sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Millainen äiti olen -haaste

Sain kaimaltani Minnalta aika ihanan haasteen äitiydestä. Äitiys tuntuu kyllä välillä olevan yhtä haastetta, mutta onhan se aika ihanaa touhua. Näissä kysymyksissäkin riitti mietittävää, mutta jotenkin aiheeseen syventyminen oli myös todella antoisaa.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!

Minkälainen äiti olet?


Hellä, aktiivinen, napakka, keskusteleva, laulavainen, tiedostava, havainnoija, pohtija. Toisissa jutuissa olen tiukka ja toisissa salliva, mutta kuitenkin järjestelmällisesti. 

Olen nainen joka on ensisijaisesti äiti, en äiti joka siinä sivussa sitten on kaikkea muutakin. Ellun hyvinvointi menee kaiken muun edelle, mutta haluan järjestää elämämme niin, että miulle jää aikaa ja tilaa tehdä myös omia juttujani, kuten harrastaa ja opiskella.



Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Mietin ennen Ellua paljon sitä, kuinka raskasta arjesta lapsen kanssa tulisi ja jaksaisinko olla niin aktiivinen äiti kuin halusin olla. Kiitos varsin hyväunisen lapsen ja osallistuvan miehen, olen jaksanut. Miulle on ominaista puuhata lapsen kanssa kaikenlaista, se ei ole suorittamista vaan se juttu, joka tuo miulle iloa ja saa miut jaksamaan. Kyseessä ei tarvitse olla valtaisat spektaakkelit, ihan se riittää että maalataan, leivotaan tai lähdetään metsäretkelle. 




Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?


Riippuu varmaan tilanteesta. Ellu on aika rauhallinen tapaus joten varmasti ravintoloissa sun muissa voi syntyä mielikuva että tyttö on "hyvinkasvatettu". Parin kaverini mielestä olen liian lepsu koska Ellu saa kuljetella kaukosäätimiä ja tonkia keittiön laatikoita (kotona siis), ja jonkun mielestä voin taas olla kamala tiukkis koska Ellu ei saa esimerkiksi mehua tai karkkeja. 

En kyllä kauheasti ole asiaa ajatellut, me teemme miehen kanssa omalla tavallamme ja olemme ilmeisesti onnistuneet tähän asti, koska tyttö on tyytyväisen ja tasapainoisen oloinen. 



Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Koen huonoa omaatuntoa Ellun päivähoitopäivien pituudesta. Tytöllä on aina neljä hoitopäivää viikossa ja koska me vanhemmat teemme yhtä aikaa seitsemän-kahdeksan tunnin työpäivää + matkat, niin tuleehan siinä Ellulle hoitotunteja... Toisaalta tilanteessa on paljon huojentavia puolia (hoitoajat, lomat) enkä edes leikilläni ole miettinyt sitä että jompikumpi meistä jäisi vielä hoitovapaalle Ellun kanssa. Tämän kanssa pitää siis vain nyt elää.


Mitä teet mielestäsi oikein?
Aika paljon. :D Keskustelen asiat, opetan uutta, tiedän mistä Ellu pitää ja otamme sen huomioon arjessamme. Meillä on rutiinit ja rajat, mutta elämme kuitenkin monipuolista ja suht aktiivista elämää. Annan myös mieheni osallistua ja Ellulla ja isällään on äärettömän hyvät ja toimivat välit, olemme Ellulle eri tavalla ilmeisen yhtä tärkeitä ja turvallisia - miulle on todella tärkeää, että näin on. 




Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Noo, olen kertonut täälläkin, että Ellu on kiipeilijä. Olen antanut tytön mennä ja itse ollut takana varmistamassa mahdollisuuksien mukaan. Joskus tyttö on muksahtanut nurin jostain, mutta lapset ovat aika kestäviä. ;) Ellu on ketterä ja tuntee omat rajansa, hän kokeilee rohkeasti uusia juttuja, mutta ei yritä esimerkiksi livahtaa tikkaisiin tai muuhun, jonka tietää olevan liian haastavaa. 

Edellisessä asunnossa meillä oli portit rappujen ylä- ja alapäässä, mikä toisaalta soi tätä sallimisajatteluani vastaan, mutta mahdollisti sen ettei miun tarvinnut vahdata tyttöä silmä kovana koko ajan. Pistorasioihin hankimme paketin suojia, mutta emme koskaan laittaneet niitä paikoilleen - ei ollut tarvetta. 

