perjantai 28. elokuuta 2015

"Kuka tämän on kasvattanut?" - kasvilava


Miulle on tärkeää niin maalaisjuurien kuin hiukan vihertävän ajatteluni takia, että Ellu ymmärtää, etteivät maailman tavarat vain ilmesty tänne sormia napsauttamalla, vaan joku on joko tehnyt tai kasvattanut ne. Emme ole kulutustottumuksissamme mitään pyhimyksiä, mutta edes yritämme suosia kasvisruokaa ja lähellä tuotettuja elintarvikkeita, suosimme kirpputoreja, teemme paljon itse, käytämme ympäristöystävällisiä pesuaineita ja edes yritämme pohtia, tarvitsemmeko jotain tavaraa todella vai emme. Keittiössä vaikutuksenmahdollisuudet lienevät ne suurimmat: valmistamme ruokaa kerralla suuria määriä, emme heitä ruokaa hukkaan ja kasvisten ja hedelmien kuoria ja muuta keittiöjätettä varten omistamme kompostin.

Meillä oli jo edellisen kotimme pikkuisella pihalla yksi mustaviinimarjapensas ja satunnaisesti kasvatimme yrttejä ja rucolaa. Nyt tässä kodissa olemme istuttaneet puna- ja mustaviinimarjoja, vadelmia pensasmustikoita, raparperia ja luumua, ensi vuonna suunnitelmissa on istuttaa pari omenapuuta. On ihana saada hiukan omaa satoa omasta pihasta piristämään jogurtteja, puuroja ja pannukakkuja ja on hienoa, että Ellu pääsee seuraamaan, mistä hedelmät ja marjat oikeasti tulevat. Hän onkin ollut kasveistamme hyvin kiinnostunut ja auttaa kastelemaan niitä, ja osaa jo varsin hyvin tarkastaa, ovatko marjat jo kypsiä.

Keväällä teimme erityisesti Ellua ajatellen kuormalavojen kauluksista kaksi kasvulavaa. Mies maalasi lavat sinisiksi, nidoimme pohjalle suodatinkankaan ja täytimme lavat mullalla. Istutimme lavalle kasveja, joista osasta sai silmäniloa ja satoa heti osan kasvaessa hitaammin: tämän postauksen ylin kuva on otettu noin viikko lavojen perustamisen jälkeen. Toiset kasvit ostimme taimina, toiset kasvatimme siemenistä asti - Ellu oli innoissaan mukana istutuspuuhissa. Oli ihanaa huomata, kuinka nopeasti hän oppi painelemaan multaa taimien juurelle juuri oikein, siinä oli hellyyttä ilmassa!

Lavoillemme pääsi tänä kesänä kääpiöauringonkukkia (joille multa oli liian ravintopitoista, niistä tulee valtavia),  kirsikkatomaatin, kurkkuja, koristekrassia, mansikoita, persiljaa, ruohosipulia, tilliä, rucolaa ja herneitä. Koristekrassin kukista saimme koristetta kesäisten kakkujen päälle ja kasteltuaan ja maisteltujaan runsasta satoa antavia yrttejä pihalla Ellu suhtautui niihin ennakkoluulottomasti myös ruuassa. Rucola kasvoi hyvin, mutta siihen tuli jokin ötökkä ja se piti hävittää (ensi vuonna laitan rucolan amppeliin), kurkut ovat tehneet hyvää satoa. Herneissä palot ovat hyvän kokoisia, mutta herneet niiden sisällä aika pieniä. Olisikohan syy tässä säässä?



Kirsikkatomaatti oli ainakin näissä sääolosuhteissa vähän virhe. Tomaatti alkoi tehdä hedelmää vasta kovin myöhään, enkä oikein usko, että tomaatit a) ehtivät kasvaa pikkurillinpäätä isommiksi b) kypsyisivät onnistuneesti loppuun sisällä. Virhe oli myös se, ettemme kasvattaneet lehtikaalia! Se olisi varmasti viihtynyt ja siitä olisi saanut aikaiseksi vaikka mitä.

