sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Viipuri ja visiitti venäläiseen kouluun


Kävin viikko sitten Viipurissa yhden yön matkalla ammattiyhdistyksen kanssa. Kävimme tutustumassa venäläiseen kouluun, kiertelimme kaupungilla ja söimme hyvin. 

Jos tullimuodollisuuksia ei olisi, kotipihastamme ajaisi Viipurin keskustaan alle tunnissa. Näin lyhyestä välimatkasta huolimatta vaikkapa se Viipuriin pääsy on monen mutkan takana: ensin on haettava viisumia passikuvineen ja matkavakuutustodistuksineen eikä sen saaminen ole itsestäänselvyys. Sitten on hankittava kyyti (omalla autolla ei niin vain hurauteta, autokin tarvitsee ilmeisesti omia lappusiaan). Matkan aikana on käytävä sekä Suomen että Venäjän tullissa ja erityisesti Venäjän puolella vastassa voi olla yllättäviä tarkastuksia ja kommervenkkejä. Hiukan yli kahden tunnin matkanteon jälkeen olimme kuitenkin Viipurissa ja aamiaisen jälkeen Viipurin koulussa numero 37. 

Koulu toimi suomalaisten aikanaan rakentamassa koulussa ja kuulimme lyhyesti sen historiasta. Sitten jakauduimme pienempiin ryhmiin ja saimme tutustua opetukseen: lauantai on Venäjällä yleensä koulupäivä. 


Itse kävin seuraamassa tokaluokkalaisten tuntia, jolle meitä vieraita varten oli järjestetty origamipupun taittelua ja pieni piirileikkiesitys. Yksi opettaja opettaa 28:aa lasta, joten opetus oli hyvin perinteistä ja opettajajohtoista. Lasten oli vastatessaan npustava seisomaan pulpetin viereen ja vastattava kokonaisilla.lauseilla kysymyksiin. Taittelut tehtiin tehokkaasti ja hiljaisuudessa, epäjärjestyksen poikaset opettaja tukahdutti tehokkaasti. Luokan hyllyillä oli paljon oppimispelejä ja seinällä Putinin kuvan lisäksi valokuvia Viipurista, joten ilmeisesti tässäkin luokassa opittiin ainakim välillä muutenkin kuin vain opettajan kertomasta. 


Kymmenesluokkalaisten fysiikantunnilla opettaja oli jälleen äänessä, mutta esitteli ilmeisesti haihtumista opetusvideota, kemiallisia kokeita ja keskustelua käyttäen. Sen verran miekin venäjää ymmärsin, että tajusin hänen koko ajan kyselevän oppilailta näiden arvauksia ja perusteluja tekemien kokeittensa lopputuloksille. Oppilaiden ei tarvinnut enää nousta seisomaan vastatessaan, ja koko iso luokka istui muutenkin nuorempaa porukkaa rennommin pulpeteissaan, mutta luokassa oli silti todella rauhallista. Opettaja vaikutti opetustyössään todella hyvältä ja innostuneelta, ja hänen kuvansa komeilikin useampaan otteeseen koulun eteisessä opettajien kunniaseinällä. 

Koulurakennus oli jo aika vanha, ja vaikka luokissa oli videotykkejä, läppäreitä ja vaikka mitä, olivat koulun rappuset kuluneet vinoiksi, maali hilseili katoista ja rakennuksessa oli nenäni mukaan aikamoinen kosteusvaurio. Siellä sitä kuitenkin opetettiin ja opittiin, ilmeisesti aika tyytyväisinä. 

Kouluvierailumme jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungille. Kävimme kaverini kanssa lukuisissa kaupoissa, mutta teimme ostoksia lähinnä kosmetiikkaliikkeissä, josta ostimme onnellisina esimerkiksi halpaa kenkälankkia. :D Lelukaupoissakin kävimme, niissä myytiin joulukoristeita, tosin venäläisten uutta vuotta ja Pakkasukkoa varten. 

Viipurissa oli joitakin todella siistejä katuja ja kuntoon remontoituja taloja, mutta kuoppia, töyssyjä ja hilseilevää maalia oli myös. Vastaan tuli turkkeja ja kalliita lastenrattaita, sekä selvästi hyvin pienituloisia ihmisiä. 


