sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Mikä fiilis? Rv 27

Tänään oli taas neuvola ja tämän raskauden ensimmäinen neuvola, johon mieskin pääsi mukaan. Ihan hyvin olen siellä pärjäillyt yksinkin, mutta olihan se kiva kerrankin mennä yhdessä, ja mies pääsi näkemään ylistämäni terveydenhoitajan. "Se on kyllä vakuuttavan oloinen ihminen", siippani kommentoi. Ja niin on!


Painoa on nyt tullut raskauden alusta kuutisen kiloa lisää ja kaikki on arvojen puolesta ok, mitä nyt lisärautaa voisi nyt alkaa syödä. Aika pitkälle pääsinkin pelkällä monivitamiinilla! Mies suunnitteli, että laittaa miut pinaattivelli- ja pihvikuurille, mutta hain nyt kuitenkin rautapurkin apteekista.

Kohtu oli kasvanut hyvin ja tasaisesti, vauvan sydänäänet olivat kunnossa ja kaikki hyvin, paitsi että saikullahan tässä koko ajan ollaan..

Edellisestä raskaudesta tutut runsaat harjoitussupistukset ovat palanneet ja olen nyt viikon verran ollut niiden kanssa sairaslomalla. Lääkäri totesi niiden saaden taas aikaan pehmenemistä kohdunsuulla ja jonkun verran kohdunkaulan lyhenemistä. Nyt suunnitelma on, että otan kevyesti vielä ensi viikon ja käyn ultrassa varmuuden vuoksi, sitten pääsen toivottavasti pariksi viikoksi töihin ennen kesä- ja äitiyslomia.

Fiiliksiä voisi kuvata yhdellä sanalla: vituttaa. Vitutuksen lisäksi myös hiukan huolettaa, mutta lepo on auttanut supistuksiin sen verran paljon, että uskon (päätän!! En edes huomioi muita mahdollisuuksia), että tästä tulee täysimittainen raskaus. Tunnen olevani niin töissä, äitinä kuin vaimonakin saamaton nahjus, kun en voi esimerkiksi imuroida, kaivaa lapiolla, nostaa voimistelurenkaisiin tai kantaa kauppakasseja, jos niissä on paria kiloa enemmän painoa. Inhottavaa.

Maha tuntuu isommalta kuin ikinä Ellua odottaessa, johtuu varmaan siitä, että ohuemmissa kevätvaatteissa näen sen koko ajan: Ellu on syntynyt 2.4, joten vietin raskauden lähinnä isoissa villapaidoissa. Kohtukin on salaa päässyt kasvamaan jo keuhkoihin asti: ilmankos olo alkaa välillä olla hiukan vaivalloinen! Vauvanalku painaa netin mukaan nyt noin kilon verran, paljon olisi siis kerrytettävää ennen syntymää!
Mahaluvia ei oikein ole tarjolla :D 

Raskauden viimeinen kolmannes alkaa parin päivän päästä. Iiks. Aika tuntuu menneen niin nopeasti, ja toisaalta elokuuhun on vielä pieni ikuisuus. Ellua odottaessani olisin halunnut kääntää aikaa vauhdilla eteenpäin, mutta nyt ei ole mikään kiire yhtään mihinkään, syntyy kun syntyy - ja mielellään myöhemmin kuin ennemmin! Hmm, voi kyllä olla, että muutan mieleni viimeisinä viikkoina. :D


Seuraavina treffeinä terveydenhuollon kanssa olisi ultra ensi viikolla ja neuvola taas kolmen viikon päästä. Sitten kesäloma onkin jo ihan oven takana!

15 kommenttia:

  1. Ikävä kuulla, että supistukset vaivaa :( Kiva kuitenkin, että kotiin jääminen on helpottanut oloa. Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti nämä nyt alkaisivat pysyä poissa, en haluaisi vain kökkiä kotona tästä eteenpäin.

      Poista
  2. Toivotaan nyt kuitenkin ettei koko loppuraskaus menisi kipujen kanssa kärvistellessä.

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän hyvin tuon nahjus-ajatuksen, mutta oikeasti sinähän teet suurta työtä juuri siinä, että lepäämällä ja rauhoittumalla kannat pikkuista. Toivottavasti viimeinen kolmannes sujuu ilman huolia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noinhan se on, mutta itseltään sitä vaatii aina liian paljon.

      Poista
  4. Kirjoiteltiinkin ihan samasta aiheesta tänään :o Täällä myös vietellään sairaslomaa samasta syystä, joten voisin sanoa että tiedän tunteen paremmin kuin hyvin. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana saada vertaistukea, vaikka en tätä kremppaa kyllä kelleen toivoisi. :D

      Poista
  5. Nuo supistukset on kyllä inhottavia! Meillä onkin melko samoihin aikoihin lasketutajat! Jään siis seurailemaan blogiasi :)

    VastaaPoista
  6. Ei kiva nuo supistukset ollenkaan. :( Tsemppiä sinne.♥

    VastaaPoista
  7. Voi Minna <3 Laittelehan viestiä, saa aina purkaa kyllä mieltään. Kärsivällisyyttä tarvitaan, mut se ei aina ole helppoa. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee kuten pitääkin, eli hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa olla olo, että tilanne olisi rauhoittunut, joten odotan mielenkiinnolla torstaita ja tutkimuksia!

      Poista
  8. Olitpas saanut kurjia vaivoja osaksesi. Nuo harkkasupistukset on niin rasittavia, ja vielä toki paljon inhottavampia jos rupeavat pehmentämään paikkoja. Toivotaan,että saikulla olo auttaa!! Tsemppiä!!!

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!