tiistai 8. maaliskuuta 2016

Mikä fiilis? Rv 18

Tänään pyörähti käyntiin raskausviikko 18, eli jos raskaus kestää keskimäärin 40 viikkoa, on puoliväli takana kahden viikon päästä. Kahden viikon päästä on myös rakenneultra, jossa kaiken muun lisäksi olisi mahdollisuus selvittää ipanan sukupuoli - jos hän siis on yhteistyökykyisellä päällä. Koska äiti ja isä todellakin haluaisivat tietää!

Tuossa mennään!

Oma olo on hyvä. Tosi hyvä. Alkuraskauden ällötys ja keskiraskauden alun väsymys ovat aika lailla tiessään. Olen juonut kahviakin (wuhuu! Pitäydyn kyllä kupissa tai kahdessa päivässä) ja pysynyt hereillä jonkin aikaa iltakasilta nukahtavan Ellun jälkeenkin. Aamu ei enää ala pöntön halaamisella ja ihan koko ajan ei suussa ole karmiva maku. Ja jos onkin, niin xylitol-pastilli auttaa. Alkuraskauden yliannostuksen vuoksi en varmaan enää ikinä voi syödä sisuja tai sinistä jenkkiä. Ajatuskin puistattaa.

Se mikä eniten poikkeaa Ellun odotuksesta on terveys. Ellua odottaessani olin yhteensä viikkoja sairaslomalla, ensin oksentelun ja sitten flunssakierteen vuoksi: sain kaikki mahdolliset taudit, jotka liikkeellä olivat. Tällä kertaa pahoinvointiin riitti kaksi sairaslomapäivää, ja kopkop, olen pysynyt terveenä vaikka ympärillä riehuu flunssaa ja influenssaa.


Olin usein tosi naatti Ellua odottaessani, tietenkin, koska olin joko pahoinvoiva, kipeä tai toipilas aina loppuraskauteen asti. Nyt on ollut ihanaa saada nauttia siitä kuuluisasta energisestä keskiraskaudesta. Olen ulkoillut, siivonnut kaappeja, kokkaillut uusi ruokia ja myynyt vuorellisen Ellun pieneksi jääneitä vaatteita. Tuskin maltan odottaa, että lumet sulavat ja pääsen pihalle riehumaan istutustöissä, tai siis riehumaan niin paljon kuin raskaana olevan naisen kroppa nyt kestää. Olen miehestä varmaan todella rasittavaa seuraa juuri nyt. J. voi kuitenkin lohduttaa itseään samoilla sanoilla, joilla lohdutti miua kun oksentelin alkuraskaudessa: tää on viimeinen kerta. Piste. :D

Neuvolassa terkkari ja lääkäri antoivat miulle kuitenkin hiukan mieltä varjostavan ukaasin, tosin hyvin rauhallisesti ja asiallisesti. Jäin Ellusta sairaslomalle runsaiden harjoitussupistusten vuoksi jo raskausviikolla 26, ja terkkari huomautti, että supistusherkkä kohtu ei varmaan ole tässä parin vuoden aikana muuttunut miksikään ja siihen pitää suhtautua vakavasti. Saas nähdä, kuinka nyt käy.

Neuvolassa kaikki on muuten ollut tähän asti kunnossa, rautalisä astuu varmaan arvojen puolesta kohta kuvioihin, mutta muuten olen elämäni kunnossa. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, miulla on vihdoin aivan ihana terkkari, se tekee näistä käynneistä mielekkäitä nyt toisella kierroksella.

Mikä fiilis siis? Hyvä fiilis. <3 

10 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että fiilis on hyvä.♥ Ja meneepä aika nopeasti, ajatella että kohta jo puoliväli, iik. Rakenneultra on kyllä niin jännittävä. Muistan kun Hugosta siellä kävin niin jännitin niin kovin, että kunhan kaikki vain olisis hyvin ja siinä samalla ultratessa näkyi kyllä sukupuolikin niin selvästi. :D Toivotaan että saatte myös tietää sukupuolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se jännää kun otetaan mittoja ja kaikki elimet katsotaan! Olen kyllä tällä kertaa tosi luottavainen, kaikki on mennyt hyvin ja osallistuimme alkuraskaudessa sikiöseulointoihin, joista tuli erinomaiset tulokset. Toivottavasti kaikki on kunnossa. :)

      Poista
  2. Ihana kuulla että voit hyvin :) Juurihan kerroit uutiset ja nyt jo puhutaan puolesta välistä, aika huimaa :D Toivotaan että teidän tulokas on suotuisalla tuulella ja saatte sukupuolen selville. Ja toivotaan, että et joutuisi jäädä kovin aikaisin sairaslomille ja saisit puuhailla loppuun saakka pelkäämättä supistuksia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen niin malttamaton, että haluaisin tietää sen sukupuolen, ja yhtä malttamattomia ollaan koko perhe. :D

      Toivotaan parasta! Miulla olisi aika paljon työjuttuja nyt keväälle ja pihallakin pitäisi kaivaa ja rakentaa. Katsotaan, kuinka käy!

      Poista
  3. Ääh, tässä sen näkee, kun ihmisellä unohtuu blogien lukeminen... Tämä iloinen uutinen tavoitti siis vasta nyt minut. Toivotaan, että taudit pysyvät sinusta loitolla ja kohtukin älyäisi pysyä rauhallisena. Iloista odotuksen aikaa vaan! :)

    VastaaPoista
  4. Mun täytyy tunnustaa etten ole oikein eron jälkeen pystynyt sun blogia lukemaan kuin jutun sieltä toisen täältä. Teillä on se ihana onnellinen elämä jonka mä menetin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ymmärrän hyvin, että täällä vierailu ei ole siulle nyt helppoa. ♡

      Poista
  5. Ihana lukea, että sinulle kuuluuu hyvää! Mahtavaa, että raskauden voivat olla hyvässä ja pahassa niin erilaisia, että toinen kerta sujuukin helpommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä toki vielä aikaa kehittää vaikka mitä mutkia matkaan, mutta erityisesti tokan kierroksen alku oli helpompi!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!