sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukorttikuvaukset 2015

Olen aina lähettänyt joulukortteja, ja Ellun syntymän jälkeen olen lähettänyt ne tytön kuvalla. Meiltä lähtee joulukortteja ystäville ja lähisukulaisille, joiden kanssa olemme muutenkin tekemisissä, joten Ellun kuvien lähettely tuntuu ihan luontevalta. Jos vaihtaisin kortteja entisten työkavereitteni tai esimerkiksi opiskeluaikaisten kavereitteni kanssa, en ehkä osaisi lähettää heille vieraan lapsen kuvaa, mutta noh, nämä ovat niitä makuasioita!

Ellun ensimmäisenä jouluna ikuistimme hänet omenoita tutkimassa yhdeksänkuisena ja seuraavana vuonna pipareita leipomassa - se kuva jäi joulunaluskiireissä kokonaan postaamatta tänne, mutta siitä näkyy puolet tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa. :D Olin molempiin itse todella tyytyväinen ja sukulaisetkin olivat ihastuneita, joten pieniä paineita tälle kolmannelle vuodelle oli olemassa!


Sukulaisten kortteihin päätynyttä kuvaa en tänne laita, mutta tässä on muita kuvia samasta kuvaustilanteesta. Olen todennut, että lapsi viihtyy kuvassa paremmin, kun hänellä on jotain näperrettävää, ja tällä kertaa Ellu sai ripustella koristeita kuuseen. Tähden virittelin naulakkoon ihan vain tuomaan lisävaloa, mutta muutamassa kuvassa Ellu nappasi siitä kiinni tai katseli sitä haaveellisesti. Sattumaonnistumisia siis! ;) 


Olen myös oppinut, että kuvauspaikka kannattaa siivota kaksi metriä lapsen sijoittamispaikan ylä- ja alapuolelta sekä kummiltakin sivuilta, ettei käy niin, että muuten onnistuneessa kuvassa on myös miehen likainen lenkkari tai tahmainen ikkuna. Lapset kun eivät pysy paikoillaan... Ja vaikka ajattelisit ottavasi kuvan vain lapsen ylävartalosta (niin kuin mie ajattelin), niin varmista, että sukat ovat ainakin ehjät ja samaa paria: ihan varmasti ne päätyvät kuvaan jotenkin. 

Itse olen niin surkea hämäräkuvaaja, että hankin kuvaustilanteeseen mahdollisimman paljon valoa. Ja kuvankäsittelyllä sitä saa vielä lisää, jos muuten onnistuneet kuvat jäävät hiukan hämäriksi: 


Lisäsin kuvankäsittelyohjelmalla hiukan huurretta kuvan reunoihin ja lumisadetta. Varsinainen joulukorttikuvamme on melkein identtinen tämän alimman kuvan kanssa, tosin siinä Ellu katsoo kameraan ja jopa hymyilee. Siinä on jo kaksi asiaa, mitä ei lasta kuvatessa kannata edes haaveilla saavuttavansa, luonnolliset hymyt kuvissa ovat ainakin meillä yleensä vain iloisia yllätyksiä. ;) 

Ensimmäisenä kuvausvuonna tuimme Ellua tyynyillä, ettei hän omenoita tutkiessaan muksahtaisi vahingossa kumoon. Seuraavana vuonna jännitystä toivat rekvisiitta, eli kaulin ja taikina, Ellu kun ei ollut koskaan aiemmin kaulinut. Tänä vuonna tytöllä oli mielessä monta parempaakin puuhaa kuin istua kaksi minuuttia äidin kuvattavana - ja olen ihan varma, että ensi vuonna luvassa on taas aivan uusia haasteita. Niin se aika menee. Äitiyden ilot. Nyyh! 

Ihanaa alkavaa jouluviikkoa!

8 kommenttia:

  1. Onpa kauniita kuvia<3 Ihanaa jouluviikkoa teidän poppoolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja blogissani olisi sinulle haaste :)

      Poista
  2. Oii miten hempeitä kuvia! Teillä kuvat onnistui kyllä ihanasti! :)

    VastaaPoista
  3. Joulukortti oli aivan ihana <3 Sai hymyn huulille katsella pientä Ellua, joka on aina yhtä hurmaava. Miten nopasti tyttö kasvaakaan!

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!