sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Maailman paras, riittävän hyvä

Kun tyttäreni syntyi, hän oli pieni ja ihana. Hän ansaitsi vain maailman parasta ja lupasin mielessäni olla sitä hänelle.

Arjen realiteetit iskivät toki ainanaan. Kahden vuoden ja puolentoista kuukauden ajan olen suukottanut pienen ihmistaimen höyhensaarille ja pisteyttänyt sitten huomaamattani itselleni tämän päivän arvosanaa äitinä. Plussaa puistoilusta, miinusta kaupan pinaattiletuista, mutta hei, luinhan sentään lapselleni kolme kirjaa! Hermostuin kun likka kaiveli kukkaruukkua, mutta innostuin näyttämään, että missä autossa onkaan moottori. Arvosanaksi tulee päivä toisensa jälkeen klassinen ihan hyvä , sitten huomenna lupaan itselleni olla parempi --- mutta sitten iskevät pyykkivuoret, kadonneet palapelinpalat ja kuraiset crocsit sohvalla.

Joskus sanotaan, että äitys on suoritus ja muut äidit kilpailijoita. Ainoa kilpailija tässä loppuelämän kilpajuoksussa olen kuitenkin minä ihan itse, kirittäjänä toimii huomaamattaan pikkuinen suurisilmäni joka edelleen on pieni ja ihana ja ansaitsee vain parasta. Tai siis, ansaitsISI - minähän tarjoan päivästä päivään vain ihan hyvää.

Mutta ehkä ihan hyvä onkin riittävän hyvä. Koska lapseni edelleen on aika pieni, todella ihana, fiksu, filmaattinen , yleensä tyytyväinen ja aina sydämellinen, niin en varmaan ole voinut epäonnistua kovin pahasti. Ja olla epäonnistumattahan on sama kuin onnistua.  Jospa ottaisinkin sen tavoitteeksi tästä eteenpäin ja tavoittelisin täydellisen onnistumisen sijaan sitä, että en täydellisesti epäonnistu. Ainakaan ihan joka päivä.



Ihanaa äitienpäivää äideille ja kaikille pienille ja ihanille!

12 kommenttia:

  1. Ihana kirjotus <3 Hyvää äitienpäivää myös sulle sinne!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa äitienpäivää sinullekin! :)

    Pohdittiin tässä eilen miehen kanssa, että millainen on täydellinen äiti. Päädyimme siihen, ettei täydellinen äiti ole sellainen joka tekee kaiken "sääntöjen" mukaan kuten syöttää aina terveellistä kotiruokaa eikä ikinä suutu lapselleen ja ja ja. Päädyimme siihen, että jokainen äiti on täydellinen äiti juuri omalle lapselleen, sellainen äiti joka uskaltaa elää tavallista elämää ja arkea lapsen kanssa ja tavallinen elämähän ei ole vain ruusuilla tanssimista. Sanonta "pumpulista on vaikea ponnistaa" sopii myös tähän. Lapsen on varmasti helpompi aikanaan kulkea omia polkujaan kun lapsuudessa on välillä tullut pettymyksiäkin.
    Hmmm.... selitinpäs vaikeasti, toivottavasti ymmärsit pointtini. :D
    Meidän äitien pitäisi olla välillä armollisempia itsellemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta sellainen äiti, joka ei koskaan suutu, kuulostaa aikamoiselta satuhahmolta. :D

      En olekaan kuullut tuota pumpilisanontaa aiemmin, mutta tuohan on ihan totta! Pitääkin alkaa käyttää sitä.

      Poista
  3. Aivan ihana kirjoitus, oikein ihanaa äitienpäivää sinulle<3

    VastaaPoista
  4. Juuri tuosta riittävän hyvästä äitiydestä oli juttua meidän perhevalmennuksessa, Jari Sinkkosen sanoin. Maailmassa tulee pettymyksiä ja riittävän hyvä vanhempi tarjoaa niitä lapselleen sopivasti luonnostaan. Täydellinen äiti ei olisi täydellinen, koska lapsi tarvitsee myös harmeja. Kuulostaa nyt kovin järkeen käyvältä ja itsestäänselvältäkin, mutta käytännössä voi olla vaikea pitää mielessä.

    Ihanaa äitienpäivän iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinkkonen on viisas mies. Pettymyksiä, erimielisyyksiä ja tylsyyttä tarvitaan lapsen elämässä kaiken kivan ja ihanan vastapainoksi, sekin on sitä oikeaa elämää ja niistä sitä vasta oppiikin. Ja kyllä, todellakin, kaikki tuo on järkeenkäyvää ja itsestäänselvää, mutta sitä on niin kovin vaikea uskoa arjen tohinassa todeksi!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!