lauantai 9. tammikuuta 2016

Se ihana ikä


Uhma. Sitä on ilmassa meilläkin. Varmasti on aika haastavaa olla kohta kolmivuotias ja tahtoa asioita.

Toisaalta, meillä ollaan tottuneita, Ellu on tahtonut aina, nykyään vain kovemman jalanpolkemisen ja teatraalisten krokotiilinkyynelten kera. Puheessakin on draamaa: "Minä en MITENKÄÄN pysty siihen" , "minä en MILLOINKAAN saa"... Välillä tytön mielenliikutukset huvittavat, mutta emme naura, emmekä itkekään (vaikka joskus mieli tekisi). On kuitenkin arvostettavaa ja tärkeää opetella tahtomaan ja ottamaan taas hiukan lisää vastuuta omasta elämästä. 

Meilläkin on koettu haluttomuutta mennä päiväunille, syödä, pukea ja riisua, lähteä kotiin tai ulos ja käyty hermoja koettelevilla kauppareissuilla. Homma on kuitenkin vielä toistaiseksi hanskassa: tärkeintä on ollut asioiden etukäteen selittäminen Ellulle, että hän tietää, mitä nyt tehdään, miten siellä ollaan ja milloin lähdetään pois. Ja rutiineista ja omista uhkauksista/lupauksista on parasta pitää kiinni huudon ja vastalauseiden uhallakin, muuten niitä on luvassa enemmän seuraavalla kerralla. 


Vanhempien pinna saa välillä treeniä, mutta yritän nähdä tämänkin tärkeänä kehitysvaiheena, koska sitäkin se on. Siksi en oikein edes pidä sanasta uhma, siinä on todella ikävä kaiku. Ehkä puhuisin itse mieluummin vaikka tahtokaudesta. Usein kuultu "uhmatuhma" on myös sana, jota en itse käytä, koska eihän tahtominen ja oman mielipiteen läpi vaatiminen ole tuhmaa, sille on vain harjoiteltava löytämään oikeat tavat ja paikat. Tietysti läpsiminen, seiniin piirtäminen, töniminen ja muu tähän ikään ehkä liittyvä on tuhmaa, ei sitä voi kieltää, mutta itse en osaa ajatella, että tuhmia asioita joskus tekevä lapsi olisi itse tuhma. Edes uhmatuhma. 

Mutta, toistaiseksi meillä on selvitty rutiinien, ennakoinnin, uhkailun ja lahjonnan keinoin aika hyvin tästäkin elämänvaiheesta. Ellulla on onneksi hyvin terävä pää, hänen kanssaan voi keskustella, ja se auttaa paljon, samoin hyvät yö- ja päiväunet. Niin lapsen kuin vanhemmankin. ;)

7 kommenttia:

  1. Haha, meillä on nyt suunnilleen samanmoista uhmailua täällä havaittavissa, toivottavasti se hellittää edes välillä tässä eikä jatku moisena tuonne kolmen ikävuoden hujakoille :D Välillä on vaikea pitää kiinni omista uhkauksista, vaikka tietää että pitäisi pitää kiinni niistä, mutta välillä olisi vaan niin paljon hekpompaa antaa periksi.. huh.

    Olen välillä käyttänyt sanaa uhmatuhma, mutta en ole koskaan ajatellut mitä se sana viestii. Koska olen kyllä ehdottomasi samaa mieltä, että ei se uhmailu sinällään ole tuhmaa, joskin jotkut temput ovat. Lakkaan kyllä sen vähäisenkin käytön tämän jälkeen!

    VastaaPoista
  2. Ah mikä ihana ikä. :) Aino on välillä aika, tai pitäisikö sanoa että usein, uhmakas. Tarkoitus olisikin kirjoittaa lähiaikoina Ainon kuulumisia, ennen kuin tyttö täyttää (tasan kuukauden päästä!!!) kolme.

    VastaaPoista
  3. Itsekin juuri kirjoitin aiheesta ja käytinkin tuota uhmatuhmaa ajattelematta sen kummemmin sen merkitystä. Mutta olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että eihän se lapsesta tosiaan tuhmaa tee ja onhan tämä myös tärkeä vaihe kehityksessä.

    Mekin aletaan onneksi löytää toimivia keinoja selvitä tahtomisesta ilman suuria kiukkuja, edes silloin tällöin. Lotallekin puhuminen ja asioiden selittäminen on aina auttanut, ja nyt myös kuuntelemisen rooli on korostunut, vaikkei puheesta aina ihan saakaan selvää.

    VastaaPoista
  4. Meillä on vielä aika lievä uhma. Tahtoa on mutta itekin näen sen tärkeänä vaiheena. Vilmerillä tosin on vahvempi temperamentti, joten luulen että tulen vielä näkemään pahemmankin uhman :D

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin tutulle. Välillä tulee rauhallisia hetkiä, kun neiti käyttäytyy kuin unelma, mutta sitten taas on kausia jolloin kaikki tuntuu olevan pielessä. Onneksi yleensä näihin pystyy vaikuttamaan sanallisin keinoin toisin kuin vauva-aikaan milloin välttämättä itkua ei saanut loppumaan millään.

    VastaaPoista
  6. Hei miten tää ei kuulosta ollenkaan tutulta! :D ;)

    VastaaPoista
  7. Mietinpä tässä, että uhma on varmasti myös kielellisen kehityksen kannalta tärkeä asia, kun lapsi oppii hyödyntämään kieltä esimerkiksi juuri noin kuin Ellu, dramaattisesti ja pyrkien vaikuttamaan. Toki iso osa uhmaa on myös non-verbaalista!

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!