tiistai 29. syyskuuta 2015

Kotiäitiyden parhaat puolet / kokemuksia osittaisesta hoitovapaasta

 

Olen, Kelan ja työnantajani, suotuisella avustuksella ollut tammikuusta osa-aikainen kotiäiti. Käyn töissä neljänä päivänä viikossa ja loput kolme vietän Ellun kanssa kotona.

 Osittainen hoitovapaa toimii siis niin, että työnantaja on myöntänyt miulle lapsen hoidon vuoksi 30 tunnin viikottaisen työajan, jonka olemme esimieheni kanssa neuvotelleet palvelevan meidän perhettä ja työnantajaani parhaiten neljälle päivälle jaettuna. Kela tukee tätä hommaa maksamalla miulle joustavaa hoitorahaa, jota saan kahdesta vaihtoehdosta sen pienemmän määrän, koska työskentelen viikossa yli 22 mutta enintään 30 tuntia. Kelan kanssa asioiminen oli hyvin helppoa: täytin lyhyen lomakkeen, jossa kysyttiin lähinnä, että asunko Suomessa ja mikä on tilinumeroni. Liitteeksi laitoin esimieheni tekemän päätöksen, josta ilmeni, että työaikani on lapsen hoidon vuoksi 30 tuntia viikossa. Ei siis stressaavaa paperirumbaa ainakaan tässä kohtaa!

Moni tuttuni on ollut kiinnostunut tällaisen järjestelyn taloudellisesta puolesta. Miun palkka on sen verran pieni, että en jää suurille taloudellisille tappioille tässä järjestelyssä: saan palkkaa viidesosan vähemmän, mutta sain myös pienemmän veroprosentin. Tilasin Kelaan etuusverokortin sen sijaan, että olisin ottanut joustavan hoitorahan korkeammalla sivutuloprosentilla, ja hiukan lomiamme miettimällä ja pariin otteeseen sukulaisia hyödyntämällä olemme voineet ottaa Ellulle hoitosopimuksen, jossa hänellä on korkeintaan 15 hoitopäivää kuukaudessa. Emme siis maksa ihan täyttä kuukausimaksua päivähoidosta.

 Käymällä töissä viitenä päivänä viikossa tienaisin hiukan enemmän, mutta mistä kaikesta jäisinkään paitsi! Ellu oli hiukan alle kaksi aloittaessaan päiväkodissa ja nelipäiväinen hoitoviikko oli hänen jaksamisensa kannalta todella tärkeä. Itsekin jaksan töissä paremmin, kun saan viettää Ellun kanssa hiukan enemmän aikaa kotona: en koe niin huonoa omaatuntoa välillä pitkistäkin työpäivistä ja pystyn joskus iltaisin käymään omassa harrastuksessani tai vaikka tapaamassa ystäviä aikuisseurassa. En ehkä pystyisi tähän jos kävisin töissä viitenä päivänä viikossa, kokisin, että Ellu tarvitsee miua ja mie häntä liikaa.


Miustahan oli ihanaa olla kotiäiti, vaikka lähdin töihinkin hyvillä mielin ja viihdyn nykyisessä arjessamme. On siis ollut niiin ihanaa, että olen saanut yhdistää ikäänkuin kaksi erilaista arkea, sen päiväkoti-työ-päiväkoti-koti-ruoka-pikkukakkonen-jne -arjen ja hitaiden aamujen, puistoretkien, askarteluhetkien ja hiljaisen päiväunitunnin arjen. Olemme ehtineet Ellun kanssa paljon sellaista, mikä jäisi pelkän viikonlopun aikana tekemättä: tapaamme ystäviä, siivoamme, askartelemme, leivomme, puistoilemme, käymme kaupungilla ihan kahdestaan ja teemme välillä pitkän viikonlopun mahdollistamia sukulaisreissuja.

