lauantai 17. tammikuuta 2015

Ensimmäisen hoitoviikon jälkeen


Takana on nyt elämäni ensimmäinen arkiviikko työssäkäyvänä äitinä jonka lapsi on päivähoidossa. Kipittäessäni tytön kanssa päiväkodin pihan poikki tunsin oloni vähän hassuksi: koska en aina ihan ymmärrä ikääni, oli miulla vähän sellainen olo kuin leikkisin aikuista. Tää äiti nyt veis tän lapsen sinne hoitoon ja menis sitte töihin ja tällä ois korkokengät...

Maanantaina olin osittaisen hoitovapaan mahdollistamalla vapaapäivällä ja yritin kovasti olla ajattelematta seuraavaa aamuna koittavaa ensimmäistä hoitopäivää. Kun illalla Ellun mentyä nukkumaan oli aika pakata villahaalarit, kypärämyssyt ja muut päiväkodissa tarvittavat viimeiset tavarat, sain aika hysteerisen itkukohtauksen. Miten se pärjää? Se on niin pieni vielä! Se on niin pieni ja reipas, pääseekö se siellä edes syliin? Byäääh!


Olimme suunnitelleet, että ensimmäisenä hoitoäivänä vähemmän itkuherkkä mieheni veisi Ellun hoitoon.  Mie menin poikkeuspäivän vuoksi tavallista myöhempään töihin joten Ellun kuskaaminen lankesi miulle, iiks. Kovetin itseni koska itkevä äiti ei ainakaan edesauta lapsen luottamusta hoitopaikkaa kohtaan: olinkin lopulta ihan aidosti reipas ja kannustava. Ellu ryntäsi onnellisena leikkimään ja lähtöpusun jälkeen mie kiirehdin autoon ja itkin vasta siellä hiukan.

Töissä meni aika hyvin yhtä hiljaisempaa hetkeä lukuunottamatta, silloin aloin miettiä Ellua ja tämän pärjäämistä. Vinkkinä siis muille, kannattaa buukata kamalasti päätä vaativaa hommaa lapsen ensimmäiselle hoitopäivällä! Kannattaa myös miettiä vaihtoehtoa, että hoitovapaalla olleen vanhemman ensimmäinen työpäivä ei olisi lapsen ensimmäinen hoitopäivä. Kumpikin saa pehmeämmän laskun jos se töissä jo ollut vanhempi voi olla vaikka vuosilomalla pari päivää ennen H-hetkeä. Toinen pääsee silloin jyvälle töistä ilman että täytyy vilkuilla koko ajan puhelinta hoitopäivän väliaikatietoja odotellen ja kumpikin vanhempi saa tutustua lapsen kanssa päivähoitopaikkaan.

Ellun eka hoitopäivä meni tytöllä uskomattoman hyvin. Samoin toka. Ja kolmas - vasta neljäntenä aamuna Ellu osoitti mieltään sillä hetkellä kun mie lähdin, sekin oli loppunut saman tien kun olin sulkenut (taas tippa linssissä) ulko-oven takanani. Ilmeistä kisakunnon laskua, onneksi koitti viikonloppu! Mielenosoitukset ja pieni ikävä kuuluvat elämään, mutta eiväthän ne vanhemmista mukavilta tunnu.


Kotona illat ovat menneet aika hyvin, mutta tietysti hoitopäivä on vaatinut myös veronsa, onhan siellä paljon uutta nähtävää ja opittavaa. Eniten Ellua vaivaa varmaan ihan oikea väsymys - herkkäunisen tytön päiväunet jäivät kaikkina paitsi yhtenä päivänä ihan liian lyhyiksi kun hän on havahtunut hoitokavereiden ääniin. Varmaan aika auttaa tässä asiassa. On ollut kuitenkin ihana huomata että Ellu on myös viihtynyt hoidossa, koska hän on oppinut siellä jo uusia sanoja, pätkän erästä laulua ja ruokalorun alunkin. Hän myös tuoksuu päivän päätteeksi vieraalle aikuiselle: huomasin sen sattumalta ja tulin iloiseksi, koska sehän tarkoittaa, että läheisyyttä on ollut.

Ellu on luonteeltaan tsemppaaja joka yrittää aina niin kovasti olla reipas ja rohkea (kehen lie tullut...). Joku muu voisi sanoa että hän on aina niin K ja ILTTI, mutta mie en mielelläni käytä sitä sanaa lapsesta. Päiväkodissakin tätä on kovasti kehuttu, mutta toivoisin, että me ja Ellua hoitavat muut aikuiset voisimme jatkossa muistaa, että Ellukin tarvitsee ihan yhtä lailla hellyyttä ja hoivaa ja että hänellä on oikeus olla pieni ja väsynyt.