Muit lapsilukkoja meillä ei ole koskaan ollut, mutta toki pidin huolta, ettei alakaapeissa ollut teräviä veitsejä tai esim. pesuaineita. En mielelläni kiellä paikkojen tutkimista koska näen sen oppimisena, mutta ennakoin sitten senkin edestä.


Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista? 

Jos se juttu on sellainen, joka joskus ehkä ostetaan, niin aloittaisin kertomalla, ettei sitä saa tänään mutta sen voi saada vaikka karkkipäivänä/synttärilahjaksi. Sitten yritän suostuttelua: "Lähdetääs nyt ostamaan niitä mandariineja, ne on niin hyviä.. Haluatki sie laittaa ne pussiin?". Sitten kokeilisin hämätä ("mennään katsomaan, onko siellä vielä se iso kissan kuva! Löydätköhän sie sen?") ja tällä pääsee yleensä jo aika pitkälle. 

Ellu rakastaa kaupassa käyntiä joten hänelle pahin mahdollinen uhkaus on että "mennäänkö autoon huutamaan ja kotiin? Vai mennäänkö ostamaan mandariineja ja maitoa?". Jos rauhaa ei syntyisi, hakisin kiljuvan lapsen kanssa ne pakollisimmat ostokset ja menisimme kassan kautta autoon. Ihan sama, mitä muut ajattelisivat. Kahden vanhemman ollessa kaupassa toinen meistä lähtisi sitten kiukuttelevan lapsen kanssa autoon.

Puhuisin rauhoittumisen jälkeen napakasti asiasta Ellun kanssa ja kävisimme vähän kaupassakäynnin sääntöjä läpi. Seuraavalla kauppareissulla panostaisin oikein Ellun viihtyvyyteen, tekisimme hänelle vaikka oman kuvitetun kauppalapun ja kehuisin jälkikäteen, miten hyvin homma meni. Olisi hyvä jos mahdollisimman pian syntyisi se onnistunut kerta jota muistella.



Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Ensimmäiset puolitoista vuotta olimme todella tiukkoja herkkujen ja ruuan suhteen. Nyt kun koemme Ellun erottavan arkiruuan herkkuhetkistä, on Ellu saanut kylässä kakkua ja pipareita ja ravintolassa esimerkiksi ranskalaisia. Arjessa panostamme terveelliseen kotiruokaan ja brunsseilla ja ravintolassa valkkaan Ellulle terveellisempiä paloja, mutta kyllä meillä myös herkutellaan.

Karkkia Ellu ei saa, eikä limsaa. Mehuun on joskus tarjottu mahdollisuus, mutta se ei maistu. Vaniljajäätelöä Ellu on saanut pari kertaa. Meillä ei ole kotona maustettuja jogurtteja tai muita piilosokeripommeja, emme syö niitä itsekään joten emme todellakaan osta niitä Ellullekaan. Päiväkodissa sokerijogurtteja ja suklaakiisseleitä saakin sitten kodinkin edestä...

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

On! Rutiinit tuovat tylsästi miusta turvaa lapselle ja selkeyttävät elämää, nukkumaanmenot sujuvat eikä kaupassa tule nälkäraivareita. Joustoakin löytyy nykyään, lounasta voi viivästyttää tunnilla jos aamupäivällä otetaan jokin välipala ja päiväuniakin voi tarpeen mukaan myöhentää, ainakin jos puuhat ovat mieluisia. 
 
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?


Toivoisin, että Ellu tietäisi meidän aina rakastaneen häntä juuri sellaisena kuin hän on ja turvallisesti ohjanneen häntä elämässä eteenpäin. Toivon, että olisin tyttäreni silmissä ollut luotettava ja lämmin aikuinen, joka näytti tätä maailmaa niin paljon kuin kykeni.


Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Äidiltäni sen että olen Ellun kanssa. Puuhaamme yhdessä, teemme retkiä ja luen satuja. Tsemppaan ja kannustan, luottaen että kyllä lapseni pärjää.

Isältäni olen oppinut selittämään maailmaa ja kannustamaan tunnollisuuteen, omista asioista on pidettävä huolta. 



Ulkoiletteko päivittäin?

