tiistai 9. joulukuuta 2014

Heihei, kotiarki!

Viime viikolla saimme tiedon Ellun tulevasta päivähoitopaikasta. Tyttö pääsi siihen päiväkotiin, johon olimme toivoneetkin, ja sieltä soittikin jo meille oikein mukavan oloinen Ellun omahoitaja. Hän ja työkaverinsa tulevat meille ensitapaamiselle ensi viikolla ja sitten aloitamme Ellun kanssa tutustumispiipahdukset päiväkodissa.

Tämä herättää tietysti monenlaisia tunteita, mutta tänään olen miettinyt asiaa ihan omalta kantiltani. Pääasia tässä tietysti on, että Ellun elämä ja arki muuttuu valtaisasti ja me keskitymme tietenkin siihen, mutta tämä päättää yhden ajanjakson myös miun elämässä. Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten jäin sairaslomalle odottelemaan Ellua.


Toisilta meinaa lähteä järki kotona ollessa, lapsen kanssa tai ilman. Joku toinen taas kokee, että lapsen hoitaminen kotona on niin tärkeää työtä, ettei siinä mitenkään voi kyllästyä.

Valehtelisin jos sanoisin, etteivät nämä kaksi vuotta ole olleet parasta ja rennointa aikaa miun elämässä. Tämä on ollut IHANAA. Erityisen ihanaa on ollut tietenkin Ellu, pieni työllistäjäni, mutta varsinkin viimeisen vuoden ajan elämä on ollut mukavan rentoa: käydään kaupassa milloin huvittaa, ulkoillaan milloin huvittaa, nukutaan päiväunet, mennään uimahalliin tai tapahtumiin tai jos jossain alkaa ale tai on jotkin kissanristiäiset, me voimme mennä sinne. Pidän rytmeistä tiukasti kiinni, Ellu syö silloin kun on sen aika ja nukkuu päiväunet suht samaan aikaan, mutta se voi tapahtua ihan hyvin missä päin Suomea tahansa.


En ole mikään superleikkijä, toki sekin sujuu, mutta erityisesti olen tykännyt piirrellä, maalata ja askarrella Ellun kanssa. Soitamme soittimia, luemme vuorittain kirjoja ja tanssaamme. Jossain välissä ne pyykit ja astiatkin puhdistuvat ja ruoka valmistuu, ja nykyään saan aina toisinaan sen omankin hetkeni lehden ja teekupin parissa kun Ellu puuhailee tyytyväisenä myös omiaan.
 

 

Perheenä ja parisuhteessa on paljon helpompi järjestellä menemisiä ja tulemisia, kun ne on tehtävä vain yhden ihmisen työvuorojen ja lomien mukaan. Viime kesänä lomailimme koko perhe koko heinäkuun. Sellaista kesää ei varmaan tule enää koskaan! Kun yhteinen aika perheenä alkaa juuri sillä hetkellä kun mies astuu ovesta sisään, on elämä ollut huomattavasti helpompaa. 

Vaikka taaperon kanssa vääntäminen puuduttaakin välillä, olen ihan aidosti ollut mielettömän onnellinen päivän jokaisesta hetkestä jolloin juuri mie olen saanut auttaa häntä. Ehkä näin ei olisi ollut jos tätä kotoilua olisi edessä määrättömästi: kun sen on tiennyt loppuvan tiettynä päivänä, on  jokaista hetkeä osannut arvostaa.





Aika aikaa kutakin. Miun on aika palata töihin, mies ei pysty jäämään kotiin ja Ellu varmasti viihtyy hyvin päiväkodissa. Tämä on iso muutos mikä vie mukanaan paljon entistä hyvää, mutta eiköhän se alkujärkytyksen jälkeen tuo mukanaan kaikkea uutta ja kivaa.



6 kommenttia:

  1. Tsemppiä päiväkotielämän alkuun! Varmasti teilläkin menee kaikki alkushokin jälkeen hienosti! Minuakin on alkanut päivä päivältä lähinnä kauhistuttaa ajatus tammikuusta, sillä eihän tästä kotielämästä tahtoiskaan luopua :D

    VastaaPoista
  2. Voi te ihanaiset<3 Kivaa että saitte hoitopaikan haluamastanne paikasta ja ihan tosi mahtavaa, että sieltä tullaan ensin kotiin käymään! WAU!

    Mä oon kans aika tarkka rutiineista, musta on tosi tärkeetä E:n takia pitää niistä kiinni, onneksi ruuat on suht helppo kantaa mukana minne vaan ja päikkärit luonnistuu kärryissä missä tahansa! :) Nyt vaan on ollut vähän hankalaa kun nää (uni)rytmit on muuttunut viimesen kuukauden aikana tosi paljon. Onneksi alkaa näyttää vakiintumisen merkkejä taas. Hih.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että teidän kunnassa asiat sujuu noin hyvin! Kaveri valitti viime viikolla, kun ei ole tullut mitään tietoa päivähoitopaikasta, ja hoito alkaa sielläkin vuodenvaihteessa. Itsekin soittelin kaksi kertaa päätöksen perään, ja kirjallisena se tuli vasta 2,5vk ennen hakemukseen merkityn hoidon aloittamista (onneksi laitoin alun jo joulukuulle, vaikka tiesin jo silloin ettei mene joulukuussa hoitoon!). Tällä viikolla soittelin jälleen kerran tulevaan päiväkotiin, kun sieltä ei ollut kuulunut mitään tutustumiseen liittyen, ja tässä on joulunpyhät ja lomat kohta ovella. Itse aloitin työt eilen, ja kuulin puhelusta, kun vuodenvaihteessa hoitoon hakenut lapsi ei ole saanut mitään tietoa hoitopaikasta....argh!
    Tsemppiä työn alkuun, ite en oo tykännyt näistä kahdesta ekasta päivästä juuri yhtään :D

    VastaaPoista
  4. Kiva että saitte paikan sieltä mistä haittekin. :)
    Varmasti Ellu tulee viihtymään, lapset sopeutuu niin nopeasti uusiin kuvioihin. Taitaa meille aikuisille olla aina kovempi pala. :) Tsemppiä päiväkodin ja työn aloittamiseen.♥

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä päiväkodin alkuun ja uuteen arkeen! :) Meillä alkaa myös päiväkoti lapsilla kohta, tai 5.1. :)

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä päiväkodin aloitukseen Ellulle ja sinulle paluuseen työelämään! Uskon, että kaikki sujuu hyvin. :) Minä aloitin tämän postauksen lukemisen jo viime viikolla, mutta poika heräsikin juuri ja jäi kesken. Nyt muistin, että täytyy käydä lukemassa loppuun. :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!