Iltaisin meistä kenenkään ei ole tarvinnut unta odotella, nukkumatti on löytänyt niin isot kuin pienetkin heti kun pää on laskettu tyynyyn. Ja perjantai-illassa oli ihan uudenlaista juhlan tuntua: jes, koko perhe rauhassa koossa seuraavat kaksi päivää!


21 kommenttia:

  1. Olipas mukavaa lukea kokemuksia teidän hoidon aloituksesta. Nuo ovat niin jänniä aikoja koko perheelle, tsemppiä sinne jatkoon!
    Täällä on myös (osittaista) hoitoa takana jo 4 kk ja neiti on niin iloinen kun saa viettää aikaa kavereiden kanssa. Uni tulee myös edelleen hyvin iltaisin hoitopäivien jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännät hetket eivät tosiaan loppuneet tähän, ties mitä hetkiä tässä on vielä tiedossa ennen kuin voidaan sanoa päivähoidon olevan ihan arkea!

      Poista
  2. Voi miten samoilla ajatuksilla ja kokemuksilla taas mennään! Minä itkin hysteeriset itkuni ekan hoitopäivän edeltävänä yönä kun kertasin miehelle, mitä lapselle pitää laittaa aamulla päälle ja siinä samalla tajusin, etten saa pukea enää aina lastani vaan joku vieras tekee sen byäääähäääää.
    Meidän tsemppari on ollut ihmeellisen reipas, kunnes nyt torstai ja perjantai-aamuna on jäänyt itkeskelemään aamuisin. Viikonloppu on ollut pelastaja. Ihanaa perheen hyväntuulista laatuaikaa :) Meilläkin päiväkodissa päiväunet jäävät aivan liian lyhyiksi ja tyttö on superväsy iltaisin. Aika parantanee paljon - sekä uni että alkaneet itkuongelmat.
    Voi meidän pienet isot tytöt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoissa siis todellakin mennään taas! Toivottavasti viikko lähtisi nyt levon jälkeen hyvin käyntiin meillä kaikilla!

      Ja juu, juuri tuo, "mie en saa enää nostaa sitä päivunilta, byäääh!"

      Poista
  3. Ihanaa, että hoidon aloittaminen on mennyt noin hyvin!
    Mä en myöskään tykkää k-sanasta. Koita välttää sitä viimeiseen asti. Ja just tänään puhuttiin miehen kanssa, että pitää yrittää muistaa, että vaikka meidän neiti on niin älyttömän reipas ja just tuollainen tsemppaaja, se on silti vielä kovin pieni. Taitaa olla paljon samaa näissä meidän tytöissä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en tykkää K-sanasta, koska eihän kukaan ihminen ole kiltti tai tuhma, ainoastaan jotkut meidän tekemät asiat voivat olla sellaisia. Mutta voi luoja kuinka usein saankaan kuulla tuota sanaa. :D

      Kunnon pikkutsempparit todellakin!

      Poista
  4. Kiva kuulla että hoito on alkanut noin hyvin!
    Varmasti niitä harmituksen kyyneleitä (sekä äidin että lapsen) tulee vielä, mutta ne kuulivat asiaan.
    Teidän elämässä on nyt alkanut ihan uusi vaihe kun työ ja päivähoito on tullut kuvioihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tää on ihan uutta koko poppoolle ja onhan tässä opettelemista! Ekasta viikosta taidettiin kuitenkin selvitä ihan kelvollisin arvosanoin. Ehkä. ;)

      Poista
  5. Minä odotin tätä postausta kovasti ja ihanaa, että viikko meni noin hyvin! Vaikka varmasti vaikeita hetkiä on, niin jatkossa varmasti myös enenevässä määrin hyviä hetkiä: ekat hoitokaverit, kevät- ja joulujuhlat ja niin edespäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ne kaverit ja kaikki tapahtumat ja muu, mitä kotihoito ei voi tarjota. Jotenkin uskon että Ellu kyllä tulee audosti nauttimaan kunhan nämä uudet rytmit ja ihmiset nyt tulevat tutuiksi.

