostettua heräteostoksia. Mulla tää on sujunut aina luonnostaan, vaikka mun vanhemmat (varsinkin isäni) on oikein hamstrauksen esikuvia :D Mutta tää on ihan opeteltavissa oleva tapa ja kuulostaa kyllä hyvältä tuo sun tapa karsia tavaraa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miuakin liika ravara on tavallaan aina ahdistanut - tosin jos en ole nähnyt sitä niin se ei ole haitannut ollenkaan. Nyt haittaa, ja se on ehkä ihan hyvä.

      Poista
  4. Minäkin aina mietin tavaraa ostaessa että mikä on sen käyttöikä? Saako myytyä eteenpäin? Ja onko niin tarpeellinen että ilman ei voida elää? Huonekaluissakin suosimme kestäviä ja ajattomia ns. "loppuelämän huonekaluja" jotka seuraavat mukanamme varmasti muutosta toiseen. Kertaostoksena toki usein kalliita mutta pitkässä juoksussa kannattaa. Mitään turhaa meille ei osteta, lompakko kiittää ja kaapit pysyy siistinä. :) Tämä maailma hukkuu tavaraan ja se surettaa.. Ihmiset kuluttaavat luonnonvaroja ihan turhaan krääsään.. Huoh.. Hyvä postaus, toivottavasti ihmiset heräävät ajattelemaan omia kulutustottumuksiaan.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!