sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Lukemattomia kirjoja -haaste

Olen aina tykännyt lukea. Luen lehtiä, kirjoja ja nykyään myös blogeja ja nettiartikkeleja. Jos miulla on kirja kesken, luen lapsiperhearjessa kolme minuuttia nyt, kymmenen kohta ja puoli tuntia illalla. Jos kirja on todella hyvä, saatan lukea sitä illalla useamman tunnin, vaikka nukkumaanmenoaika meni ajat sitten. Lukeminen onkin suurinpiirtein ainoa syy, jonka vuoksi olen valmis valvomaan yli puolenyön.

Sain Karkkikselta mielenkiintoisen kirjahaasteen!  Oli aika hauskaa päästä muistelemaan vanhoja lukukokemuksia. Ne hetket, kun kirja saa itkemään, nauramaan tai melkein paniikissa kääntämään sivuja kohti loppuratkaisua, ovat mieleenpainuvia.


Kirja, jota luet nyt

Asko Sahlbergin kirjaa Irinan kuolemat, se kertoo sotalapsena Ruotsiin joutuvasta tytöstä. Kirjan nappasin mukaani kirjastoautosta: tapoihini kuuluu lainata sieltä viikottain nippu kirjoja samalla, kun Ellu lainaa omansa.

Kirja, josta pidit lapsena

Ihan pienenä pidin ainakin Jussi-kirjoista ja Miinoista ja Manuista. Iltasaduksi äiti luki miulle Uppo-nallet ja pidin niistäkin, samoin Tirlittanista ja Risto Roopenpojasta , joita mamma ja pappa lukivat.

Kun aloin itse lukea, luin Tiina-kirjoja ja Kultainen salama -sarjan. Neljännellä luokalla saimme alkaa valita pulpettikirjoja koulun kirjastosta ja luin jo aikuisten kirjoja, esimerkiksi Sinuhe Egyptiläisen, Joen jumalan ja Maan lapset -sarjaa.



Kirja, joka teki vaikutuksen

Niitä on paljon! Tosi paljon. Vaikkapa sen Sinuhen lisäksi Sofi Oksasen Stalinin lehmät ja Baby Jane - Oksasella on todella kirjoittamisen taito ja kuvaukset syömishäiriöistä ja mielenterveysongelmista ovat uskottavia ja raastavia.

Vaikutuin myös Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta. Se on yhä edelleen ainoa kasvatusaiheinen kirja, jonka olen lukenut ihan vain "siviiliminääni" varten. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja Wahlgrenkin pääsi kirjoineen lööppeihin oman tyttärensä tehtyä paljastuksia lapsuudenperheensä arjesta, mutta miusta Wahlgrenilla on edelleen monia erittäin hyviä ajatuksia lapsista ja perhe-elämästä. Meillä onkin Ellun kanssa toteutettu tarkoituksella ja huomaamatta monia hänen oppejaan ja ne ovat tuntuneet meille ihan tavallisille maalaisjärkisille vanhemmille oikeilta. Ehkä voisinkin joskus kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa.

Kirja, joka jäi kesken

Olen lukijana todella sitkeä ja saatan huokailla miehelle, kuinka joku kirja on täyttä kuraa, mutta luen sen silti loppuun. Kesken jäi tosin tänä keväänä Katja Ketun Piippuhylly. Kirjan teema oli mielenkiintoinen, mutta Ketun kirjoitustapa taitaa vain olla miulle liian raskasta. Luin Ketun kirjoittaman Kätilön sen ilmestyttyä ja olin todella hämmentynyt, kun siitä (miun mielestä) uskomattoman huonosta teoksesta tuli menestys ja vielä elokuvakin.


Kirja, johon palaat uudelleen

Meillä on kotona aika iso kirjahylly, josta erityisesti kipeänä ja nostalgianjanoisena nappaan lukemista. Palaan Oksasen Stalinin lehmiin ehkä kerran vuodessa, ja Joen jumalan olen lukenut uudelleen vuoden 1998 jälkeen ainakin kymmenen kertaa.

Ja Ellun myötä on ollut ihana palata omasta lapsuudesta tuttuihin Jussi- ja Sanna -kirjoihin, niitä luetaankin melkein päivittäin. Ja kunhan Ellu vähän kasvaa, voimme lukea Risto Roopenpojankin samasta nuhruuntuneesta niteestä, josta hänen pappansa on sitä alakoululaisena lukenut. 

------


Tämän haasteen innoittamana aloin suunnitella kunnon retkeä pääkirjastoon lainaamaan kilotolkulla kesälukemista niin sadepäivien kuin aurinkoisten rantaretkienkin varalle. Ellullekin löytyisi varmasti vaikka mitä luettavaa pääkirjaston suurelta lastenosastolta. Ja ehkä tästä pitää tehdä koko perheen retki, että saamme miehen kantoavuksi.. ;)

Ihania kesälukuhetkiä kaikille!

Pidätkö sinä lukemisesta? Nappaa tämä haaste ja hihkaise miulle, lukisin mielelläni teidän lukemisharrastuksestanne! 

6 kommenttia:

  1. Olin kokonaan unohtanut pulpettikirjat! Muistan, miten opettaja aina silloin tällöin antoi luvan lukea, kun muut tehtävät oli tehty. Ja porukka otti ihan innoissaan kirjat esiin, istui paikallaan pulpetissa ja luki! Onkohan kouluissa enää pulpettikirjoja?

    Lukeminen on miunkin rakkaimpia harrastuksia. Nykyisin luen eniten aamukahvipöydässä! Herään hiukan aikaisemmin kuin olisi tarpeen, jätän Sampan nukkumaan, keitän kahvit ja luen. Se on varmaan vähän niin kuin meditointia, ihana ja rauhallinen tapa aloittaa päivä.

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään on varmaan pulpettipädit. Tai somekymmenminuuttinen, jos saa tehtävät nopeasti tehtyä. :D

      Poista
  2. Tiina-kirjat oli minunkin suosikkeja, kun itse lukemaan opin ja Viisikko sarjakin tuli kahlattua läpi, vaikka ne kirjat hieman toistivatkin toisiaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin olen lukenut aika monta Viisikkoa, mieleen jäi klassisesti ne retkien eväät. :D

      Poista
  3. Kiva, kun tartuit haasteeseen! Nyt täytyykin korjata aukko sivistyksessä ja tarttua Sofi Oksaseen seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan ainakin Stalinin lehmät!:)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!