maanantai 14. syyskuuta 2015

Liebster Award

Sain Minnalta On perhosia masussa -blogista Liebster Award -tunnustuksen ja haasteen, kiitos kovasti!

Haasteen säännöt ovat
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkkaa hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

 Ensin vastaukset Minnan kysymyksiin:

1. Miten siirryt paikasta toiseen?

Milloin milläkin. Työmatkani kuljen autolla, koska julkisilla kulkeminen ei ole mahdollista (ja se harmittaa). Iltaisin ja viikonloppuisin kuljemme koko perhe ensisijaisesti kävellen tai pyöräillen, ja vapaapäivinäni käytän Ellun kanssa pyörää tai bussia.


2. Kierrätätkö? Jos niin mikä on paras vinkkisi :)

Kierrätän! Lajittelemme bion, kartongin, lasin, metallin, lamput/patterit, paperin ja vanhat vaatteet. Jokaiselle vain oma astia johonkin kaappiin ja kassiin pussi, jotta vaikka metallijätteen nappaaminen mukaan kierrätyspisteelle on helppoa ja siistiä. Paras vinkkini tällä hetkellä kuitenkin lienee, että H&M-myymälät ottavat vastaan vanhoja vaatteita, niitä nukkaisia, rikkinäisiä tai pinttyneesti tahriutuneitakin, joita ei todellakaan pidä mennä lahjoittamaan Konttiin UFF:lle tms. Kassillisesta roskiskuntoista vaatetta saa itselleen -15 prosentin alekupongin ja vaatteet kierrätetään jatkokäyttöön. Todella hyödyllistä näin lapsi- ja rakenteluperheessä!

3. Mikä on suosikkiherkkusi?

Suklaa kaikissa muodoissaan.

4. Kuka on vaikuttanut elämääsi eniten?

Vanhempieni ja Ellun lisäksi mieheni. Miulla oli aina ollut todella huono itseluottamus enkä arvostanut itseäni pätkän vertaa. Mieheni kuva taas on sanakirjassa sanan Optimisti -kohdalla, ja olemalla aina kaikkialla iloinen ja rento hän on onnistui hitaasti, mutta varmasti, valamaan optimistisuutta ja itseluottamusta miuhunkin. Kuvailen tätä blogiani välillä, että blogissani "entinen pessimisti etsii elämän iloisia asioita". Voisin valittaa kaikesta, mutta kiitos mieheni, en enää halua.

Ellun vaikutusta olisikin vaikea kuvailla. Hän vain on kaikki, enkä enää koskaan tule tekemään mitään ajattelematta, miten se vaikuttaa häneen. Eikä se ole yhtään ahdistavaa.

Ylpeät vanhemmat ekassa kevätjuhlassa

5. Jos voisit tehdä mitä tahansa, mitä tekisit?

Jättäytyisin kotirouvaksi ja kirjoittaisin kirjan edesmenneen pappani kotiseutumuistiinpanojen pohjalta. Ja asuisimme koko perhe talvet jossain lämpimässä.


6. Oletko vakava?

En ole. Puhun, nauran ja laulan paljon, hypin töissä pupunkorvat päässä enkä muutenkaan ota elämää turhan vakavasti. Olen jämäkkä ja välillä vaativa, mutta sitäkin yleensä huumorin kautta.

Olen ihan tosi vakava, erityisesti julkisilla paikoilla

7. Miten rentoudut?

Saunassa koko perheen voimin, lenkillä kaverin kanssa, puutarhatöissä, lukemalla, katsomalla elokuvaa miehen kainalossa. Sekin on rentouttavaa, jos pääsee pariksi yöksi edes mummilaan tai mökille, irrottaa mukavasti kotikuvioista!

8. Miksi aloitit bloggaamisen?

Ihan alunperinkö? Ööö. Taisi olla vuosi 2005 kun mesen kautta pystyi sujuvasti perustamaan blogin, ja parin kaverin innoittamana miekin kokeilin. En koskaan oppinut kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta eri blogeja olen kirjoittanut nyt yli kymmenen vuotta - välissä on ollut muutaman kuukauden taukoja joskus, mutta enpä olisi uskonut lukioikäisenä, että bloggaan vielä, kun olen töissä ja äiti.


9. Suosikkipaikkasi?

Niitä on monta. Vapaapäivän aamukahvipöytä ja oma tuolini, Ellun sänky iltasadun aikaan, mökin laituri illan hiljetessä, eräs mäki kotikylässäni jonka päältä maisemat ovat upeat, auton etupenkki kun koko perhe on kyydissä ja edessä on reissu johonkin.