Mansikat ovat olleet ihania ja niiden kasvamista ja kypsymistä Ellu on eniten seurannut. Tästä kurjasäisestä kesästä huolimatta mansikastakin on tullut pientä satoa, yleensä viikon ajan mansikka per päivä ja sitten taas viikon tauko. Ihan mukava vitamiinipommi poimittavaksi. :) Talvehtisivatkohan nuo mansikantaimet talven yli tuossa laatikossa, vai pitäisikö vain suosiolla ostaa uudet..? Taistelua lintuja vastaan kävin leikkaamalla ennen mansikoiden kypsymistä paksusta muovista punaisia ympyröitä lintuja hämäämään, ja myöhemmin virittelin Ellun vanhasta vappupallosta mustekalanlonkeroita pelottelemaan lintuja. Hyväksi keinoksi olen huomannu myös kiiltävän tölkin, jonka paikkaa vaihtelen mansikoiden seassa. Ainoastaan alkukesästä hävittiin yksi mansikka linnuille!



Kääpiöauringonkukkia ja koristekurpitsaa meillä kasvaa niin kukkapenkeissä kuin ruukuissakin pitkin pihaa: kasvatin taimia itse siemenestä varsin onnistuneesti. Toivottavasti saisimme syyskoristeeksi auringonkukkia ja kurpitsoja, lupaavalta ainakin näyttää! Pitäisiköhän ensi vuonna yrittää kasvattaa ihan isompiakin kurpitsoja...

Kasvatusprojektimme on ollut kaikin tavoin oikein onnistunut. Olemme saaneet iloa ja hyviä makuja omalta pihalta, yrttejä säilöön talvenkin varalle ja uusia ideoita ensi vuodeksi. Kaikkein tärkeintä on, että Ellu on nähnyt esimerkiksi niiden herneiden kasvavan siemenestä paloksi ja ruokapöytään asti. Kun lautaselta on tänä kesänä monesti löytynyt myös papan kasvattamia perunoita, on Ellu alkanut tiedustella muustakin ruuasta, kuka sen on kasvattanut: "Paprika ostettiin kaupasta. Kuka kasvatti paprikan?" Onneksi vastaus maanviljelijä on vielä riittänyt, ja maanviljelijät maatiloineen ovat tällä hetkellä Ellun suurimpia idoleita. 

Olen myös aika iloinen, ettei Ellun mielenkiinto ihan vielä ole laajentunut siihen, että ne kotieläinpihalla nähty kana, kirjoissa juoksentelevat kanat ja se lautasella oleva kana liittyvät jollain tavalla yhteen. Pitäisikin varmaan ostaa jemmaan Elina Lappalaisen kirja Nakki lautasella - miten ruokasi eli elämänsä.

Kasvilavojen lisäksi meillä on napsittu vitamiinia poskeen viime aikoina niin metsämustikoista kuin oman pihan ensimmäisistä viinimarjoistakin. Aika ihanaa aikaa oli tämä loppukesä, ainakin makujen puolesta!

4 kommenttia:

  1. Jos et ole huomannut, niin kurpitsastakin on olemassa sellaisia ruukkukasvatukseen tarkoitettuja lajikkeita. Minulla oli sellainen omalla pihalla sinkkiämpärissä edelliskesänä ja satoa tuli valtavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin ensi kesänä metsästää sellainen! Tosin maahan istutettavat olisivat kesällä helpompia, koska saatamme olla useammankin päivän poissa kotoa. Jotain kurpitsaa luvassa joka tapauksessa! :)

      Poista
  2. Kaikkea työ ootte saaneet kasvamaan! Pitäis ryhdistäytyä viim ensi vuonna, niin mukava omaa satoa on kuitenkin syödä. Kaverilta sain tomaatin ruukussa, mutta kesästä varmaan tosiaan, ne on peukalonpään kokoisia ja vieläkin vihreitä.. Mutta ihana että Ellu noin pääsee kaikkea eri kasvavaa ja käytettävää seuraamaan sekä syömään 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kasvattaminen on selkeästi vähentänyt meillä kasviksiin liittyviä ennakkoluuloja, joten tämä on ollut sekä hupia että hyötyä. ;)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!