torstai 10. syyskuuta 2015

Perheemme naiset harrastaa


Ellu aloitti nyt syksyllä ensimmäisen liikuntaharrastuksensa, taaperojumpan. Kotiäitinä ollessani kävimme ensin vauvamuskarissa ja sitten muskarissa ja avoimessa päiväkodissa, siinä olivat Ellun harrastukset, ja päiväkodin alettua tammikuussa lopetimme kevääksi kaikki harrastustoiminnat. Se oli ihan viisas ratkaisu, olihan meillä koko perheenä ihan muita puuhia iltaisin, kuten vaikkapa muutto...

 Nyt syksyllä tuossa lähikoulullamme starttasi taas 1-3 -vuotiaiden taaperojumppa ja sinne mekin suuntasimme: mekin, koska vanhempi jumppailee lapsen kanssa. Ajattelin kyllä Ellun tykkäävän, mutta en osannut odottaa, että hän juoksisi ensimmäisellä kerralla innoissaan koko matkan jumppaan (herätimme hilpeyttä vastaantulijoissa, kun kissareppuselkäinen taapero kiljui jokaiselle, miten hän on nyt iso ja menee kouluun jumppaan). Toisella kerralla hän sitten hyppi koko menomatkan. Jumpassa hän istui entuudestaan tutun kaverinsa vieressä kasvot loistaen ja oli ällistyttävän hyvin mukana kaikessa tekemisessä. Vähän odotin hiukan hitaastilämpenevää pikku-Ellua, mutta ei, hänhän osallistui ison tytön lailla kertoen nimensä ja juosten omalla vuorollaan yksin koko ihmispiirin ympäri. Isohan hän jo toki onkin, toisaalta.

Itselläni ei ollut lapsena harrastuksia, isolta osalta siksi, että kasvoin maalla keskellä sitä kuuluisaa ei-mitään. En tietenkään tahdo pakottaa Ellua mihinkään, mutta toivon kovasti, että hän löytäisi vuosien myötä sekä jonkun liikuntaharrastuksen, että jonkun taidejutun, joka tuntuisi hänelle omalta. Itselleni oli todella vaikeaa lähteä harrastamaan liikuntaa vasta aikuisiällä, ja harmittelen sitä, etten osaa soittaa mistään soittimesta edes alkeita. Ja vaikka piirrän ja maalaan mielelläni, olisi kynnys lähteä jollein maalaskurssille aivan liian korkea. Ehkä Ellulla olisi helpompaa, jos jonkinlaisia harrastuskokemuksia saisi jo lapsena?


Itse aloitin tänä syksynä uuden tanssilajin harrastamisen, tapaamisia on kerran viikossa. Ystävän kanssa yritämme päästä äitien iltalenkille kerran viikossa, se on hyvää terapiaa. Muut harrastukseni tapahtuvatkin sitten kotiympyröissä, joko pihahommissa, koirien parissa tai leikkipuistoissa riekkuen. Haluaisin niin kovasti olla superäiti, joka nousee aamuvarhain lenkille ennen töihin valmistautumista tai joka heiluttaa kahvakuulaa tai tekee vatsalihaksia pikkukakkosen ajan, mutta en mie vain ole.  Olen ihan liian laiska superäidiksi. Tykkään nukkua, syödä aamupalaa rauhassa miehen kanssa ja pikkukakkosen ajan käytän siivoamiseen tai sohvalla torkkumiseen. Meillä mieskin harrastaa parina iltana viikossa, joten pidän tärkeänä, että meillä on säännöllisesti myös niitä iltoja, kun olemme koko perhe koossa eikä kukaan ryntää minnekään.

 Maailma olisi kyllä puolillaan kaikkia niitä liikuntalajeja, muista harrastuksista puhumattakaan, joita haluaisin kokeilla, mutta en halua luopua koti-illoistani... Miksi ihmeessä en harrastanut joka ilta silloin, kun meillä vie vielä ollut lasta? Ai niin: siksi, että olin patalaiska jo silloin. 


Mitä te harrastatte? 