10. Suosikko motto / elämänohje tms?

Elämä on juuri sellainen, millaiseksi sen itselleen tekee. Uskon tavallaan karmaan, hyvät teot tuottavat hyviä asioita myöhemmin, ja mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän kaikesta saa.


11. Millainen päivä sinulla oli tänään?

Mukavan rento hoitovapaapäivä. Kokkailin ruokaa arkiviikkoa varten, kävimme Ellun kanssa pyöräillen kaupassa, piirtelimme ja hengailimme. Illalla oli myös taaperojumppa, jossa olin Ellun seurana. Kiva päivä. :)


Ja sitten haastettavat! Tänään pistän haasteen eteenpäin kahdelle blogille, (hyi miua) jotka ovat.. Olkaas hyvät!


 Meillä on Papatitin Ninnin ja Love Beyond Wordsin Marian kanssa suht samanikäisiä tyttöjä, jokaisella yksi kappale. Kysynkin nyt teiltä, että...

1. Millainen on suhteesi pinkkiin?
2. Mitä haluaisit tyttäresi oppivan sinulta?
3. Mitä haluaisit tyttäresi oppivan isältään?
4. Uskotko poikien ja tyttöjen väreihin/leluihin/harrastuksiin?
5. Mikä on ihaninta suht kaksivuotiaassa lapsessasi?
6. Entä mikä on vanhempana haastavinta suht kaksivuotiaan lapsesi kanssa?
7. Millainen pikkutyttö olit itse?
8. Mitä teette vapaapäivisin?
9. Mitä teet, jos pääset vaihtamaan vapaalle ihan itseksesi?
10. Pääsettekö miehesi kanssa kahden illanviettoon/ravintolaan tms., tai haluatko edes lähteä?
11. Nimeä kolme asiaa, jotka ilahduttavat sinua juuri nyt!



Kiitokset postauksen kuvista miehelleni ja puhelimelleen!

10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, vastauksiasi oli hauska lukea.

    Kiitos haasteesta, toteutan sen jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
  2. Hei, aivan toisesta aiheesta :) kun google toi tänne, kun etsin millaista mitoitusta Name It softshell haalarit on. Eikä teidän neidistä ollut oikein kunnon kuvaa siinä 98 koossa. Meillä lapsi on nyt hiukan vajaa 90cm. Kumpaa koko suosittelet 92 vai 98? En tykkää jos on aivan liikaa kasvunvaraa.

    Oikein mukavan oloinen blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Suosittelen kyllä kokoa 92 jos et tykkää liiasta kasvunvarasta. Ellu oli (kai?) 89 cm ja haalari tosiaan kokoa 98, oli reilu mutta hyvin käytettävä. Koko 92 olisi ollut kevääksi istuvampi, mutta ei olisi mennyt nyt enää syksyllä.

      Haalari vilahteli kevään kuvissa ja leikkimäkkiprojektissa, tässä yksi kuva lun Ellu kävelee, lahkeisiin jää ruttua:

      http://harmaajamuutiloisetvarit.blogspot.fi/2015/05/valmis-leikkimokki.html?m=1

      Poista
    2. Kiitos paljon pikaisesta vastauksesta! tilaaminen kun olisi juuri nyt käsillä!

      Poista
    3. Minäkin tungen tähän keskusteluun. :D
      Eli meidän neidilläkin on täksi syksyksi Name itin softhelhaalari koossa 92 ja pituutta tytöllä on 89cm. Eli kokoa 92 minäkin suosittelisin. Tosin meille tuo haalari ei mene varmaan enää keväällä. :)

      Poista
    4. Meinasin samaa kirjoittaa, hyvä kun tungit ;) Tilasin koon 92, koska aloin jahkailla ja koko 98 pääsi loppumaan. Alessa ei saa kyllä jahkailla! Sitten pääsinkin Name Itin myymälään ja kas, nämä koot olikin saman levyisiä, vain lahkeissa oli parin sentin ero! aika hassua. Kiitos teille! nämä on näitä elämää suurempia asioita ;)

      Poista
  3. Olipas näitä ihana lukea, hyviä vastauksia! Kiva kun lähdit mukaan haasteeseen<3 Toi H&Mn vaatekeräys on kyllä hurjan kätevä, sitä on kehuttu tosi paljon :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!