perjantai 27. helmikuuta 2015

Ikeaa, tapettia, lamppuja ja vauvoja

Tämän viikon päällimmäiset kiitolliset ajatukset:


  • Luojan kiitos ei aikanaan ostettu sitä kaipaamaamme remppakohdetta
  • Kerrankin oltiin fiksuja eikä alettu rakentaa taloa itse
  • Onneksi meillä on vain yksi lapsi 


Vuorokauden 24 tuntia ovat tällä viikolla olleet käytössä hyvin tehokkaasti. Mies on kaverinsa kanssa hoitanut illat (ja alkuyöt) tapetointia uudella kodilla ja mie olen pakannut ja kirjoittanut Ikean listoja melkein yhtä myöhään. Ne hetket, jolloin olemme olleet molemmat hetken kotona, mies on purkanut jotain mööpeliä ja mie olen rynnännyt uudelle asunnolle purkamaan jo muuttaneita laatikoita jotta saisin ne takaisin uudelleentäytettäviksi. Olen myös kasaillut verhotankoja ja päässyt apuriksi yhden seinän tapetoimiseen (ja ei, se ei ollut homman ensimmäinen vaan viimeinen seinä ;) ). 

Ellu on onneksi suhtautunut tilanteeseen aika coolisti, tosin isin ollessa toissapäivänä tapetoimassa myös Ellun iltapuuroaikaan tyttö huokaisi lusikoinnin lomassa: "Isi ei tullut, ei", vaikka mies olikin sen lähtiessään Ellulle kertonut. Nostan hattua kaikille joiden perheessä on vuorotyöntekijä tai remppakohde.


Keskiviikkona olimme koko perhe Ikeassa sen valtavan pitkän ja pikkutarkan listan kanssa. Muutaman huonekalun lisäksi ostimme paljon kaikenlaista pienempää, kuten rullaverhoja ja verhotankoja tarvikkeineen, joten kunnon lista oli kullanarvoinen. Hiukan haastetta meinasi tuoda se että ostokset ja Ellu eivät mahtuneet yhteen kärriin verhotankojen takia, ja tarvitsimme myös toisenlaisen kärrin huonekalulaatikoiden kuskaamista varten. Saimme kuitenkin, vaikkakin kahdella kierroksella, kaiken tarvitsemamme sekä isot annokset lihapullia - ja Ellukin pääsi lopulta onnellisena leikkipaikkaan leikkimään kun kotiinkuljetustiskin luona oli pikkuruinen puuhapiste. ;) 

Uudella asunnolla koti on saanut tapeteilla jo aivan uutta ilmettä. Rullaverhotkin on saatu kattoon, samoin pari lamppua, ja viimeiset verhotangotkin pääsevät seinään tänään. Onhan se kiva, että pääsimme itse päättämään verhojärjestelmämme, mutta olisi se kyllä ollut ihan kiva vain nipsutella verhot suoraan valmiiseen tankoon.

Olo on innokas, mutta samalla hiukan epätoivoinen. Jännitän varsinaista muuttopäivää ja sitä, tuleeko isojen huonekalujen siirtämisessä ongelmia sekä sitä, miten rumbasta selvitään Ellun pyöriessä enemmän tai vähemmän jaloissa. Iiks.


Hässäkän lomaan on mahtunut onneksi myös rentoja ja iloisia asioita. Eilen pääsimme koko perhe ihastelemaan varsin tuoretta, suloista tyttövauvaa ja tänään vuorossa on kaksivuotiskekkerit. Tutustuin vauvan ja synttärisankarin äiteihin ollessani kotiäiti ja on harmi kun työssäkäynti on vähentänyt tapaamisia niin paljon.

Jos miusta ei ala muutaman päivän sisällä kuulumaan, olen jäänyt kaatuvien muuttolaatikkovuorten alle.

4 kommenttia:

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!