tiistai 8. syyskuuta 2015

Kymmenen vuotta yhdessä - siirappivaroitus!

 Tänään olen pitänyt yhtä mieheni kanssa tasan kymmenen vuotta.

Ehdottomasti bloggauksen arvoinen asia, mutta mitähän tässä nyt sitten sanoisi.


Noh, vaikka, että kymmenen vuotta on mennyt aivan älyttömän nopeasti. Tässä ajassa olemme ehtineet kirjoittaa ylioppilaiksi, mies on käynyt armeijan, olemme hankkineet tutkinnot, kaksi koiraa ja talon, nähneet virallisesti yhdessä viisi kotia, menneet naimisiin ja saaneet lapsen. Olemme reissanneet, harrastaneet, tuunailleet, remontoineet, nähneet satoja elokuvia sekä juhlineet häissä ja hautajaisissa.

Olimme yläasteella kun ensimmäisen kerran huomasimme toistemme olemassaolon. Olimme edustamassa luokkiamme oppilaskunnan kokouksessa ja huomasimme, että hei, tuo toinenhan puhuu fiksuja. Kaverustuimme pari vuotta myöhemmin, kun etsiskelin muita kiinnostuneita lähtemään kansalaisopiston teatterikerhoon, ja miehestäni tuli Kaislikossa suhisee -lastennäytelmän myötä paras ystäväni. Seuraavana vuonna esitimme romanttisen komedian ja pussailimme muka salaa lavasteissa.

 

Kun mie opiskelin toista vuotta ja mies lähti armeijaan, muutimme saman katon alle. Vanhempamme olivat paljon kannustavampia asian suhteen kuin mitä mie 19- tai 20-vuotiaalle lapselleni olisin: samana syksynä täräytimme vielä kihloihin ja sitä joidenkin oli vähän vaikeampi sulattaa. Mutta, jos se tuntuu oikealta niin se tuntuu! Naimisiin menimme kun mies oli 21 ja mie 22 - Ellun suunnitellessa samaa joutuisin ehkä nielaisemaan muutaman kerran. Päivääkään en ole katunut: viimeiset kymmenen vuotta olen saanut olla elämässäni täydellisesti hyväksytty ja rakastettu, enkä ole koskaan täysin hukassa. Vaikka mokaisin ja menettäisin kaiken muun, luotan siihen, että miulla olisi yhä mieheni.

Mieheni on aina tsempannut ja kannustanut miua. Olen rämpinyt yhdessäolomme aikana muutamassa niin syvässä suossa, että olen jo pelännyt mielenterveyteni puolesta, mutta kotona olen aina saanut rakkautta ja kannustusta. Kun halusin ihan vakavissani myydä kaiken ja muuttaa toiselle puolelle Suomea aloittamaan alusta, mieheni lupasi silmää räpäyttämättä tulla mukaan, mutta kannusti kuitenkin yrittämään vielä kerran. Se kannatti, täällä me olemme, onnellisesti - ja mie olen oppinut, etten hankalissakaan paikoissa ole luovuttaja.


Mieheni nähden olen onnistunut ja epäonnistunut, iloinnut ja nauranut, sekä parkunut räkä poskella niin valtavaa luopumisentuskaa, ettei sitä kuka tahansa olisi jaksanut katsella. Olen päässyt ylioppilaaksi, valmistunut ammattiin, saanut tietää opiskelu- ja työpaikoista ja hyppiynyt onnesta tasajalkaa. Olen esitellyt hänelle positiivista raskaustestiä ja synnyttänyt lapsen. Olen huutanut, raivonnut ja polkenut jalkaa, sekä rakastanut niin paljon, etten olisi koskaan uskonut sitä mahdolliseksi.



On ihanaa, että tässä maailmassa ainakin yksi on yhtä hölmö kuin mie. En tiedä, onko tahdon vai tuurin asia, että olemme nämä kymmenen vuotta kasvaneet samaan suuntaan, mutta olen äärettömän kiitollinen siitä, että niin on käynyt. 

Rakastakaa! <3



Ps. Varmaan viimeiset kolme vuotta olemme puhuneet, että lähdemme johonkin reissuun kahdestaan kun kymmenen vuotta tulee täyteen, jollekin ihanan romanttiselle kaupunkilomalle vaikka. Noh, lähdemme Tukholmaan. Laivalla. Ellun kanssa. Kuukauden myöhässä. Jos miulle myönnetään lomaa. Nooo, sitä se elämä on! ;)
 

7 kommenttia:

  1. Oli ihanaa siirappia!! Oli oikein ilo lukea näin aamutuimaan.

    Vakkari

    VastaaPoista
  2. Oii, tippa tuli linssiin! Ihana lukea, että olette kasvaneet yhteen ja olette selvinneetmonesta yhdessä. Luulenpa, että jos Ellu löytää vastaavan rakkauden, vaikka sitten saman ikäisenä kuin te, niin ette te silloin nikottele!

    VastaaPoista
  3. Mie niin itken täällä :')
    Ihanaaaa! Onnea onnea! ♥♥♥

    VastaaPoista
  4. Itkuhan täällä pääsi tätä lukiessa. :)
    Olette kyllä aivan ihana pari.♥ Onnea ja paljon yhteisiä rakkaudentäyteisiä vuosia paljon, paljon lisää!♥

    VastaaPoista
  5. Onnea!

    ps. Osallistutko Ellun kanssa http://minttu-mietteet.blogspot.fi/2015/09/joulukortti-joulukalenteri-minulle.html

    VastaaPoista
  6. Ihanaa työ <3 Aika hurjaa ajatella, että 1,5 vuoden päästä mekin ollaan oltu miehen kanssa yhdessä se 10 vuotta. Ja vaikka virallisesti kihlauduimmekin vuoden alussa, oli lähipiiri siitä innoissaan. Muutaman hömistynyt katse saatiin aikaiseks, ku kerrottiin, että kihlautuminen oli vanha juttu ja nyt vasta tehtiin se virallisesti ;) Mut ihanaa, te onnelliset <3 Nauttikaa ja rakastakaa, ootte sen kaiken rakkauden ja onnen ansainnu <3

    VastaaPoista
  7. Onnea teille rakkaat! -Eeva

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!