maanantai 22. helmikuuta 2016

Tyhmä, ruma ja raskaana



Keskiraskauden alku on inhottavaa aikaa. Olo helpottuu ja jaksaminenkin paranee, mutta ainakin miulla kasvot turpoavat ja kukkivat. Jes. Vyötärö levenee ja vaatteet alkavat näyttää tyhmiltä, mutta näytän siltä, kuin olisin vain syönyt liikaa. Muistaako joku muu tämän vaiheen? 

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, voi mennä vielä KYMMENEN VIIKKOA tai enemmänkin, että alan näyttää ulkopuolisen silmiin siltä, että voisin olla raskaana. (Ellusta jäin sairaslomalle muistaakseni viikolla 28 ja asiakasperheeni olivat hyvin yllättyneitä, kun kuulivat miun saaneen vauvan. Kertonee jotain.) Kuulun siihen sakkiin, joka ilmeisestu kasvattaa puolet vauvasta kyttyränä selässä.

Oli on tällä hetkellä varsin epäviehättävä. Näytän omasta mielestäni koko ajan väsyneeltä ja pöhöttyneeltä. Viime aikoina olen ollut aika monessa tärkeässä palaverissa ja niihin on ikävää mennä, kun omaan peilikuvaansa ei ole tyytyväinen.  Vaikka osallistunkin palavereihin ihan työni ja ammattitaitoni vuoksi, niin kyllä siisti ulkoinen olemus tuo miulle lisää itsevarmuutta.

En meinaa keksiä päällepantavaa, omat vaatteet eivät istu nätisti ja äitiysvaatteet olisivat ihan liioittelua. Ulkonäköön olisi kiva keksiä jotain uutta piristystä, mutta kaikki tuntuu vain tyhmältä. Vauvakuplan vaaleanpunaiset ajatukset uuden elämän ihmeestä ja raskaudesta ainutlaatuisena elämänvaiheena eivät koko ajan jaksa piristää.

Maanantaina tämä itsensä tyhmäksi, tylsäksi ja rumaksi kokeva toisen lapsen odottaja kyllä ahtaa itsensä uimapukuun ja lähtee miehen kanssa kylpylään. Ellu jää mummin hoiviin ihan koko yöksi, ensimmäiseen kertaan kahteen vuoteen, hui! Ehkä se tuo piristystä. Ja ehkä ostan vaikka uuden huulipunan tai jotain muuta pientä kivaa ihan itselleni. Ehkä se tästä. 


8 kommenttia:

  1. I feel you sister!!! <3
    Kyllä se tästä. Ihan varmasti. Joskus. Pian. Toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Joskus. Vauvavuoden jälkeen? :D

      Poista
  2. Oiij tsemppiä sinne! Eiköhän kahdenkeskinen aika piristä <3

    Mulla masu tuli näkyviin vasta rv 30 jälkeen ja pystyin piilottamaan mahan hyvin muilta. Tykkäsin, ettei tarvinnut törmäillä sen kanssa joka paikkaan. Toivottavasti pääsen seuraavalla kierroksella yhtä helpolla, vaikka vähän epäilen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie haluaisin oikein iiiison mahan, mutta ei taida olla tulossa taaskaan. :D

      Meillä naapurit eivät edes tienneet miun olevan raskaana. Näimme pihalla joka päivä, mutta toppatakki peitti kaiken. :D

      Poista
  3. Ainakin tuossa kuvassa olet oikein kivan näköinen. Ymmärrän kyllä, että raskaana ollessa olo ei aina ole niin viehättävä kuin haluaisi. Tsemppiä odotukseen kuitenkin.


    Vakkari

    VastaaPoista
  4. Oivoi, sulla sentään on energiaa ajatella sitä miltä näytät kun meikä laahusti zombina kolme kuukautta ;D Tosin otin kyllä sit ne ripsienpidennykset kun en jaksanu koko ajan siivota oksentamisesta naamalle levinneitä meikkejä ja piilotella katkenneiden verisuonten jälkiä kasvoilta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu energiat palasi niin jaksaa taas murehtia turhiakin. :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!