tiistai 21. kesäkuuta 2016

Merikeskus Vellamo



Meidät on ilmeisesti kirottu. Aina, kun menemme Kotkaan, joka on kaunis merenrantakaupunki puistoineen, siellä sataa. Olemme nyt kolme vuotta yrittäneet päästä Sapokan puistoalueelle, mutta sade on jättänyt yritykset yrityksiksi.

Ellun Kotkassa asuva kummitäti kysyi Kotkan matkailuneuvonnasta, mitä Kotkassa voi tehdä sadepäivänä sisätiloissa kolmevuotiaan kanssa. Vinkeiksi annettiin (ihana) Maretarium, uimahalli ja Vellamo. Koska Maretariumia oli ihmetelty viime vuonna, valitsimme nyt Vellamon.

Vellamosta löytyvät saman katon alta niin merimuseo kuin Kymenlaakson museokin. Laivojen ja merenkäynnin historian lisäksi museosta löytyy siis asiaa yleisestäkin Suomen historiasta, kuten leluja, vaatteita ja kulkuneuvoja.

 

Lapsille oli museossa laivakoira Vellun tehtävärasteja ja museossa oli siellä täällä pieniä juttuja, joita lapset saivat tehdä itse, mm. nostaa ankkuria, haistella yleisiä ennen laivalla kuljetettuja asioita, nostaa viestilippuja salkoon ja ohjata erilaisia kulkuneuvoja. Lisäksi löytyi pari pientä aiheeseen liittyvää leikkinurkkausta ja esimerkiksi satupuhelin, josta sai kaiken kulttuurin keskellä kuunnella sadun.



Museokierroksen lomassa pidimme ruokatauon ravintola Laakongissa, josta saa tiettyinä viikonloppuna brunssia. Oli oikein maistuvaa, erityiskiitokset hedelmäjuomista ja jälkiruokapöydän herkuista! Laakongissa on terassi merelle päin, joten vähän kauniimpana päivänä se olisi kiva taukopaikka vaikka ei kävisikään tutustumassa museoon.

 
 

Museossa on kesän ja alkusyksyn ajan mielenkiintoinen näyttely merimiestatuoinneista. Tiedättekö, miksi merimiehet tatuoivat usein ihoonsa ruusuja tai laivan? Ja kuka mieshahmo oli yleinen merimiesten tatuoinneissa, vaikka niissä yleensä suosittiin naisia?


Museo oli todella antoisa, itsestäni oli erityisen ihanaa tutkia risteilymatkustamisen historiaa ja merimiestatuointeja. Ellu piti eniten 1970-luvun Fiatilla ajelusta, ratti heilui ja poppi raikasi. :D Myös ankkurit, sukeltajamallinuket, liput ja pienellä veneellä ajelu jäivät mieleen. Ja tylsää ei tosiaan tullut, neljän tunnin museovierailun päätteeksikin Ellu halusi vielä uudestaan katsomaan Fiatia ja liikennemerkkejä.

 

 

Miehen (ja Ellun) lemppareita olivat museon eri osista löytyvät valokuvaseinät, joissa museovierailijat pääsivät mukaan vanhoihin valokuviin.


Mukana reissussa meillä olivat Ellun kummitäti siippoineen. Reissu oli oikein onnistunut, museoesineiden lomassa ehdimme vaihtaa kuulumisia ja Ellulla riitti seuraa ja peräänkatsojia. Suosittelemme siis museon lisäksi tällaisia kimppavierailuja!

Meillä taitaa kasvaa pieni museofani. "Äiti, kalamuseo ja junamuseo kuulostaa lopussa ihan samalta! Mie haluan mennä niihin uudestaan. Ja johonkin uuteen museoon..." 

4 kommenttia:

  1. Kivalta kuulostaa museoreissu! :) Pitäs meidänkin ehdottomasti päästä käymään jossain museossa. Ehkä joku sadepäivä käydään katsomassa Helsingin tarjontaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä teillä tosiaan olisi vaikka ja mitä! :)

      Poista
  2. Vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta. Pitäis varmaan käydä. :)
    Kotka on suomen toinen Kouvola siis...Siellä sataa aina. Aina, kun menen Kouvolaan sielä sataa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ehkä niillä kaupungeilla on jokin manaus? :D Haluaisin päästä sinne Sapokkaan, mutta taitaa jäädä nyt taas tältä kesältä väliin.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!