tiistai 7. huhtikuuta 2015

Särällä

Pääsiäispyhien kunniaksi (ja kiitokseksi taannoisesta muuttoavusta) kävimme appivanhempien kanssa Lemillä syömässä särää. Särä on pitkään uunissa kypsytettyä lammasta ja säräateriaan kuuluu lampaan lisäksi särän paistinliemessä maustuneita perunoita, rieskaa ja voita ja rusina-luumusoppa. Lampaan mausteena on vain suolaa, mutta ai että kun osasikin olla hyvää!


Särää kuuluu syödä rauhassa ja niin paljon kuin mahaan mahtuu. Annokset tarjoillaan pöytään ja ensimmäiset kolme kierrosta ovat kuulemma maistelukierroksia, vasta sitten alkaa varsinainen syöminen. Pöydästämme syömisen makuun pääsi virallisesti vain mieheni (neljä lautasellista ja puolet miun yhdestä annoksesta), me muut vain hiukan maistelimme. ;) Lastenannoksia ei aterialla tunnettu, Ellu sai eteensä samankokoisen annoksen kuin me kaikki muutkin ja sehän maistui! Tyttö veteli onnellisena mureanpehmeää lammasta melkein koko lautasellisen, ja me vanhemmat olimme tyytyväisiä, että olimme jättäneet taas kerran kerran kertomatta, kuinka "sie et nyt varmaan tykkää tästä".


Olimme syömässä Säräpirtti Kippurasarvessa ja suosittelen kyllä paikkaa ja ruokaa lämpimästi, erityisesti kaikille niille, joille tavalliset ravintola-annokset eivät koskaan oikein riitä. Ja meille, jotka pidämme vähän erilaisista ravintoloista jotka eivät kuulu mihinkään maailmanlaajuiseen ketjuun.


Olenko muistanut kertoa, että Ellu rakastaa ravintoloita? Sillä ei niin ole väliä, mikä ravintola on kyseessä (ainoastaan erään huoltoaseman kahvila oli Ellun mielestä kauppa eikä sitten mitenkään päin ravintola), tyttö katselee ympärilleen onnellisena, syö mitä eteen kannetaan ja muistelee kolme päivää jälkikäteen sitä, kenen kanssa hän kävi ravintolassa ja mitä hyvää siellä söi. Nyt pääsiäislomalla hänen ei tosin ole tarvinnut muistella kovinkaan kauas, särän lisäksi tyttö ehti ulos syömään peräti kolme kertaa.

Toistaiseksi Ellu on ollut oikea unelmalapsi sen suhteen, kuinka hän käyttäytyy ravintolassa. Hän ilmestyy paikalle, odottaa ruokaansa seurustellen tai ympärilleen katsellen, syö rauhalliseen tahtiin valtavan annoksen ruokaa ja istuu sitten taas seurustellen tai poistuu vanhempien jälkiruokakahvikupin ajaksi piirtelemään tai leikkipaikkaan jos sellainen mahdollisuus on. Toistaiseksi ei siis kiljumista, ei taistelua syömisestä, ei ruuan viskomista eikä karkailua pitkin ravintolasalia. Toivottavasti trendi jatkuu, ja eiköhän se ainakin tovin jatkukin, sen verran Ellu rakastaa ravintolavisiittejä.


Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana pääsiäinen ja mukava arjen alku!

2 kommenttia:

  1. Kylläpä kuullostaa herkulliselta, omnom! :) Mä annan Kukkiksen maistaa aikalailla kaikkea ja tehdä itse arvionsa onko hyvää vai ei, toistaiseksi hän on syönyt lähes kaiken mitä lautasella on ollut :) Ravintolassa ollaan pari kertaa käyty ja viihtyy suht hyvin, mutta vanhemmat syö hänen makuun vähän hitaasi :DD Ehdotin kyllä miehelle juuri viime viikonloppuna, että voitas alkaa käydä joka sunnuntai jossain syömässä yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perheenä syöminen on kyllä ihanaa! Onhan siinä pientä luksuksen tuntua ilmassa kun pääsee syömään muualle kuin kotiin, vaikkei paikka mikään erikoisenhieno aina olisikaan. :)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!