maanantai 16. helmikuuta 2015

Lumikirkko ja muita puuhia

Ystävänpäivänä päätimme lähteä koko perhe ulos syömään, tällä kertaa erään kotikaupunkimme kahvilan brunssille. Bongasin, että myös perinteinen lumikirkko olisi jälleen auki ja ajattelimme, että Ellustakin olisi varmaan hauskaa nähdä se. Tavarat kasaan ja menoksi!

Ellusta ajatus lumikirkosta olikin tosiaan kiinnostava. Koko (lyhyehkön) automatkan hän hoki, kuinka nyt mennään lumikirkkoon - vaikka me miehen kanssa hiukan epäilimme, että meneeköhän tässä nyt kirkot ja lempipaikka-kirjastot iloisesti sekaisin. Matkalla piti vielä pysähtyä pysähtyä kaupassa ostamassa loisteputkia ja Ellu oli kovin loukkaantunut: "KAUPPA! Ei ole lumikirkko! Mennään lumikirkkoon!"

 Ja mentiinhän me.


 Kirkon kanssa kävi klassisesti: kovasti odotettu juttu oli nähty noin kahdessa minuutissa. Noh, mikäs siinä, mitäs sitä nyt enempää tutkimaan jos paikka tuli jo tutuksi.. Pieni ja kaunis kirkko olikin toki nähty taaperon näkökulmasta äkkiä. Jääikkunat olivat kauniit katsella ja kirkossa oli rauhallinen ja jotenkin lämpimän arvokas tunnelma. Pieneen hartaushetkeenkin olisi voinut osallistua.


Lumikirkko sijaitsi siis paikallisessa linnoituksessa josta löytyvät kaupunkimme vanhimmat rakennukset. Ihastelimme lumiukkoja (ja lumikissaa, tietysti) ja poikkesimme muutamassa pikkupuodissa. Ja päivän rentoon turistihenkeen sopivasti otimme kuvia myös toisistamme.


Kävelimme ydinkeskustaan ja poikkesimme muutamassa kaupassa, vähän jokaisen kiinnostuksen mukaan. Mies halusi katsomaan kiekkoja, Ellun veimme kirjakauppaan ostamaan värityskirjan ja mie poikkesin parissa sisustuskaupassa alustavasti ihastelemassa sisustuskoreja, tyynyjä ja vilttejä uuteen kotiin.


Meillä koko perhe taitaa rakastaa brunsseja ja olikin ihanaa löytää hyvä brunssi myös täältä ihan kotikaupungista: ei se ihan Kotkan Fransmannin veroinen ollut (mikään ei ole), mutta ehkä seura teki sen että pidin tästä jopa enemmän kuin Fazerin brunssista Helsingissä. Kaikille maistui ja Ellu oli taas kerran oikein iloinen päästessään ravintolaan syömään.

Tällaiset noutopöytätyyppiset ruokailut ovat taaperon kanssa ihan parhaita, ruuan saa eteen äkkiä ja samalla tarjoutuu tilaisuus tarjota lapselle niin tuttua ja turvallista kuin uusiakin makuja. Ellu söi erityisen hyvällä ruokahalulla erilaisia juustoja ja ryynimakkaraa, niiden tuttujen ja turvallisten hedelmien ja leivän lisäksi.

 

Ja puuh, tulipahan syötyä! Hyvää oli. Ellu on harjoitellut ravintolaruokailuja niin paljon että oli ihana huomata, kuinka me kaikki kolme todellakin aloitimme ja lopetimme syömisen yhtä aikaa, ja meillä oli jopa ihan sivistyneitä keskusteluja ruokailun lomassa. Hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta jäi hyvä mieli loppupäiväksi.

Ystävänpäivänä ei varmaan olisi tarvinnut syödä enää mitään, mutta sitten ystävä pamahti tyttärensä kanssa meille päivälliselle ja tottakai sitten taas kuitenkin syötiin. ;) Kiitos kakusta E.! <3 Ehkä ensi vuonna voisi järkätä parin ystäväperheen ja heidän lastensa kanssa yhteiset ystävänpäiväpippalot, mutta tänä vuonna oli hauska viettää ystävänpäivää vähän rauhallisemmin. Kaksi seuraavaa viikkoa lienevät jo muuttorutistusta, joten olipahan vielä pari ihanan leppoisaa vapaapäivää.


8 kommenttia:

  1. Nyt on pakko kysästä missä käitte syömässä? :)
    Miulle tuli just suuuuri tarve alkaa ylipuhua miestä brunssille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultakupissa Oprissa. :) Suosittelen lämpimästi, niin paikkaa kuin brunssille menoa yleensäkin!

      Poista
  2. Oi mitä herkkuja! Lumikirkon ikkunat oli kauniit :) mäkin oon huomannut että pojankin kanssa voi hyvin käydä ravintoloissa ja samalla pystyy juttelemaankin muiden kanssa :) ihanaa vain kun käyttää lapsia ulkona syömässä! Eihän sitä muuten opita käyttäytymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Toki tämä vaatii hiukan pelisilmää, mutta aika hyvin sujuu jo!

      Poista
  3. Kauniita kuvia! Enpä ole tuollaisesta lumikirkostakaan kuullut koskaan aikaisemmin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli oikein sievä ja pieni kirkko. :) Luulisi näitä löytyvän muistakin kaupungeista, mutta miullekin tämä oli ensimmäinen visiitti.

      Poista
  4. Ihanalta päivältä näyttää. :) Ja nam mitkä ruuat! Itsekin olen huomannut noutopöytien helppouden tällaisen malttamattoman taaperon kanssa. :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!