Silloin kun olin kotiäitinä, niin kyllä, tai ainakin kuutena päivänä viikossa. Nykyisin ulkoillaan aina viikonloppuina ja vapaapäivinä, mutta ei aina hoitopäivän jälkeen (siellä on kuitenkin oltu ulkona): Ellu kyllä lähtee aina ulos jos tilaisuus likalle tarjoutuu, mutta iltaisin voi olla muutakin ohjelmaa.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

On päiviä, jolloin meillä ei kosketa mihinkään tekniikan vempeleeseen. Telkkaria Ellu saa katsoa noin tunnin verran halutessaan ja olla älypuhelin kourassa 10-15 minuuttia. Kertoilinkin jo aiemmin Ellusta ja peleistä: nyt muut jutut ovat taas kiinnostaneet niin paljon ettei Ellu ole pelaillut uudessa kodissa varmaan kuin kerran.



Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.



Pussailemme ja halailemme paljon, kerromme rakastavamme ja siitä, miten onnellisia olemme kun meillä on Ellu tai toisemme. Meillä ollaan aidosti iloisia ja se näytetään. Sanoitan Ellulle omiani ja hänen tunteitaan ja Ellu osaa jo aika hyvin vetää johtopäätöksiä esim. ihmisten vihaisuudesta ja siitä, miksi joku vihainen ja kelle.


Ellukin osaa kertoa olevansa iloinen tai tosi iloinen, ja rakastavansa tai kertoa, kuka häntä rakastaa. Se on hellyyttävää ja saa pienen kyyneleen nousemaan äidin silmäkulmaan. 


Haastan mukaan seuraavat äidit, jos ette jo ole tätä haastetta saaneet:



Kaikilta äideiltä toivoisin armoa itselleen. Äitiys ei ole kilpajuoksu ja vaikka asiantuntijoita ja mielipiteitä on pilvin pimein, voi samat asiat tehdä niin monella tavalla - ja silti ne ovat loppujen lopuksi kaikki ihan yhtä hyviä. :) 


12 kommenttia:

  1. Kiitoksia haasteesta.Olenkin miettinyt että pitäisikö minun toteuttaa tämä, nyt taidankin sitten ryhtyä tuumasta toimeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä, kiva että haaste on siusta mielekäs! :)

      Poista
  2. Kirjoitat ihanan positiivisesti ja oikealla tavalla itsevarmasti äitiydestä! Minusta on hienoa, että uskallat sanoa tekeväsi mielestäsi paljon oikein. Sekin osoittaa juuri sellaista oikeaa armollisuutta itseään kohtaan ja tajua siitä, ettei kaikkea voikaan tehdä täydellisesti. Ja hauskasti ammattikasvattajuus näkyy tuossa kauppa esimerkissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkkis! Ja niinhän se on töissä tai vapaalla, tehdään niin hyvin kun rahkeet riittävät ja sen pitää sitten riittää. Joku toinen voi olla omista taktiikoista eri mieltä, mutta tärkeintä on, että itsellä on jonkinlainen näkemys homman suunnasta.

      Ja ammatista ei kyllä pääse oikein eroon kotonakaan!

      Poista
  3. Kiitos haasteesta. :)
    Sainkin tämän jo toisesta blogista ja se odottaa julkaisua jo luonnoksissa. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana teksti äitiydestä! :) Sinulla on paljon sellaisia arvoja, joita minä itsekin arvostan ja tavoitteita joihin pyrin. Sinun teksteistäsi ja blogistasi kyllä tulee hyvin esiin se, kuinka paljon olet läsnä lapselle, mikä on minusta yksi tärkeimmistä asioista kasvatuksessa. Tästä tuli kyllä hyvälle mielelle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Byäääh, iso kiitos kauniista kommentistasi! ♡

      Poista
  5. Ihana teksti!<3 Sulla on kyllä ihana ote äitiyteen (ja elämään). Jos yhdellä sanalla kuvaisin niin "maalaisjärkinen" :)

    VastaaPoista
  6. Voi ei kuinka ihana teksti! :) Näitä haasteita kun on useammasta blogista tullut luettua, niin oma teksti on alkanut kuulostamaan siltä, että olisin kauhean tiukka vaikka sen lisäksi olenkin mielestäni äitinä myös paljon muuta :) Tuo tekstin loppu ehkä hieman helpotti omaa oloani. Ja toisaalta äitiys on ehkä niitä suurimpia kohtia missä saa ja pitää kehittää itseään ja oppia itsestään uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen tiukkisäiti täällä hei. :D Tai siis toisissa asioissa todella tylsä ja tiukka, toisissa lepsumpi. Ja sitähän se elämä on, ei ole kahta samanlaista äitiä, lasta eikä elämäntilannetta.

      Ja olen ihan samaa mieltä, missään muussa asiassa en ole kokenut niin suuria muutospaineita ja toisaalta myös -halua kuin äitiydessä. On tämä vaan iso rooli.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!