Kun kotiäiteilee vain yhtenä arkipäivänä viikossa, tuntuu kotielämä juhlalta. Miusta on ihanaa ladata aamulla ensimmäiseksi tiski- ja pyykkikoneet, lähteä ulos säässä kuin säässä, pystyä kysymään tytön tekemistoiveita ja laittaa ruokaa ihan ajan kanssa eikä vain mikrottaa viikonlopun jämiä. Hinkkailen kotivaatteissani kaurapuurotahroja keittiöpöydästä ja kadehdin hiukan kotiäitikavereitani, jotka saavat tehdä tätä ihanuutta ihan joka päivä. :D Hiukan tippa linssissä muistelen, että olipa sekin aika, kun sain itsekin tehdä tätä viikon ympäri: nautin kovasti siitä arjesta, mutta välillä mietin, että huomasinko ihan oikeasti nauttia tarpeeksi? Toivottavasti.


Töissä nelipäiväinen viikkoni on toiminut hyvin. Olen hoitovapaalla aina perjantaisin, mikä on kivoin päivä tietysti miulle, mutta töihinkin se sopi toiminnan kannalta parhaiten. Pystyn paremmin suunnittelemaan omia töitäni kun kalenteri on viivattu perjantain kohdalla punaiselle maaliskuun loppuun saakka, ja työkavereillekin on selkeämpää, kun he tietävät miun olevan aina silloin pois. Tietysti välillä joudun tekemään torstaiaamuna tiukkaa listaa siitä, mitkä asiat on päivän aikana hoidettava kuntoon, mutta tämä ei ole tuntunut ylivoimaiselta. Välillä hommia olisi toki vaikka muille jakaa, mutta se ei johdu tästä nelipäiväisyydestä.

 Ellu on hyötynyt ja nauttinut neljäpäiväisestä viikosta päiväkodissa, tällaisella viikolla hän jaksaa olla hoitopäivän jälkeen ja vapaapäivinä hyvintuulinen. Neljännen päivän aamuna yleensä jo vähän väsyttää ja voin vain kuvitella, millaista viidentenä olisi. Eniten meillä kuvioita sotkee se, että Ellu heräilisi itsekseen 7.30-8.15, mutta päiväkotiaamuina hänet yleensä herätetään hiukan seitsemän jälkeen. Päiväkodissa hän myös nukkuu kotia lyhyemmät päiväunet, hiukan alle tunnin, kun kotona vapaapäivinä hän saattaa nukkua yli kaksi tuntia. Päiväkodissa ja iltaisin kotona hän jaksaa kyllä hyvin noilla arkipäivien lyhyemmilläkin unilla, mutta miusta on tärkeää, että hän saa melkein puolet viikosta elellä oman rytminsä mukaan. Nukkumaan Ellu menee aina klo 20.

Miehen kanssa olimme koko ajan yhtä mieltä siitä, että haluamme tämän nelipäiväisen päiväkotiviikon Ellulle. Miehen työn tämänhetkisen luonteen vuoksi mie valikoiduin joustavan hoitovapaan pitäjäksi, mutta ihan yhteinen päätös tämä on ollut. Mieheen tämä on vaikuttanut niin, että hän lähtee yhtenä arkipäivänä töistä aiemmin ja hakee Ellun kanssaan kotiin, ja tekee sitten yleensä hiukan pidemmän päivän miun hoitovapaapäivänä. Hänkin siis saa joustavan työaikansa turvin viettää vähän enemmän aikaa Ellun kanssa eikä joudu aina juoksemaan päiväkodin portille. Viikonloppuisin ehdimme koko perhe tehdä enemmän kaikenlaista, kun olen saattanut hoitaa vaikka pyykkien pesun tai pihahommat Ellun kanssa hoitovapaapäivänäni.