8 kommenttia:

  1. Pyh, aina ei tarvii olla se superäiti! Ja eikä aina oo paras se, joka liikkuu eniten, siinä urheillussakin on rajansa ;) Itsehän aloitan taas ens vkolla ruokavalion ja salilla käymisen 3x vkossa. Se saa riittää. Ja ei, miustakaa ei saa tulevaisuudessa superäitiä. Myös miäki käytän ajan nukkumiseen, kun voin. Ei siinäkään ole järkeä, jos äiti juoksee lenkkipolulla silmät ristissä puuta päin kun ei pysy hereillä! Ja yhteistä aikaa perheen kanssa on hyvä myös olla. Eiköhän siussa oo superia ihan tarpeeksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se äiti juoksisi siellä lenkkipolulla edes joka toinen viikko, niin sekin olisi jo aika saavutus. :D

      Poista
  2. Ihana Ellu tossa ekassa kuvassa, voi miten iso tyttö jo <33 Mä haluaisin myös kovasti olla se kuuluisa super äiti, mutta tällä hetkellä arjen vaativuus on minimoinut minunkin harrastukseni aivan liian vähäiseksi. Toi lenkki kerran viikossa kuullostaa tosi hyvältä, voisin ottaa sen myös tavaksi! Pakko alkaa pikkuhiljaa hivuttaan sitä liikuntaa kalenteriin, kun huomaan olevani hieman nuutunut... joskin myönnän ihan avoimesti että syksy on ollut melko rankahko joten välillä lienee ihan ok olla vähän nuutunut :D

    Ja mä en todellakaan ala nousta lenkille ennen töitä!! :DD Ajatuskin ihan kammottaa! Mä tykkään ihan liikaa nukkumisesta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, saat olla nuutunut! Mutta tosiaan, edes se yksi viikottainen liikuntasuoritus, mielellään ilman lasta, piristää mieltä kummasti. Itse ainakin huomaan, että jos en liiku ja syön mitä sattuu, saan kaikki taudit töistä ja Ellun päiväkodista. Edes sen takia yritän aina välillä jaksaa ulkoistaa itseni liikkumaan. :P

      Poista
  3. Ihana, reipas ja iloinen Ellu. :)

    Voi kun itselläkin olisi mahdollisuus päästä edes kerran viikossa vaikka vain lenkille itsekseen, tällä hetkellä voin vain haaveilla siitä.
    Taaperon kanssa harrastetaan sitten yhdessä muskaria, perhekerhoa, avointapäiväkotia ja perhekahvilassa käyntiä. Jokin liikuntaharrastuskin voisi olla kiva ja hyödyllinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luin kommenttisi, niin aloin miettiä, että mitä ihmettä mie edes valitan: miullahan OLISI mahdollisuus lähteä lenkille melkein joka ilta kahdeksan jälkeen, tai jumppailla viikonloput (melkein) läpeensä, mutta a) haluan viettää aikaa perheeni kanssa b) olen laiska. Mies kyllä hoitaisi Ellua miun zumbailujen ajan.

      Oih, mie kaipaan muskariin, ja vähän johonkin perhekerhoonkin!

      Poista
  4. Sanoppa muuta :D Silloin joskus aikaa oli vaikka kuinka :D Tosin myönettäköön, että itse harrastin silloin liikuntaa säännöllisesti 3-4 iltana viikossa. Tätä on kyllä todella ikävä, sillä nyt se edes kerran viikkoon tapahtuva lenkki tuskan takana. Ehkä pitäisi alkaa merkkaamaan kalenteriin ne päivät, jolloin on vaan pakko tehdä jotain eikä keksiä tekosyitä :D

    Mutta ihanaa miten Ellu on innostunut jumppaamaan! Mietin keväällä itsekin taaperojumppaa Lilianin kanssa, mutta nyt se on unohtunut täysin. Täytyykin ehkä vilkaista tarjontaa, jos sellaseen vielä innostuisi osallistumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selailin tuossa eräänä iltana blogiani taaksepäin Ellun vauvavuoteen, kun tuskailin sitä, etten meinaa ehtiä liikkumaan edes viittä tuntia viikossa (valtaosa liikunnasta oli vaunulenkkejä kun Ellu nukkui). Buahahaa, onpa ollut murheet, puhumattakaan sitten ajasta ennen lasta. :D

      Lilian varmaan viihtyisi taaperojumpassa, vaikuttaa samanlaiselta ikiliikkujalta kuin meidän likka!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!