Ruokapaikkoja Viipurissa olisi vaikka kuinka, ja ruoka on ilmeisesti yleensä ihan hyvää kaikissa paikoissa ja erittäin hyvää toisissa. Me söimme Punaisen Lähteen torin laidalla Marco Polo-nimisessä ravintolassa, se näytti siistiltä ja siellä oli useampi seurue paikallisia asiakkaita, joten päättelimme, että ei se ihan huono ravintola voi olla. Eikä se ollutkaan, kanarulla maittoi ja nälkä lähti! (Jos etsitte ruokapaikkaa Viipurissa, niin tässä erinomaisessa blogissa on niitä testailtu useampikin kappale)

Kaupungilla kiertelyn lomassa kävimme kiertämässä myös Aallon kirjaston, jonka peruskorjaus valmistui pari vuotta sitten. Olen käynyt tuolla edellisen kerran ala-asteelaisena, mieleeni ovat jääneet kuluneisuus, paha haju ja puutteelliset ja sekavat kalusteet, mutta nyt kirjasto on remontoitu uskomattoman upeaan kuntoon. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan tuolla! 


Päivän päätteeksi kävimme vielä kauppatorin laidalla olevassa kauppahallissa muistelemassa ensimmäisiä Viipurin matkojamme ja maistelemassa suklaakonvehteja. Hyvin ystävällinen karkkimummo maistatti, tavan mukaan, meillä kaikkia kauppaamiaan laatuja ja ostinkin sitten miehelle tuliaisen. Maistelu-urakan jälkeen oli hiukan ällö olo, mutta tuliaiskonvehdit olivat kyllä erinomaisia! (Mitäpä sitä ei vaimo miehensä vuoksi tekisi..) 

Majoituimme hotelli Viktoriassa aivan kauppatorin laidalla, ja voin kyllä suositella tuota hotellia. Se oli erittäin siisti, tasoltaan kaikinpuolin samanlainen kuin perushotellit Suomessa, ja aamiainenkin oli maittava. 

 
Maljat Viipurille!

Seuraavana päivänä ostimme kauppatorilta hiukan villavaatteita ja pellavapyyhkeitä, pidimme matkan ohjelmaan kuuluvan kokouksen ja lähdimme sitten huoneidenluovutuksen jälkeen suureen pellavakauppaan ja Karusel-ostoskeskukseen. Pellavakaupasta löysin ison ruokapöytämme kokoisen harmaasävyisen (yllätys?) pellavapöytäliinan noin neljällä eurolla. Osoitteen ja muuta juttua Viipurin käsityökaupoista löytää tästä blogista.

Karusel-ostoskeskus sijaitsee noin kilometrin päässä kauppatorilta. Karusel vastaa tarjonnaltaan ehkäpä meidän Prismoja, siellä on iso supermarket ja käytävällä ilmeisesti ravintola ja ainakin kukkakauppa. Itse ostin kuohuviinipullon, jouluteetä, lisää kenkälankkia ja Ellulle pieniä joulukuusenkoristeita hänen huoneensa kuusta varten sekä kuivattuja hedelmiä. 

Rajanylitys sujui näppärästi ja olimme kotona etuajassa, jo hiukan viiden jälkeen, vaikka seitsemää olimme ennustelleet. 

Viipurista jäi miulle ihan positiivinen kuva, varmasti tuonne tulee palattua taas. Viisuminhakumuodollisuudet ovat vain sen verran kinkkiset, että ehkä en jaksa siihen ihan heti ryhtyä... Kesäisin tosin täältä Lappeenrannasta on mahdollista lähteä viisumivapaille risteilyille Saimaan kanavaa pitkin ja jopa yöpyä yö tai kaksi Viipurissa samalla matkalla. Sellaista voisi miettiä!

Edellisen kerran kävin Viipurissa 2012, siitä reissusta on juttua täällä .

2 kommenttia:

  1. Hei mekin käytii Viipurin reissulla tuolla kirjastossa! :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen postaus ja matka! Etenkin tuo kouluvierailu oli varmasti kiinnostava.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!