 Lapsen päivähoitoon lähteminen on vanhemmilla aina ison pohdinnan tulos. Siihen vaikuttavat niin työt, opinnot, henkinen jaksaminen, lapsen mahdolliset sisarukset kuin taloudellinen tilannekin, eikä kukaan voi arvostella toisten ratkaisuja. Meidän perheelle taisi olla ihan oikea ratkaisu, että Ellu lähti päivähoitoon vähän ennen hiukan haaveilemaani kahden vuoden rajapyykkiä, mutta että pystymme nyt järjestämään nämä nelipäiväiset kot ja kunnon lomat ainakin siihen saakka, että Ellu täyttää kolme. Sen jälkeenkin varmaan keksitään jonkinlaisia ratkaisuja, ettei Ellun tarvitsisi ainakaan ennen syksyä ryhtyä ihan täyteen arkiviikkoon.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan tuohon joustavaan hoitorahaan, se tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. Molemmat vanhemmat voivat hakea sitä, tosin eri päiville, ja on hienoa, että nykyään ne, jotka työskentelevät kolmena päivänä viikossa (oi, se olisi ihanaa), saavat aiempaa vuosia parempaa tukea. Erityisesti lapsen hoidon aloituskuukausiin se voisi olla loistava ratkaisu monessa perheessä, koko perhe saisi hiukan pehmeämmän laskun arkeen.


Onko teillä kokemusta joustavasta hoitorahasta ja hoitovapaasta?

6 kommenttia:

  1. Minäkin haaveilen nelipäiväisen viikon tekemisestä sitten aikanaan. Miehenkin olisi tarkoitus jossain kohtaa jäädä kotiin, mutta saa nähdä millaiseksi kuviot muodostuvat. Ja nyt nautin nollapäiväisestä, sillä vaikka tietysti kotonakin riittää työtä, niin se on aivan erilaista kuin palkkatyö.

    Teidän ratkaisut vaikuttavat toimivilta. Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, nauti nollapäiväisestä! ;)

      Poista
  2. Hieno kirjoitus, tällaisia olisin mielellään lukenut enemmänkin silloin kun olin vielä kotona ja pohdiskelin vaihtoehtoja :) Mä tykkäsin kolme päivää/vko meiningistä ja harmittaa että suostuin tähän nelipäiväiseen viikkoon, on jaksaminen ollut aika kortilla, sekä minun että Kukkiksen. Vaan eipä ole kauaa kun pääsemme nauttimaan taas kotoilusta, kaipa siihen asti pärjää vaikka päällään seisten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin Ellun puolesta nauttisin kolmepäiväisestä viikosta, mutta miun työssä se ei onnistuisi ainakaan pitempään kuin pari kuukautta, miun pitää kuitenkin olla kartalla niin monesta asiasta, ettei kolme päivää mitenkään riittäisi. Kolme päivää hoidossa ja neljä kotona -rytmi olisi kyllä omalle ja Ellun jaksamiselle se paras vaihtoehto!

      Kyllä te jaksatte, tsemppiä tsemppiä! :)

      Poista
  3. Kiitokset tekstistä! Palaan joulukuussa töihin ja lapset menevät hoitoon alkuvuodesta. Päätimme mieheni kanssa jäädä kumpikin nelipäiväiselle työviikolle, joten pojat joutuvat olemaan hoidossa ainakin alkuun vain kolmena päivänä viikossa. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, kun nuorimmainenkin on vielä niin pieni. Taloudellisesti ero on mielestäni suhteellisen pieni verrattaen, että tekisi täyttä päivää. Etenkin näin hoitovapaan jälkeen se tuntuu pieneltä erolta!

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa hienolta järjestelyltä ja tuo varmasti paljon hyvää teidän arkeen! Meillä tuo ei miehen opintojen vuoksi tosiaan nyt ollut mahdollista, joten olen jopa vähän kateellinen nyt. :D

    Ja totta, hoitovapaan jälkeen ei vähän pienempi palkka haittaa, kun kuitenkin saa ihan PALKKAA tilille pienen hoitorahan jälkeen.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!