      Poista
  6. Voi kun kiva kuulla että uusi arki on alkanut hyvin. Meillä arki menee myös uusiksi tässä keväällä.. Jännittää jo nyt. Onneksi on vertaistuki. ♥

    psst, sinulle on haaste blogissani :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutokset ovat kyllä jänniä! Onneksi näistä yleensä selviää, vaikka hermoilu taitaakin kuulua tähän äitiyteen.

      Iiks, kiitos haasteesta!! :)

      Poista
  7. Kiva kuulla, että meni hyvin :)! Julia kävi pari kertaa ennen hoidon alkamista harjoittelemassa puoli päivää, ja nyt viime viikolla sitten koko päivien ollessa kyseessä hiffasi homman, ja alkoi suru ja syömättömyys :( tänään näytti kovin vakavalta, kun puhuttiin että huomenna mennään taas töihin ja tarhaan (ja isosisko kouluun), saas nähä mikä fiilis on aamulla... Mulla on kovin ristiriitaiset fiilikset muutenkin, en viihdy omassa ie-ryhmässäni, ja sen takia hoitoon jättäminen tuntuu kahta kauheemmalta :( toivottavasti menee pian ohi!
    Tsemppiä teijän perheelle tulevaan viikkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo omassa työssä viihtyminen on kyllä tärkeää, ainakin nyt kun aamulla miettii että miksi ihmeessä kiusaan lastani tällaisella. :/ Toivottavasti alatte kaikki viihtymään kun arki alkaa rullaamaan ja löydätte omat paikkanne!

      Poista
  8. Hyvä kuulla, että hoito ja työnalku ovat sujuneet hyvin! Tsemppiä jatkoon :) Itse meinaan usein etenkin väsyneenä unohtaa juuri tuon tärkeän asian siitä, että lapsellakin on joskus oikeus olla huonolla tuulella..Huomasin T:n mennessä hoitoon, että oli kyllä helppoa niin sanottu pehmeä lasku, kun itse menin töihin ja poitsu oli vielä pari kuukautta isin kanssa kotona. Toisaalta lapsi huomasi, että voi sitä päivänsä viettää muunkin kuin äidin kanssa ja toisaalta itse oli jo tottunut töihin lapsen mennessä hoitoon. Teemme varmasti niin ensi kerrallakin, jos vain mahdollista järjestää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, tulevat tarpeeseen!

      Meillä kyse oli ihan vain kolmesta "isipäivästä", se riitti ihan hyvin. Mie palasin tuttuun työhön ja tuttuihin kuvioihin, ihan uudessa työssä pari päivää ei varmaan olisi riittänyt mihinkään.

      Poista
  9. Voi miten kiva oli lukea tätä! Jotenkin niin ihanasti kirjoitit. Tuokin että vaikka tyttösi on reipas ja tsemppaava, on hänelläkin oikeus olla myös pieni ja väsynyt. Se on ihan totta eikä pidä sitä unohtaa, vaikka lapsi olisikin reipas sekä k ja iltti (hyvä ilmaus muuten!). Pitäisi itsekin muistaa, mulla on paha tapa hokea kolmevuotiaalle liikaa "olet jo iso ja reipas tyttö" -juttuja, vaikka eihän hän nyt niin iso ole. Tuntuu vaan isolta kun pienempi on reilun vuoden, mutta ei pitäisi verrata ja toisaalta jopa vaatia liikaa.

    Just löysin tänne tuolta Aino ja tuhmat luistimet -blogista, ryhdynpäs selailemaan taaksepäin enemmänkin juttujasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne, tervetuloa! :)

      Meillä kun on "vain" tämä yksi lapsi niin enemmän tulee ehkä mietittyä itse päinvastoin, "se on vielä niin onnettoman pieni ressukka" vaikka ei oikeasti ihan niin pieni olekaan.

      Poista
  10. Kiva kuulla että Ellulla on lähteny hoito sujuun noinkin mallikkaasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisi sujunut yhtään mallikkaammin niin alkaisin epäillä, että ollaanko me nyt ihan huonoja vanhempia kun lapsen ei ole meitä ikävä. :P

      Poista
  11. Hienoa, että teilläkin on lähtenyt nuin mukavasti hoito sujumaan! Meilläkin tuli vasta ensimmäiset kiukut muutaman päivän jälkeen, mutta tänään oli taas helpompi päivä hyvästien kanssa.

    Sulle on muuten haaste! :)
    http://lovebeyondwordsblog.blogspot.fi/2015/01/ilahduta-bloggaajakaveria-haaste.html

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!