sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kokemuksia Pukysta

Viime keväänä Ellu sai kaksivuotislahjaksi Puky -potkupyörän, ihanan keltaisen kulkuvälineen. Me miehen kanssa olimme olleet lahjan vinkkaajina ja olin pohtinut potkupyörävalintaa täälläkin. Meitä, erityisesti miua arkana liikkujana, viehätti ajatus siitä, että lapsi oppii hakemaan tasapainoa alusta alkaen itse (kolmipyöräilyssähän opitaan vain polkemisen taito) jolloin aikanaan Ihan Oikealla Apupyörättömällä Polkupyörällä ajamaan oppiminen on helpompaa. 

Ensimmäinen vuosi potkutellen:
 
Ellu teki ensimmäiset testailut potkupyörällä sisällä heti sen saatuaan eli huhtikuun alussa. Hän kuljetti sitä jalkojensa välissä ohjaustangosta sormenpäillään kiinni pitäen. Kun huhtikuun puolivälissä pääsimme ulos harjoittelemaan, saimme paljon ääntä aikaiseksi kun tyhmä äiti ja isä ohjasivat, miten ohjaustangosta pitää pitää kiinni. Pelkäsimme nimittäin, että Ellu ei ikinä ota potkutteluaskeltakaan jos ajoasento on liian hentoinen, hänhän kaatuisi heti. Otteet korjautuivat äkkiä. 


Ensimmäiset potkupyöräilyt olivat tosiaan sitä, että Ellu käveli ja kuljetti pyörää jalkojensa välissä. Teimme Ellun kanssa ekan pyörä"lenkin" huhtikuun lopussa ja korttelin ympäri kiertämiseen, johon aikuiselta menee reippaasti kävellen kolme minuuttia, meni pukytellen puoli tuntia... Ellulle oli iso juttu oppia pitämään pyllynsä istuimessa ja siirtelemään samalla jalkoja, mutta jo toukokuussa hän oppi tämän ja otti ensimmäiset potkut kävelyn lomassa. Juhannuksena Ellu ja mies jäivät lomalle ja pukyttelivat päivittäin, edistys oli huimaa!

Elokuussa Ellu potkutteli jo niin kovaa, että sain hölkätä perässä. Hän osaa ohjata pyöräänsä (pitää sen tien laidassa, kiertää esteet) ja jarruttaa. Meno oli jo todella varmaa, leikkipuistosta tullessa on aika hurja mäki, jonka Ellu laski alas ja myös jarrutti tehokkaasti mäen alla.
Ensimmäisen kesän jälkeen olimme todella tyytyväisiä potkupyöräilyyn. Ellun tasapaino kehittyi huimasti ja hän oppi hallitsemaan pyörää. Kun vauhti ei ollut niin kova kuin kolmipyörällä, hän oppi samalla myös liikennesääntöjä ja pystyi paremmin noudattamaan aikuisten antamia sääntöjä ("saat ajaa tuolle isolle kivelle asti, sitten pitää pysähtyä"). 


Me pukyttelimme leikkipuistomatkoilla ja iltakävelyillä, eli meitä alun hitaampi vauhti ei haitannut. Jos on kuitenkin ajatuksena, että pyörä on  lapsen kulkuväline aamulla päiväkotiin tai päivällä kauppaan, niin suosittelen ehkä kuitenkin sitä (työntökahvallista) kolmipyörää niin menoon saa vauhtia heti alusta alkaen. 

Tänään kaivoimme Pukyn esiin varastosta ja mies (Ellu apunaan) nosti satulaa ja ohjaustankoa. Teimme ensimmäisen lenkin ja vanhat taidot olivat Ellulla todella hyvin muistissa! Tänä kesänä tulee varmaan potkuteltua paljon, kun nyt taidamme olla kesällä aika paljon kotona. 


Pukyn kokopohdintaa ja muita juttuja:

Valitsimme potkupyörävaihtoehdoista Pukyn sen mallin takia. Se on malliltaan matala, keskitangon yli ei tarvitse nostella jalkoja. Säädöt ovat erittäin hyvät ja pyörä sympaattinen, ja lisävarusteita kantonarusta ja pyöräkorista alkaen on saatavilla. 

Pyöränä Ellulla oli ensimmäisenä kesänä Pukyn LR M eli pienin potkupyöräkoko. Pukyt valitaan lapselle paitsi pituuden, myös jalan pituuden perusteella ja lapsen persoona ja voimatkin kannattaa ottaa huomioon. Ellu oli kaksivuotiaana noin 90 senttiä pitkä ja hyvin hentorakenteinen, ja persoonaltaan hän on tyyppiä "Teen kun varmasti osaan tai näen, että toisetkin tekevät". Pituuden puolesta Ellu olisi voinut pukytella myös isommalla Puky LR L:llä joka säätöjen avulla olisi mennyt Ellulla tämänkin kesän, mutta pelasimme varman päälle ja valitsimme Ellulle hänen näkökulmastaan varmasti turvallisen oloisen M-koon, joka on myös 1,5 kiloa kevyempi kuin seuraava koko ja siksi turvallinen ensipyörä.

 Jos lapsi on todella sinnikäs persoona, näkee lähipiirissä isompia potkuttelijoita, on treenannut potkumopolla tai on vahva, ostaisin 90-senttiselle kaksivuotiaalle suoraan L-koon. Kaveriperhe osti L-kokoisen Pukyn 2,5-vuotiaalle, pitkälle (n. 95cm) ja normaalivartaloiselle tytölle, ja hän pukytteli sillä todella pian loistavasti. 

Kuva:Pikkusiili

Mies huomautti, että Ellun pikkupukyn korkeussäädöt ovat nyt melkein tapissa kun tyttö on metrin mitainen. Keltainen vauhtihirmu palvelee tyttöä kevään ja alkukesän, mutta sitten se alkaa jo olla liian pieni. Päätimme googlettelun jälkeen pysyä pukyissa ja pähkäsimme L ja XL -kokojen välillä. Valitsimme sitten isomman koon (suosituksena lapsi yli 3v ja pituus yli 95cm), se menee pari seuraavaa kesää. Katsotaan, missä kohtaa keltainen pikkupyörä vaihdetaan isoon ja vihreään. 

Täällä meidän lapsiperhevoittoisella asuinalueella puolet pikkukansan kulkuvälineistä näkyy olevan potkupyöriä ja puolet kolmipyöriä: potkuttelu siis valtaa alaa, ja se on hieno juttu!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!