sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Mökkihöperöt

 
 Yövyimme mökillä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Viimeksi olemme viettäneet mökillä yön aikana, jolloin Ellu oli vain pilke isänsä silmäkulmassa, ja sen jälkeen mökkeily ensin vauvan ja sitten kävelemään opettelevan yksivuotiaan kanssa ei oikein innostanut. 

Isäni mökki on näitä perinteisiä suomalaismökkejä, joissa ei ole sähköä ja joihon vesi kuskataan toisaalta. Onhan se ihanan rauhallista kokata nuotiolla ja tehdä pannukahvia kaasulla, ja suorastaan eksoottista syödä pahvilautaselta, ja hermot lepäävät kun aamulla herätään auringon kanssa, nukutaan kun on pimeää ja otetaan torkut, jos sattuu satamaan. 

Taaperon kanssa vedetön ja sähkötön mökki ei ole mikään ideaali lomailupaikka. Kahden ensimmäisen tunnin ajan olin ihan valmis pakkaamaan ipanan ja tavarat autoon ja lähtemään kotiin.



Mehän reissaamme aika paljon Ellun kanssa, olemme muistilistojen tekemisen mestareita, lapsenviihdytyksen puoliammattilaisia ja organisoimisen kruunaamattomia kuninkaallisia: silti siinä kohtaa, kun puut ovat loppu jokaisen tulipesän viereltä, potta on hukassa jossain kassin pohjalla, lapsi ilmoittaa olevansa nälkäinen heti kun näkee paketin (raakaa) lihaa, hyttyset inisevät eikä hämärässä mökissä meinaa löytää tavaroistaan edes sitä valtavan kokoista valkoista pottaa, vannoin ettei enää ikinä. Olemme selkeästi kaupungistuneet, koska pärjäämme kyllä lapsen kanssa ostoskeskuksissa, ravintoloissa ja lentokoneessa, mutta emme mökkiolosuhteissa. 


Mutta kyllähän se siitä iloksi muuttui. Kun kaikki olivat saaneet mahansa täyteen kovin rasvaisia ja puoliraakoja lettuja, Ellun kokema uutuudenviehätys rantaan ja laituriin oli haihtunut, sängyt olivat pedattuina ja mökki ja sauna lämpenemässä ja hyttyssavu sauhusi, alkoi mökkeily tuntua ihan kivalta. Sää muistutti heinäkuun sijaan lähinnä lokakuuta ja lapsi suostui käymään potan sijaan vain huussissa, mutta ihan kivaa oli.

Ennen mökkeily oli rentoa. Kun saavuimme mökille, viskasimme tavarat terassille odottamaan aikaa parempaa, vapautimme koirat juoksemaan ja röhnötimme lämpenevää grilliä katsellen ja hiljaisuutta kuunnellen. Ruoka sai kypsyä rauhassa, saunaan mentiin kun huvitti ja sängyt pedattiin kun jaksettiin: nyt mökki-ilmassa valtavan nälän kehittänyt lapsi oli toiveikkaana paikalla heti, kun ensimmäinen halko aseteltiin grilliin ja suurpiirteiset nukkumaanmenoajat ja muut rutiinit kolkuttelivat koko ajan vanhempien takaraivoissa. Koirien lisäksi oli pidettävä silmällä yhtä ihmislasta, jota kiinnostivat valtavasti ne mökkielämän kulmakivet, huussi ja laituri. 


Mutta. Sähköttömällä, hiljaisella mökillä Ellu lauloi enemmän kuin koskaan ja rakastui taskulamppuun: meille vanhemmille paljastui, että Ellu osaa valtavan määrän ihmisen ruumiinosia, koska hän halusi tutkia lainalampullaan meidän vanhempien polvet, niskat ja kantapäät. Poimimme metsämansikoita, söimme yhdessä varmaan tunnin ajan ilman että joku poistui tyhjentämään pyykkikonetta tai pissattamaan koiria, kävimme soutuveneilemässä, ongimme (tasan kolmella madolla, koska emme löytäneet enempää), saunoimme, kahlasimme rantavedessä ja nukuimme pitkään. Paistoimme vaahtokarkkeja ja illalla Ellun mentyä nukkumaan tuijottelimme miehen kanssa sammuvaa grilliä ja joimme mökkeilevälle lapsiperheelle sopivaa kuohujuomaa, kokista. 

 Seuraavan kerran taidamme suunnata mökille syksyllä, kun illat ovat oikeasti pimeitä, hyttysiä on vähemmän ja metsästä löytyy puolukoita ja sieniä. Pakkaamme potan kassiin päällimmäiseksi, grillaamme vain nopeasti kypsyvää ruokaa ja toimitamme edellisille mökinkäyttäjille uhkailulapun siitä, mitä tapahtuu, jos seuraaville tulokkaille ei jätä puita ensimmäisiin pesällisiin. Pakkaamme johonkin salataskuun karkkipussin, josta äiti ja isä voivat käydä napsimassa piristettä, kun pienin mökkeilijä ei malta tutkimusretkillään rentoutua hetkeäkään. Ja kahden yön sijaan mökkeilemme samalla vaivalla kerralla kolme yötä, sen verran hulluja me ollaan.


2 kommenttia:

  1. Ihana<3 Mullakin on aina ne pari ekaa tuntia sellanen olo, että haluan pois ja äkkiä. Mistähän lie sekin johtuu? Vaikka me kuitenkin mökkeillään aika paljon. Tänä kesänä ollaan oltu Kukkiksen kanssa kahdesti, säät on ollut vähän huonoja niin useimmiten tuo mies on huidellut sinne ilman meitä. Viime kesänäkin olimme usempaan kertaan, vaikka aluksi jännitin miten sen vauvan pepunkin pesee ilman juoksevaa vettä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te aloititte reippaasti mökkeilyn jo Kukkiksen vauvavuonna! Miulle se kesä oli ehdoton nounou mökkeilystä, en halunnut yhtään enempää itikoita enkä yhtään vaikeampaa pyllynpesua. :D

      Ja kiva kuulla, että muitakin saattaa ahdistaa ekat mökkeilytunnit!!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!