torstai 25. kesäkuuta 2015

28

Täytin tänään 28. Tai, kuten tykkään sanoa, neljännen kerran 25. Ikä on vain numero, mutta jotenkin miusta ei tunnu 28-vuotiaalta: joko olen ihan keskenkasvuinen tai sitten täysi mummo.

Olen ollut kymmenen vuotta aikuinen. Huimaa. Tänä aikana olen alkanut seurustella, päässyt ylioppilaaksi, muuttanut monta kertaa, mennyt naimisiin, valmistunut ammattiin, tehnyt töitä, saanut lapsen ja kaksi koiraa, viettänyt kotielämää kaksi vuotta, ostanut autoja ja talon, opiskellut lisää ja tehnyt lisää töitä. Ne elämän isoimmat asiat alkavat olla päätetty - se on toisaalta haikea, toisaalta hyvä ajatus.

Kymmenen vuoden päästä mie olen 38. En olisi kymmenen vuotta sitten osannut ennustaa tulevaisuuttani, enkä todellakaan osaa veikata mitään taas tulevalle kymmenelle vuodelle. 18-vuotiaana toivoin, että tulisin onnelliseksi ja pitäisin itsestäni enemmän, saisin joskus oman kodin, pienen perheen ja antoisan työn - nyt toivon, että saisin seuraavan kymmenen vuoden ajan säilyttää tuon kaiken. Elämä on nyt niin hyvää ja onnellista.

9 kommenttia:

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!